Tänään käytiin sitten siellä hiekkamontuilla ottamassa samat harjoitukset kuin lauantaina + lisäksi lopuksi koko sen "tien" pituinen maalinja. Kyllä oon tyytyväinen tämän päivän harjoituksiin, vaikka aamulla olin ihan maassa.
Ensiksi se ensimmäinen paikka. Siinä tehtiin siis sellainen tavallaan motivoitu linjaharjoitus. Meillä oli nyt samat matkat kuin lauantaina, eli aika pitkät. Eka Marko heitti (oli piilossa) veteen damin, tavallaan markkeerauksena. Milla haki sen eteen-käskyllä. Meni hienosti. Kun Milla palautti, Marko heitti samaan paikkaan damin, joka oli tarkoitus ottaa sokko-ohjauksena pois. Milla kattoi hyvin suunnan, käytin sitä joo-sanaa. Täytyy muistaa käyttää sitä tästä lähtien, koska näyttäis auttavan. Milla lähti oikeaan suuntaan, mutta ehkä n. kymmenen metrin päässä lähti liikaa vasemmalle. Pillitin pysäytyskäskyn, sen pitkän, Milla kattoi! Ohjasin vasemmalle, Milla lähti! Kun oli taas suoralla linjalla, pysäytyspillitys, Milla kattoi! Ja siitä sitten eteen, Milla lähti oikein!!! Siis niin tyytyväinen oon tähän. Vaikka tämä tapahtui aika lähellä rantaa, kyse oli kuiteski vedestä. Tämä onnistui hienosti loppuun. Halusin ottaa vielä kerran, mutta oikeastaan näin jälkikäteen ajatellen, olis pitäny jättää tuohon. Periaatteessa se viimeinenkin kerta onnistui, mutta Milla päätti mennä kaislikon kautta, koska siellä ei tarvinnut uida koko aikaa. Pähkäilin tähän syytä, mieleen tuli vain se, että se oli väsynyt, ja näin pääsi helpommalla.
Ronja sai uiskennella tässä ekassa paikassa, kun odotettiin Markoa meidän luo ja Milla sai huilata. Mentiin sitten sinne tokaan paikkaan, Milla sai vielä huilata sen aikaa, kun Marko meni heittopaikalle. Tässä tarkoituksena oli se, että laitan Millan "tyhjään" eteen-käskyllä, ja kun se oli uinut tietyn matkan, Marko heitti damin sen eteen. Loistavaa, meni niin hienosti. Milla lähti tosi hyvin suoraan, ja ui pitkälle ennen kuin alkoi näkyä epäröinnin merkkejä. Silloin sanoin Markolle, että heittää damin. Otin vielä toisen kerran, ja silloin uitin Millaa vielä vähän pidemmälle. Tässä alussa tapahtui semmonen, että Milla tais kattoa mua, mutta kuunteli hyvin (tai sitte tämä tapahtui ekassa paikassa, en enää muista). Lopetin tähän, koska Millalla on ollut aika rankkaa treenausta ja oli jo uinut aika paljon. Oon niin tyytyväinen. Jos jotain miinusta pitää ettiä, on ne seuraaminen ja luovutukset, joista osa tippui. Mutta laitan aika paljon noista sen piikkiin, että Ronja oli puussa lähellä kiinni ja haukkui melkein koko ajan. Ainakin uskoisin, että tuo kuumensi aika lailla.
Mentiin autolla sitten semmoselle pikkupikkulätäkölle, jossa Ronja sai lutrailla hetken ja hakea muutaman kerran palloa. Kyllä on niin mukava kattoa sitä, kun sillä on kivaa.
Kokeiltiin saada myös Lucaa uimaan. Ajateltiin, että tuollaisessa pikkulätäkössä on vesi varmaan jo pikkuisen lämpoisempää. Mä menin toiselle puolelle ja Marko Lucan kanssa toiselle puolelle. Luca tuli tosi reippaasti rantaveteen, eikä tarvinnut edes kovin kauaa hihkua ja kannustaa toisella rannalla, kun Luca kuulemma hyppäs (en nähnyt :( ) veteen ja lähti uimaan mun luo. Kyllä se oli niin pieni siellä. Tottakai mä sitten hihkuin ja hypin aivan hirveästi. Luca ui vielä kerran tuon yli, ja sitten sai palloa palkaksi. Se tuli aivan kamalan iloiseksi kehuista, hihkumisesta ja pallosta ja juoksenteli sen kanssa edestakaisin. En meinannut saada sitä edes kiinni, mikä saattaa olla huono juttu. Tai sitten se oli niin innoissaan. Mutta luoksetuloja täytyy alkaa vahvistaa sekä sisällä että pihalla pillillä. Ja pihalla varsinkin sitten, kun sen saa päästää taas vapaaksi. Tosi tyytyväinen oon sen uimiseen, se tuli ihan vapaaehtoisesti. Tai niin mä ainakin uskon, koska ei tarvinnut kauaa edes houkutella, varsinkaan toisella kerralla. Hyvä jos ehdin vastarannalle, kun se olis jo lähtenyt. Jee, ehkä se tästä...
Loppupäivän onkin ollut väsyneitä uimarikoiria, jotka on lepäillyt ja nukkunut pienellä mykkyrällä. Mutta on ne sen ansainneetkin, ihan jokainen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti