Päivitystä

Paljon on tapahtunut näiden parin viikon aikana, jotka on nyt jäänyt väliin kirjoittelussa.

Oma saikku jatkui vielä juhannukseen asti, joten se rajoitti tuon yhden viikon treenejä aika tavalla.

Tokoiltiin vähän, muistaakseni otin silloin idaria, luoksetuloa ja ruutua. Osa hyvin, osassa korjaamista.

Luca on pentukoulussakin ollut kerran, keskityttiin aika lailla seuraamiseen silloin. Ihan ok, mitä nyt taas oli havaittavissa tylsistymistä, kun piti odotella. Ai niin, Luca oli ekaa kertaa pentukoulukerralla yksin autossa, kun Millan viimeinen tokokurssikerta oli samana iltana. Väliajalla käytiin vähän purkkarilla kävelemässä ja tais se Luca nukkua suurimman osan ajasta, jonka odotteli meitä.

Millan kanssa tehtiin ainakin tunnaria, jäi taas järsimään kapulaa sinne. Heittelin sitten yksittäistä kapulaa, pikkuhiljaa alkoi tuomaan hyvin, eikä pureksinut. Otettiin kans hyppynoutoa, en muista enää miksi sitä otettiin monta kertaa. Ja joku kolmaskin oli mutten enää muista. Milla oli ihan ok ja tosi iloisesti haki palloa.

Sitten torstai, ennen juhannusta. Makoilin sängyssä ja Milla istui mun vieressä. Yleensä likat menee odottamaan maistiasinamia, kun niille laitetaan ruokaa. Ronja oli, Milla ei mennyt. Ei meinannut ottaa namia ja söi vähän huonosti. Mä en noteerannut tätä mitenkään, koska luulin sen johtuvan siitä, että Marko antoi ruokaa ja oli outo tilanne, kun mäkin olin kotona ja makoilin. Aurinko paistoi, lämmintä oli jotain 14 astetta. Mentiin treenailemaan vähän nomea Pentivuoren montolle. Milla teki eka kolmosmarkkeerauksen. Jokainen kohta otettiin eka ykkösinä, ekaa paikkaa jouduttiin uusimaan pari kertaa. Muutoin markkeeraus aika ok, mutta yksi heitto meni sivuun aikaisemmista putoamispaikoista. Milla meni suoraan vanhaan paikkaan, mutta ei löytänyt kun nyt dami oli pudonnut sivuun. Takaisin autolle mennessä Milla kävi itte viilentymässä ojassa. Laitoin sen puuhun varjoon kiinni siksi aikaa kun Luca teki 4 tai 5 pallon hakua pienellä alueella.

Milla oli edelleen ok, kun tultiin takaisin ja oli innokas tekemään hommia. Seuraavaksi otin sille vesiohjausta. Lähti vähän vinoon, otin takas ja laitoin suoraan. Lähti hyvin. Muutoinkin ohjaus meni ihan hyvin, tai oikeastaan yllättävän hyvin, mutta sitten meni kuiteski damista ohi, ja mä olin pillini kans myöhäs. Tuli rantaan ja lähti juoksemaan mua kohti, pillitin ja huusin pysähtymään. Pysähtyi sitten aikaisten päästä. Kutsuin luo. Se juoksi mun luo, kiersi polulta sivuun, tuli polulle ja siitä yhtäkkiä suorilta jaloilta maahan ja kierähti ympäri. En enää muista seisoiko se jossain välis, yrittikö pystyyn vai mitä. Joka tapauksessa sen etujalat oli niin suorina sivuilla, kun vain sai ja ne vispas ja sätki siinä ja Milla ikään kuin hinkkas rintaa maahan tms. Oli tajuissaan koko ajan. Nousi ylös ja lähti kävelemään, kävely oli hoippuvaista, toinen etutassu petti ja lysähti maahan. Nousi semmosen rinteen itte, käveli taas hoippuen ja taas etutassu petti ja lysähti maahan. Nousi ylös, käveli ja meni itte autoon. Otin sen sitten autosta pois, ja tutkin käärmeenpuremien varalta. En löytänyt, eikä mikään kohta paisunut. Milla uusiksi autoon, ja kauheeta kyytiä eläinlääkäriin. Autossa Milla oli kauhean väsyneen oloinen ja silmissä oli semmonen joku ilme, ehkä joku semmonen, että mitä mulle tapahtui tms. Ilme muuttui kuitenkin jo pikkuisen autossa, ja loput eläinlääkärissä. Kaiken kaikkiaan aikaa tuosta tapahtumasta meni tunti eläinlääkärin vastaanottoon.

Ell katteli ja vähän tutki, ei löytänyt myöskään puremia eikä mitään. Meinasi, ettei ainakaan lämpöhalvaus ollut, koska lämmintä ei kovin kamalasti ollut, ja koska oli just ollut uimassa. Vaihtoehtoja annettiin kolme: epilepsia (ikä ei täsmäisi, ei yleensä tuu ekaa kertaa noin vanhana), jokin vestibulaarijuttu (tasapainojuttu, jokin tulehdus tasapainoelimissä tms.) ja pahin, aivokasvain. Ohjeeksi vain, että seurataan tilannetta. Eipä siinä oikein voinut ell muuta tehdä.

Tuon torstain makoili kotona rauhassa ja oli jotenkin väsynyt. Eipä oikeastaan ihmekään. Varmaan itekin olisin ollut. Perjantaina oli aika normaali, ehkä vähän rauhallisempi kuin yleensä. Söi ihan hyvin. Päätettiin sitten käydä meillä kotona. Olis kovasti halunut mennä treenailemaan jotain, kun aina yleensä mennään. No, ei tällä kertaa.

Lauantaina olin sohvalla istumassa ja Marko laittoi taas koirille ruokaa. Ei ottanut namia eikä syönyt. Milla juoksi mun luo, oli siinä hetken ja juoksi sitten sänkyyn makaamaan. Menin perässä kun tuntui, ettei kaikki ole kunnossa. Milla sai taas jonkinlaisen kohtauksen. Tällä kertaa se oli takajaloissa. Milla vapisi niin kuin olis ollut jännitysvapinaa ja takajalat teki yksittäisiä nytkähdyksiä. Eka tämmönen kesti n. 15 min ja sitten helpotti vartiksi ja uusi samanlainen, joka kesti ehkä kans n. vartin. Sitten helpotti kokonaan. Millan ilme oli semmonen, että sillä on huono olo ja tuon tauon aikana se alkoi läähättää, kun helpotti. Ei huolinut ruokaa tuon jälkeen, ennen kuin vasta joskus päivällä, mutta silloin sitten söikin hyvällä ruokahalulla. Tuon jälkeen ei ainakaan meidän kotona- ja hereilläolellssa kohtauksia ole tullut. Täytyy koputtaa puuta, ettei tulekaan.

Viime viikon tiistaina käytiin kuitenkin eläinlääkärissä, kun haluttiin, että sille tehtäis tarkempia tutkimuksia. Yksi kohtaus, eli se torstain, olis menny lämpöhalvauksen piikkiin, mutta jotenkin musta tuntuu, etten olisi tuota vastaukseksi hyväksynyt. Millasta otettiin verta 3-4 putkiloa, ja tehtiin verikokeet. Kaikki ok. Lisäksi tehtiin erilaisia testejä, joilla ilmeisesti suljettiin aivokasvain pois. Myöskään sitä vestibulaarijuttuun nuo oireet ei sopinut. Mitään röntgen- tai ultrakuvausta ei tehty, koska ainakaan röntgenkuvista ei kuulemma olisi näkynyt mitään. Lisäksi tehtiin vielä atch-testi (jos se nyt tuo lyhennys oli), jolla tutkittiin addisonin tauti. Jo verikokeet osoitti sinne päin, ettei sitä olisi. Eikä ollutkaan. Diagnoosiksi tällä hetkellä tuli siis epilepsia. Lääkitystä ei vielä aloitettu, vaan nyt seurataan tilannetta. Ja seuraavat 2 viikkoa on vielä ainakin kriittiset kohtausten suhteen. Jos niitä tulee/tuleeko niitä kuinka usein jne. -> voidaan joutua aloittaa lääkitys. Se sulkis sitten kaikki kokeet pois. Mutta ei se mitään, pääasia, että Milla olis kunnossa.

Mutkan kautta kuulin, että Millan emän veljellä oli ollut joskus samanlainen juttu, kesken hommien jalat lyhistynyt alta. Kait sekin diagnosoitiin epilepsiaksi. Mutta nykyään tiedetään semmosesta kuin eic, joka on lapukoiden jokin tauti. Semmonen, missä lähtee jalat alta. Enempää en oikein asiasta tiedä, kun en ole siihen vielä sen enempää perehtynyt. No, kuiteski on ne, joiden kanssa oon asiasta jutellut, olleet sitä mieltä, että kannattais tehdä Millalle eic-geenitesti, josta sitten selviäis jotain. Mutta kun mun käsityksen mukaan tuota eic:tä on lapukoissa nyt aika paljon. Mutta jos testissä esim. selviäis, että Milla on terve tai kantaja, ei kohtaukset voi johtua siitä. Mutta jos se on sairas, tai siis, että sillä on tuo geeni/tauti, en voi siltikään tietää, johtuuko kohtaukset tuosta, vai onko sillä sittenkin epilepsia. Mutta testi siis tehdään jossain vaihees.

Pelottaa vaan ihan hirveästi, eikä kovin hyvin ole öitäkään tullut nukuttua, kun kyttään koko ajan Millan liikkeitä. Ja poukkaan pystyyn aina, kun se sängyssä vaihtaa paikkaa tai asentoa. Eikö meillä nyt näitä vastoinkäymisiä ole ihan tarpeeksi ollut? Mutta jos joku tätä lueskelee, ja jos joku sattuis tietää jotain, niin toivoisin kommentteja tai jotain.

Kävin kuiteski viime torstaina vähän nomeilemassa. Hyvä mennä, kun treeneissä on ell valmiiksi mukana. On ainakin ensiapu lähellä. Mua jännitti melkein enemmän kuin kokeissa. Raahasin Markonkin mukaan treeneihin avuksi/tueksi/vahtimaan Millaa. Tehtiin vesiohjauksia, ja itse harjoitukset meni päin peetä, kun en uskaltanut käskyttää Millaa kunnolla. Se ei meinannut lähteä eteen ollenkaan. Mutta en piitannut tuosta, tärkeintä mulle oli se, ettei Milla saanut mitään kohtausta. Ei tuolla eikä sen jälkeen. Silti mua jännittää vielä varmaan kauan treeneissä...

Perjantaina oli meillä vieraita synttärikahvilla, ei tullut silloinkaan mitään, onneksi. Eikä liioin viikonlopun kyläilyjen jälkeen.

Nyt sitten tänään mulla alkoikin 7,5 viikon kesätyö. Yhtään ei motivoi, vähän muuttui systeemit siellä, ilman, että mulle kerrottiin. Ja etenkin tuon Millan takia. Onneksi Marko on suurimman osan päivästä kotona, toivotaan vaan, ettei mitään tuu, mulla on meinaan auto siellä hevon kuuses.

Eikä tuo kesätyö tee oikein hyvää mun ja Lucan suhteellekaan. Meidän pitäis just nyt viettää aikaa aika paljon kaksin, jotta se olis munkin koira, eikä vain Ronjan. Mutta eiköhän tuo asia, toivottavasti, mee ohi ja parane, kun nyt vähän aika kuluu.

Ronja on nyt jäänyt Millan takia aika lailla paitsioon. Mutta pääsi se sentään uiskentelemaan tässä viikonloppuna. Toisaalta ihan hyvä, kun leikkivät Lucan kans, mutta toisaalta ei.

Korjaava treeni

Elikkäs kävin eilen piakkoin kokeen jälkeen ottamassa Millan kanssa kaikki tokoliikkeet uusiksi. Paitsi hypyn.

Paikalla makuun otin ihan lyhyen, tiedän että Milla pysyy siellä, treenaamista tarvii maahanmeno ja siitä istumaan nousu. Otin tosi lyhyen ajan, mutta käskytykset ja maahanmenot ja istumaan nousut hyvin.

Paikalla istumista en ottanut.

Seuraaminen, yritin tehdä vähän sellaisen kaavion kuin kokeessa oli. Meni paremmin kuin siellä, mutta paremminkin on mennyt. Ihan tyytyväinen oon. Korjasin jossain vaiheessa asentoa nakilla. Ja lopuksi otin pikkupätkän suoraa nakin avulla ohjaten Millan oikeaan paikkaan.

Idioottirinki, niin hienot liikkeet. Ja ekoista käskyistä.

Luoksetulo, hienosti maahan, hyvä pysähdys, maahanmeno Millamainen, mutta ihan hyvä. Sivulletulokin hyvä.

Ruutu, loistava. En ottanut ihan loppuun, kun oli ekaa kertaa oma ruutunauha ja se lähti tuulen mukana liikkeelle. Menin äkkiä takas, ettei Millalle tuu kammoa siitä. Siinä sitten lähti ruudusta, mutta kaikki menee tuon nauhan ja tuulen piikkiin. Laitoin sen sitten vielä ruutuun makaamaan ja otin pienen kävelyn, ok.

Ohjattu nouto, vasen kapula. Oikein hieno, ja etenkin hieno luovutus sivulla.

Tunnari, hienosti. Keskittyi haistelemaan, hieno luovutus sivulla.

Kaukot, otin maasta seisomaan ekana, nousi hienosti. Hienot asennonvaihdot muutenkin, vähän vain eteni nyt.

Mutta ihan eri koira oli nyt kuin kokeessa. Onhan se kyllä aikaisemminkin tullut jo todettua, että Millakin kait jännittää kokeissa, joten olikohan se nyt sitten sitä tänään? Kun mä en mielestäni jännittänyt, että mua olis pitänyt rauhoitella. Tai sitten se oli sitä, kun en jännittänyt. En tiä. Nyt mennään huomenna vielä tokoilemaan jotain, ja sitten on ainakin tämä viikko tokovapaa.

Vietiin vielä koko konkkaronkka uimaan. Heittelin Millalle palloa, eikä aikaakaan kun Luca lähti itte uimaan Millaa vastaan. Se uiskenteli aika paljon, ja joka kerta meni itte. Palloa ei meinannut tosin saada suuhunsa, kun pallo meni koko ajan karkuun. Ronjakin uiskenteli ja haki palloa hienosti.

Lucalta on nyt lähtenyt yhtäaikaa kolme kulmahammasta ja vain yksi jäljellä. Aikamoinen harvahammas.

Otin äsken Lucan kanssa muutaman maahanmenon, oli hienoja ja aika nopeita. Perusasentoa otettiin aika monta kertaa käskyn ja namin kanssa, ihan hieno. Kun se vain pitäisi sen tassun siinäkin suorassa. Ei oo mitenkään kivan näköistä noin. Paikallaoloa pari, kolme kertaa. Kerran lähti, kun kai ahnehdin aikaa. Ja perusasennosta maahanmenoa otin pari kertaa. Tänään sen keskittyminen ei ollut ihan niin hyvää kuin aikaisemmin.

Katastrofikoe

Joo, eli oltiin tänäänkin siellä tokokokeessa. Tulipa todettua, ettei meille sovi kaksi peräkkäistä koetta. Tulos katastrofaalinen. 8 kpl 0 pistettä! No, ehkä tästä on suunta vain ylöspäin.

Mutta onnistuneita liikkeitä oli paikalla olot, seuraaminen jotenkin, hyppynouto. Ja loput tais olla niitä nollia. Joko sen takia, että käskyjä tuli liikaa, tai Milla ei vain yksinkertaisesti tehnyt mitä piti, tai sitten keksi uusia tai vanhoja juttuja. Ja niin tyytyväinen kuin olin eilen, että nyt meillä alkaa olla liikkeet suht kohdillaan. Ehkä ei sittenkään.

Idioottiringissä istui ja laittoi maata vasta tokalla, mutta teki silti. Otin aamulla pihassa ilman tötsiä ja oli niin hieno. Luoksetulossa vasta tokalla maahan, vaikka niska oli jäykkä. Juoksi seisomisen läpi. Tuli Millamaiseen tapaan sen maahanmenon, vaikka musta se oli nopea. Ruutu muuten tosi hieno, mutta se ei mennyt siellä maahan! Argh, ja tästä sitten jäi tämä liike. Kun huusin maahan, se liikkui pois ruudusta, meni takas ruutuun, pysäytin, maahan, ei vieläkään. Vasta kun oli ehkä kolmas käsky + käsimerkit meni maahan. Tästä liikkeet poikki.

Ohjattu muutoin hienosti, mutta sitten palautus plörinäksi. Jäi mun oikealle puolelle taakse ja jäi järsimään kapulaa sinne. Kun käskin sivulle, tuli oikealle puolelle! Ja selkä kenttään päin! No, yleisöllä oli hauskaa... Tunnarissa odotti mun kääntymisten ajan, mutta otti väärän ja päätti taas jäädä sinne kapuloiden päälle makuulta sitä järsimään! Metallinouto hyvin, vähän takajalat hipaisi takaisin tullessa. Kaukot, hyvin maahan, ensimmäinen vaihto seiso, jäi istumaan, keskeytin tän siihen.

Pisteitä 98 ja pohjanoteeraus tähän mennessä.

Mua ei jännittänyt, Millalla kierroksia vaikka muille jakaa. Enemmän vielä kuin eilen. Täytynee kokeilla lenkittämistä ennen koetta.

Käyn tänään korjaamassa ja kokeilemassa näitä liikkeitä. Siitä myöhemmin sitten.

Tokokokeessa

Tänään oli Vaasassa tokokoe, jossa olin Millan kanssa. Odotin enemmän, mutta toisaalta oon ihan tyytyväinen tähänkin.

Itteä jännitti aivan sikana, ehkä siksi kun viimeiset treenit meni niin hyvin, ja mä tiedän, että Milla osaa, ja olis ollu sopivan löysä tuomari... Millalla oli kierrokset aika korkealla jo kehään mennessä, se käänteli päätään siihen laihin, että mihin meen ekana...

Tässä liikkeet:
Paikalla istuminen, Milla oli aluksi vähän levoton, käänteli päätään sillä lailla kuin silloin kevään ekassa kokeessa, kun sitten päätti laittaa maata. Luulinkin, että makaa, kun meen takas. Mutta istui, 10.

Paikalla makuu, hämmennyin hieman!, kun liikkuri käskytti kaikki yhtäaikaa maahan. Mä jouduin sitten antaa 2 käskyä ja sanoin ihan erikseen, mutta ilmeisesti se meni liikkurin piikkiin. Takaisin tullessa liikkuri käskytti ihan oikein. Milla nousi, mutta olis saanu olla nopeempi, 10.

Seuraaminen, en tiä miten tämä meni, keskityin vain itteeni ja siihen, että kävelen sopivan reippaasti ja että hidas kävely ei ole liian hidas. Yksi perusasento jäi kuulemma tekemättä, ja jotain muutakin oli, mutten tiä mitä. Musta itestä tuntuu, että välillä oli aika väljää. Juoksuosuus oli hyvä, 8,5.

Idari, mä en tiä mitä tässä tapahtui! Hyvin alkuun, seisomaan pysähdys hyvä. Tuli mieleen, oliko liian painokas käsky seuraavia ajatellen? Eli ei istunut, edes tokalla käskyllä, eikä liioin mennyt maahan, vaan jäi molemmissa seisomaan! Ikinä tämmöstäkään ole tehnyt. Mutta kuulin kahdesta eri suusta, että mun käskyt olis ollu liian löysiä. En tiä, mielestäni ei, mutta voihan tietty olla noinkin. 0. Saa nähdä miten tämä menee huomenna...

Luoksetulo, hyvin maahan, muistin pitää niskan jäykkänä. Pysähtyi aika hyvin seisomaan ja maahan pysähdys oli Millamainen. Mun kutsu yleensä tästä on vähän erilainen, ei niin painokas, ja nyt tais olla liian löysä, kun Milla makas paikoillaan muutaman sekunnin, ennen kuin lähti mun luo. Täytyy itte kiinnittää tuohon enempi huomiota. 8.

Ruutu, meillä on kai joku kirous tässä liikkeessä... Hyvin merkille ja vauhdikkaasti ruutuun, yritin ennakoida, ja nyt sitte kait ennakoin liikaa, Milla nimittäin pysähtyi kuin seinään ja ruudun ulkopuolelle! Olin hiljaa, korjas itte ruutuun, mutta ei ekalla maahan, vaan vasta tokalla tai kolmannella. Loppuosuus sitte menikin loistavasti, mutta tuomarin sanoin, "voi paska" ja 0.

Ohjattu nouto, suunnaksi tuli oikea. Aika hieno muuten, mutta kapulan luovutus tapahtui seisten vinosti mun vieressä! 9 p.

Metallinouto, muistin heittää laipasta, mutta heitto meni silti kuulemma aika kauas. Hieno. 10.

Tunnari, pysyi paikoillaan, eli ei kääntynyt mun mukana. Nosti oikean, tiputti, otti oikean ja samanlainen luovutus kuin ohjatussa, seisten vinosti vieressä. 8.

Kaukot, hyvin maahan, hienot liikkeiden vaihdot, eikä kuulemma liikkunut, mutta viimeinen maahanmeno vasta tokalla! Mikä helkutti tämäkään oli? Kuitenkin 9.

Yhteispistemäärä niukin naukin riitti kakkoseen, eli 224,5 p.

Huomenna olis uusi koitos ja tiukempi tuomari. Saa nähdä millaiset luovutukset huomenna on, niitä en ottanut nyt sitten kuitenkaan ollenkaan. Ja ennen kaikkea, mitä Milla tekee idarissa. Istumista lähinnä hinkattiin tänään. Täytyy käydä aamulla kokeilemassa molemmat ja ehkä koko liikekin. Toisaalta, mistä tiedän mikä on Millan uutta keksintöä ja mikä johtuu tästä päivästä. On meinaan eka kerta kun on näin kaksi tokokoetta peräkkäin.

Eilen tokoilin Lucan kanssa parikin kertaa päivän aikana. Tehtiin namimaahanmenoa ja käsky yhdistettynä. Nyt näyttäis osaavan jo vähän käskyäkin. Perusasentoja otettiin aika paljon. Kunpa pysyis noin hyvänä. Perusasennosta maahanmenoa pari kertaa. Ja vähän paikalla oloa.

Lisäksi kävin sen kanssa kävelemässä Kotipizzalla, ei piitannut mitään siitä vilinästä vaan oli tosi reipas.

Tänään Luca ja Ronja olikin mun äitillä hoidossa. Ihan hyvin oli kuulemma mennyt.

Nomekurssi

Tänään oli Millalla pitkästä aikaa nomen yhteistreenit. Treeneissä aiheena oli markkeeraukset ja pieni hallittavuusharjoitus. Paikkana Pentinvuoren monttu.

Aluksi tehtiin veteen 2-markkeeraus. Molemmat tehtiin eka ykkösinä. Paikkana Millalle oli toisessa kaislikon taakse ja toisessa nimenkärjen taa. Vaikutti helpoilta paikoilta, mutta tuo jälkimmäinen ei ollutkaan niin kovin helppo, ainakin se tuotti lähes kaikille vaikeuksia.

Tuonne niemenkärjen taakse heitettiin ensin. Se meni suht ok. Milla lähti hyvin vedessä suoraan, meni sitten sille isolle saarelle ja sieltä maata pitkin ja takakautta damille. Palautti suurimmaksi osaksi maata pitkin.

Kaislikon taakse tuli se toinen ykkönen. Milla yllätti mut, ja lähti hakemaan sitä maata pitkin ja palautti osan matkaa uiden. Mä luulin ihan toisin päin sen tekevän.

Kakkosena heitettiin niemenkärjen taa eka ja sitten sinne kaislikon taa. Annoin Millan valita kummanko hakee. Olis ehkä pitänyt itte päättää ja käskeä sen hakea sieltä niemenkärjen takaa ensin. No, kaislikko meni ihan ok. Meni ja palas maata pitkin, se siitä uimisesta. Mutta toiselle kyllä kattoi, lähetin hakemaan. Lähti ihan väärään suuntaan, nimittäin tuonne kaislikon taa. Otin takas ja uus lähetys, sama homma. Kielsin, otin takas ja vielä uusiksi. Nyt lähti oikeaan suuntaan, ja luulin, että nyt muistaa, mutta uiskenteli jotain kiemuroita, ja näytti siltä, ettei muista. Olis saattanut muistaa, mutta en tiä. Käskin heittäjän krääkkyä. Heti äänen kuultuaan Milla meni hakemaan damin sieltä. Sinne oli jäänyt joltain edelliseltä toinenkin dami, joten Millapa päätti tuoda molemmat! Ikinä oo tuonut kahta kerralla. Paitsi nyt. Palautti uiden.

Hallittavuustehtävä oli ihan uudenlainen. Meitä oli ekassa harjoituksessa aluksi vain 3 koirakkoa. Mentiin jonoon, oltiin keskimmäisiä. Ekalle tuli heitto vasemmalle, ohjaaja siirtyi vasemmalle, ja me keskelle odottamaan meille heitto. Heti kun edellinen koira oli ottanut damin, tuli jo seuraavalle heitto. Meille heitto oikealle ja siirryin itte oikealle. Ja näin me jatkettiin muutaman kerran. Pääpiirteissään nämä tais mennä ihan ok. Yhtä heittoa tais Milla ettiä aika kauan, enkä muista otettiinko yksi heitto uusiksi, ei kyllä mielestäni.

Toinen hallittavuustehtävä oli semmonen, että toisella puolella oli 2 koirakkoa ja vastapäätä, jonkin matkan päässä oli 2 koirakkoa. Eka tuli yhdelle koiralle heitto keskelle, joka haki sen pois. Näin mentiin kaikki koirat läpi. Milla teki ihan ok. Seuraavaksi tuli jokaiselle koiralle heitto sivulle. Meidän paikka oli vähän huono, ei nähnyt heittoa juuri ollenkaan, otin pois. Uusi heitto, joka oli sekin ihan puiden takana, ei nähnyt. Vielä uusi heitto, se tais mennä ok. Tässä kun meidän vierestä haettiin dami, Milla hyökkäs yhden koiran luo, kun se toinen koira juoksi suoraan kohti. Toisen koiran omistaja vain tykkäs, kun narttu antoi urokselle kyytiä. Ite en tykkää. Lopuksi tehtiin heitot vielä vastakkaisen puolen keskelle. Sekin ihan ok.

Viimeisenä tehtävänä oli 3-markkeeraus. Nämäkin otettiin yksitellen jokainen. Eka heitto sinne, missä oltiin jonossa. Paljon hajuja, mutta ihan selkeä paikka, jonka näki hyvin. Milla ei millään löytänyt sitä ekaa, lähti vain mihin tahansa, hyvä jos sain sen takas. Kovasti karjumalla vain tuli. Ei hyvä. Uusi heitto, nyt ok. Muut paikat meni hyvin, tai no, viimeisellä paikalla tais vähän pyöriä, mutta pysyi hyvin pienellä alueella. Kun nämä otettiin sitten kolmosena, se meni loistavasti. Tosin siinä keskimmäinen pyöritti vähän, mutta ei kauaa.

Mutta en kuitenkaan kovin tyytyväinen tähän kertaan ole. Mulla ei nykyään jostain syystä hermo kestä yhtään sitä, kun Milla ei seuraa, vaan kiskoo/edistää koko ajan. Ja sitten taas nypin sitä hihnasta ym. Ja se taas saa Millalla kierrokset päälle. Nytkin vain silmänvalkuaiset vilkkui, kun Milla palautti. Ja kerran tai kaksi damikin tippui. Kierroksetkin näkyi mm. siinä, että damia piti pureksi ja puristaa aika kovaa, sekä nyppiä. Ei näissä itse tehtävissä nyt kuiteskaan niin paljon menny pieleen... Paikkana oli montun vastakkainen puoli, tien toisella puolen. Eli lyhyttä koivikkoa.

Mutta tuonne pitänee mennä treenaamaan: vesimarkkeerauksia, vaikka ykkösinä samat, kun on varmaan vain 1 heittäjä. Tuo 3-markkeeraus onnistuu vaikka ihan yksinkin, käyn vain heittämäs ja tuun pois. Tai Marko heittää ja vaihtaa paikkaa. Ja sitten se vesiohjaus siitä hiekalta niemenkärjen yli sinne kaislikkoon, minkä taa Millalle tuli se heitto. Ja kovasti haluaisin mennä jo sinne Ämmiksen lätäkölle...

Ai niin, ennen harjoitusten alkua otin tokoluoksetuloa niin, että pysäytin seisomaan, eli vahvistin sitä kättä. Heitin aina pallon. Otin muutaman kerran tiellä, ihan ok. Jätin tuossa joko seisomaan tai istumaan. Menin vähän syrjemmälle, jätin maahan, eka tais olla ok. Tokan kerran jätin maahan (oli murkkuja), kun käännyin, Milla istui! Argh, onkohan tuossa nyt sitten seuraava ongelma. Tai sitten se oli ne murkut...

Saa nähdä mitä jalka tykkäs.

Luca tais tokoilla tänään vähän. Tein perusasentoja namin avulla, muutaman kerran jätin jo jalan pois. Aika hyviä oli. Muutaman kerran otin siitä maahanmenon, onnistui vain pari kertaa, kun tahtoo nostaa pepun ylös. Maahanmenoja otin namilla+käskyllä. Ne on aika nopeita jo. Palkkioksi lopuksi heitin palloa muutaman kerran. Pääsääntöisesti luovutus oli se normaali, eli yritti ohi. Kaappasin syliin. Siinä se istuksii sylissä pallo suussa. Kerran jäi kauemmas ja kiersi keittiön kautta. Otin pallon pois ja olin hetken niin etten huomaa sitä. Ja vielä yksi heitto. Ihan hieno. Täytynee tehdä niin, että jos ei tuu hyvin, pientä murinaa tai kieltoa ja pallo pois ja lopetan siihen. Eikä sitten enää uusiksi.

Ronja ei tänäänkään päässyt tekemään oikein mitään, pikku reppana. Sitten kun mun jalka on kunnossa, mennään metsään, jossa saa juoksennella. Siitä se ainakin tykkää.

Takapihalla otin lähihakupiippiä. Nakkelin sinne nameja, ja aina kun oli nami kohdalla, piipitin. Toivon mukaan oppii jotain tuolla tavalla.

Pentukoulu ja tokoilua

Menin hyvissä ajoin kentälle, jotta ehdin käydä kävelemässä vieressä olevalla purkkarilla Lucan kanssa. En kovin kaukana käynyt kuitenkaan, kun ajattelin mennä varsinaiselle kentälle jo käveleskelemään. Nyt Luca muuten pysyi autossa hyvin omassa lokerossaan, eikä heti hötkyillyt pois sieltä.

Kentällä käveleskelin vähän, sitten istuttiin hetki penkillä, mutta otettiin muista mallia ja siirryttiin nurtsille varjoon. Kohta tulikin jo kouluttajakin paikalle.

Ekana otettiin perusasentoa. Luca joutui mallikoiraksi kouluttajan kanssa. En kyllä tiä miksi, eihän se osaa sitä kunnolla vielä ja höseltää namien kans niin kovasti, joten aika hankala tapaus oli. Näytettiin kaksi tapaa, joita pitäis kokeilla kotona ja valita niistä sopiva. Mä nyt oon jo aloittanut jollain tapaa tuon opettamisen, joten jatkan samaan tapaan.

Sitten otettiin maahanmenoa. Otin edelleen namin avulla, ja tais muutamassa olla käsky apuna. Pidin namia nyt vähän kauemman aikaa, muutaman sekunnin, niin Luca vaihtoi heti lonkka-asennon. En tykkää, mutta toivon mukaan tuo menee sitten ohi.

Otettiin taas luoksetuloa samalla tavalla kuin eka kerralla. Hyvin meni, paitsi toisessa sähelsin itte, kun en sanonut käskyä oikein, eli Luca, tänne. Sanoin vain tänne. Tuota pitää miettiä käytänkö tuota nimiyhdistelmäkutsua sitten kokeessa, jotenkin se on nyt tullut luonnostaan.

Lopuksi taas keräännyttiin ympyrälle ja koirat rauhoittui siinä. Kellahdutin Lucan makaamaan, pysyikin siinä jonkin aikaa, mutta nousi kyllä istumaan.

Kyselin aluksi neuvoja, miten saisin opetettua hienosti hihnakävelyn, tai siis mikä olis meillä nyt seuraavana vaiheena, jotta saisin Lucan pysymään lähempänä. En oikein saanut mitään käyttökelpoista ohjetta. Vain sen, että lyhyempi hihna tai jotain. Pitäis kattoa sieltä, mitä kirjoitin ylös.

Ihan ok meni tämä koulukerta. Lucakin oli kotona väsynyt, joten kait se sen aivoja rasitti...

Tiistain tokoilut meni Millan kanssa tosi hyvin. Mä suunnittelin ottavani pikkupätkän seuruuta, ohjatun noudon ja luoksetulon. Otin sitten luoksetulon, ohjatun noudon ja ruudun.

Aloitettiin ruudusta, jonne lähetys oli oikealle. Merkille hyvää vauhtia, mutta huono paikka, oli ihan äärirajoilla, oliko 2 metrin sisällä vai ei. Hyvin ja vauhdikkaasti ruutuun. Nyt olin käskytyksessä oikea-aikainen ja hieno pysähdys seisomaan. Pallopalkka sinne. Kävin antamas namia namirasiasta. Vein Millan ruutuun makaamaan, ja tehtiin kävelyosio toisen käskyttäessä. Ei meinannutkaan lähteä. Hyvä.

Ohjatussa noudossa valitsin haettavaksi kapulaksi vasemman (ylläri). Muistin kiinnittää huomion oikeaan käteen. Merkki hyvin, ja tosi hyvin kapulalle. Huonosti kapulasta kiinni, toi laipasta. Sivulle hyvin, mutta sitten tiputti kapulan maahan. Ei hyvä. Otin pari kertaa niin, että kapula oli maassa, ja Milla nosti sen mulle. Nyt hyvin. En tiä onko sillä välillä niin kova vauhti/kiire, ettei ehdi ottaa kunnolla kapulasta kiinni.

Luoksetulossa muistin jäykän niskan, ja Milla meni hyvin maahan :) Otin eka läpijuoksuna. Seuraavassa otin pysäytyksen seisomaan kädellä. Hyvä. Seuraavaksi pysäytys maahan, parempi kuin ennen. Ei nopea vieläkään. Tuossa maahanmenon pysäytyksessä alussa nousi maasta istumaan, en tiä miksi. Lopuksi läpijuoksu. Olin kyllä supertyytyväinen Millaan.

Ronjakin tokoili taas vähän. Tein sen kanssa niitä normaaleja. Marko yritti tehdä seuruuta sen kanssa, mutta ei oikein osannut. Ronja kyllä seurasi hyvin.

Samoin se teki hyvin liikkeestä maahan, seisomisen ja luoksetulon.

Kokeilin vielä lyhyen paikallaolon, aika oli 15-30 s, en muista tarkasti. Pysyi hyvin. Tulipa taas kerran mieleen, voiskohan sen kanssa osallistua kokeeseen. Pitäis vain hioa perusasentoja ja tehdä nuo jäävät liikkeet loppuun. Sekä pidempää paikallamakuuta. Mutta Ronja on semmonen, että jos sitä huvittaa, se tekee hyvin (ja jos namia on tarjolla) mutta jos sitä ei huvita, se ei todellakaan tee. Katotaan nyt.

Tänään kävin Lucan kanssa metsässä. Oli pakko lähteä jalasta huolimatta, kun se teki koko ajan pahaa. Kun päästin sen autosta, se heti ampaisi haistelemaan jotain. Ei merkkiäkään, että olis pelännyt tms. Lähdin sitten kävelemään polkua pitkin, se pysytteli aika hyvin lähellä. Otin muutamia luoksetuloja pillillä, ja annoin namia aina palkaksi. Kokeilin pari kertaa pillipysäytystäkin. Eli piip, ja kun kääntyi kattoon, heitin pallon meidän väliin. Palloa haki ja toi hyvin, mutta ne luovutukset. Niissä se meinaa mennä ohi. Aina pitää kaapata. Ja toka vipa kerralla se pysähtyi pallon kanssa tielle, eikä meinannu tulla. Madalsin ääntä ja samalla varmaan sävy muuttui, ja sanoin tänne. Otin pallon pois, käveltiin vähän ja heitin uusiksi. Tuli, ja sain pallon. Seuraava luovutus olikin sitten hieno. Pitäis tutkia jostain, mitä tuossa luovutustilanteessa kannattaa tehdä. Järki sanoi, että on liian aikaista tehdä pihalla. Mutta katotaan nyt. Täytynee sisällä tehdä muutamia kertoja, eka tuos käytävällä ja sitte vaikka olkkaris.

Millan kans tokoilin vähän pihassa. Tehtiin seuruuta. Välillä hyvin, välillä poikitti. Mutta aika hyvä oli. Täytyy koittaa niitä käännöksiä sinne vasemmalle, jos se auttais.

Sitten otin kaukot. Otin eka maasta seisomaan. Nousi ekalla seisomaan, hyvä. Sitten otin maasta istumaan, kait. Sekin hyvin. Sitten jätin istumaan (ennakoi aika pahoin istumasta maahanmenoa, ja kun en puhunut mitään, nousi takaisin istumaan) ja siitä seiso, maahan, istu, maahan, istu, seiso. Siksi näin kun maasta istumaan nousi seisomisen kautta. Muutoin loistava. "Rajana" mulla oli nurmikon reuna. En tiä auttoiko tuo, ettei edennyt.

Lopuksi otettiin tunnari. Hyvin pysyi, kun mä käännyin vaikken muistanutkaan odota-sanaa. Meni vauhdilla kapuloille, siinä vaiheessa oma jo vähän sekoittui, ja sitten kun sähelsi siellä jotain lisää, en ollut itte varma ollenkaan, että otti oikean. Marko kyllä sanoi, että oli. Pitäis näköjään aina harkoissakin merkata kapulat. Muutoin ok.

Sitten vielä takapihalla istuminen. Jätin sen sinne istu-käskyllä, tulin itte sisälle piiloon. Odotin 20-30 s (en muista enää), menin palkkaamaan, uusi käsky ja tulin piiloon. Odotin taas jonkin aikaa, palkkaus ja takaisin piiloon. Nyt odotin aika kauan ja takaisin palkkaamaan ja nyt vapautus herkulle, joka oli luu. Yhteensä Milla istui jotain 2 min 15-20 s.

Ronja ei tänään tehnyt sen kummempia. Muuta kuin riehui taas kersan kanssa.

Saikkua edelleen...

nimittäin mulla ittellä, ja se on rajoittanut aikas paljon tätä koiratouhuilua. Kyllä harmittaa vietävästi.

Mitähän me ollaan tässä nyt tehty, vai ollaanko mitään? Hmm, torstaina mulla olis ollut ampumakurssi, mutta jouduin perua sen tuon jalan takia. Olis ollu kyllä kiva mennä. Perjantaina en todellakaan tehnyt koirien kans mitään, kävin uusiksi lääkärillä, ja nyt pistettiin kortisonipiikki jalkaan. Oli sitten aika kipeä sen jälkeen.

Lauantaina käytiin mun kotona koko konkkaronkka. En paljon mitään tehnyt, jalka oli tosi kipeä. Yleensä käytän suuren pihan hyödykseni ja teen koirien kans kaikenlaista. Kävin Millan kanssa ottamassa vähän pillipysäytystä. Heti kun pysähtyi, heitin pallon meidän väliin. En voinut ottaa kuin tän kerran, kun Milla ei lähtenyt enää kauas. Lisäksi otin sitä kiepsahdus-juttua. En tiä onko siitä meille enää mitään hyötyä, mutta oli ainakin tavallaan uusi juttu. Eli jätin Millan istumaan tien reunaan, vein damin oikealle puolelle taakse. Tulin itte Millan eteen, ja eka pysäytyspillitys, oikea käsi ja eteen-käsky. Milla näköjään yleensä ja kaikissa lajeissa kiepsahtaa vasemman kautta, niin nytkin. Vain 2-3 kiepsahdusta tuli niin kuin piti. Mutta siitä voidaan aloittaa. Lopuksi otin pelkän eteen-lähetyksen, dami oli pitkähkössä heinikossa. Hyvin pysyi ja kuunteli lähipiippiä.

Lucan kanssa kävin kävelemässä hetkessä matkaa niin, että Luca oli vapaana. Se lähti juoksentelemaan edellä, ja mä pääsin siltä piiloon. Tulihan se äkkiä ettimään, en tiä miten kauan olis ettiny, mutta risu rasahti jalan alla, jolloin se löysi mut. Loppuajan se pysyi hyvin lähettyvillä. Tein vielä puutarhaan sille 3:n pallon haun. Nyt oli aluekin laajempi kuin aikaisemmin. Luca odotti sidottuna rappusissa sen aikaa kun vein pallot, ja kiersin talon takaa nurmikolle. Päästin Lucan vapaaksi ja se juoksenteli nurtsilla. Se löysi äkkiä ekan ja iloisesti luo. Tokan kans meni vähän kauemman, mutta sekin hyvin. Kolmannessa menikin sitten jo pari - kolme minuuttia, ja kakkahätäkin yllätti kesken. Pallon haju leijaili nenään kesken hädän, ja niin se sitten pyöri siinä pallon lähettyvillä. Aika mielenkiintoista muuten, se rengasti koko ajan aluetta pienemmäksi ja löysi pallon. Aika hyvin se palauttaa, tai siis tosi hyvin, ne luovutukset on semmosia, etten tiä onko hyviä. Paljon paremmin kuiteski jo pysyi vieressä/sylissä, eikä yrittänyt karkuun. Palkkioksi heitin palloa pari kertaa. Käytiin vielä kaikkien koirien kans kävelemässä tiellä, jotta saivat olla rauhassa vapaana.

Sunnuntaina oli ohjattua tokokoulutusta Ylistarossa. Meitä oli vain S ja minä, sekä yksi kuunteluoppilas, joka sai kuiteski kans tehdä jotain koiran kanssa. Käytiin läpi maahanmenon käskytystä, ja sieltä istumaan nousun käskytystä kerran, pari. Milla oli kamalan hidas kummassakin. Mutta teki ekalla kuiteski molemmat.

Sitten otin muutaman pikkuseuraamisen, kun Sirpa teki jotain Wiiman kanssa ekana. Me keskityttiin luoksetulon pysähdysten nopeuttamiseen. Ja kävipä siinä ilmi semmonenkin asia, että luultavasti mä oon itte saanut Millan menemään hitaasti maahan tai vasta tokalla sillä, että katton päälläni sitä. Eli mun pitää pitää niska jäykkänä. Kokeilin niska jäykkänä muutaman kerran, oli kuulemma aika iso ero! Ja taisin nähdä semmosta itekin silmäkulmasta. Toivotaan, että se oli tuosta kiinni. Tultiin siihen tulokseen, että käsimerkki on tehokkaampi kuin käsky seisomisessa. Onhan se, jos se vain tottelee sitä. Nythän mä oon käyttäny molempia. Maahanmenoon ei kovin saatu nopeutta lisää, ja lisäksi alkoi ennakoimaan aika paljon, joten otettiin läpijuoksuja ja yritettiin vauhtia. Ohjeeksi saatiin vaihdella pysäytyksiä, eli joskus seisominen, joskus maahan meno ja usein läpijuoksuja. En muista oliko tuosta nopeuttamisesta mitään muuta puhetta.

Seuraavaksi keskityttiin ohjattuun noutoon, ja vasempaan suuntaan. Eka kerta meni taas niin, että Milla haki keskimmäisen. En tiä tekikö mun oikea käsi taas niitä jotain juttuja. Tokalla kertaa keskityin pitämään paidasta ja housuista kiinni, ihan ok. Eli, muista pitää oikea käsi hallinnassa.

Lopuksi keskityttiin vielä ruutuun, ja mun käskytyksen ajoitukseen, sekä siihen, että Milla pysyi ruudussa. Aluksi otettiin suora ruutu ja harjoittelin ajoitusta. Palkka ruutuun Millalle. Sitten otin koko jutun, ihan hyvin, mitä nyt itte sekoilin kävelyosuudessa, kun liikkuri tahallaan käskytti väärään suuntaan. Milla pysyi hyvin! Toivottavasti tuo sekoilu sai aikaan sen, että pysyy siellä ja kattoo mitä teen.

- luoksetulo: läpijuoksut (vauhtia lisää), vaihtele pysäytyksiä, palkka heti takaa kun menee maahan, muista niska jäykkänä alkukäskytys, samoin seisomisen käsi niska jäykkänä
- ohjatussa ei oikealla kädellä (jos vasen kapula haettava) mitään ylimääräisiä, pidä housunsaumasta kiinni
- ruutu, muista käsky ajoissa.
- yleensäkin jämäkämpi ote ja olo, ei ylimääräisiä juttuja

Asiaa olis vielä Lucan pentukoulusta ja tän päivän tokoilusta, tai siis eilisen, mutta nyt pitää mennä nukkumaan, joten jatkan huomenna.

Pentukoulu alkoi

Maanantaina oli Millalla ja Ronjalla vapaapäivä, Lucalla sen sijaan alkoi pentukoulu.

Pentukoulussa Luca oli kaikenkaikkiaan ihan hienosti, mitä nyt näköjään pientä kyllästymistä välillä, kun piti odotella omaa vuoroaan. Mentiin aika ajoissa, jotta ehdittiin kävellä vähän. Aikamoista kiskomista, Luca ei millään malttaisi kävellä hienosti hihnassa, kun on uusi ja jännittävä paikka. Mulla oli reppujakkara mukana, jotta sain istua siinä kaikki luppoajat ja huilauttaa jalkaa. Lisäksi ittellä oli aika karmea olo, pää oli ollut koko päivän kipeä, mutta muuta lääkettä ei olisi saanut ottaa tulehduskipulääkkeiden lisäksi, joten yritin siis olla. Pentukoulun keskivaiheilla tuli vielä semmonen olo, että oksennan tähän paikkaan, sain sen sitten onneksi pidettyä kotiin asti kurissa. Jotenkin.

Luca oli auton takaosassa, ja välittömästi kun sammutin auton, se sujahti sieltä takapenkille. Eikä millään takaisin. Laitoin sen takapenkin kautta takaisin. Tuli vielä kerran pois. Nyt kurkottelin sen etupenkiltä takaisin ja jalkaan sattui kovasti. Kivasti alkoi tappelemalla.

Käveltiin siis hetki, se meni suht ok, jos ei sitä kiskomista oteta lukuun. Istuskelin sitten siinä reppujakkaralla ja katteltiin muita koiria. Oli semmonen saksanpaimenkoira, jolle piti vähän pörhistellä, koska se haukkui kauempaa. Sitten tuli ihan vieras mies kattomaan. Sitä piti pelätä, sille piti nostaa karvat pystyyn, perääntyä ja haukkua. Tuon miehen parempi puolisko piti niiden koiraa, koira kiskoi Lucan luo, sitä ei pelännyt yhtään, kun näytti ihan lapukalta. Oli sakemannin ja lapukan sekoitus. Kait Luca kattoi, että tutun näköinen koira, eikä pelottava. Sitten menikin jo ihan vapaaehtoisesti kattomaan sitä pelottavaa miestäkin, eikä ollutkaan enää pelottava. Samaan syssyyn tuli se sakemannipentukin haistelemaan. Ei Luca sitäkään pelännyt, vaikka se meinasi, ilmeisestikin, alistaa tai sitten leikkiä, Lucaa, koska laittoi tassun jo sen selkään. Mä jo että nyt siltä menee jalka uusiksi. Mutta onneksi sen omistaja otti sen pois. Lisäksi kurssilla oli Lyyli- ja Jymy-koiratkin. Niitä Luca katteli vain kauempaa. Luca on tämän ryhmän vauva. Muut on jotain 7-9 kk vanhoja.

Itse koulu alkoi niin, että käveltiin koirien kanssa ympäri kenttää hetken, jotta ne tavallaan tutustui siihen paikkaan. Eipä ole tuokaan tainnut tulla aikaisemmin mieleen, mutta ihan selvästi se tehos ainakin jonkin verran Lucan kohdalla. Ei tarvinnut niin kamalasti maata haistella tai tutkia.

Seuraavaksi vuorossa oli pieni luoksepäästävyysjuttu. Vetäjä kiersi kaikki koirat yksitellen läpi, siloitteli niitä, antoi namia jne. Mä mietin jo vähän, että mitenkähän paljon Luca sitä Elinaa mahtaa pelätä, mutta se ehkä pääsi vaivihkaa lähelle, ja Luca meni sitten ihan itte reippaasti kattomaan. Puhuttiin Lucan jalasta vähäsen samalla kun rapsutteli, silitteli ja syötti Lucaa. Eikä karvaakaan noussut pystyyn. Hyvä homma. Onkohan sitten nuo vieraat miehet se pelottava asia?

Luoksepäästävyyden jälkeen oli kontaktin vuoro. Me oltiin Lucan kanssa siinä mallioppilaita, en tiä miksi. Kait siksi, kun meille tai mulle se oli selvä asia, mitä se kontakti tai siis katsekontaktin ottaminen tarkoittaa. Ja näytettiin muille mallia. Eli otin namin, Luca istui mun edessä ja mä vein heti namin vähän sivulle!, enkä edes ajatellut ollenkaan osaako tuon. Mutta hienostihan se meni, ja oonhan mä tuota noin ottanut sillä ruokakipolla. Otettiin tuota muutama kerta, jotta muut näki. Otettiin vielä muutama kerta lisää sillä aikaa, kun jokainen teki yksitellen oman koiran kanssa.

Seuraavaksi vuorossa oli istuminen. Kaikilta kysyttiin onko ottanut istumista jo, kaikki oli, ja hienosti istuivatkin. Lucakin istui ihan hyvin, otin eka pelkästään namilla ja kädellä, muistaakseni. Sitten pelkällä käskyllä ja lopuksi muutaman kerran pelkällä kädellä.

Tässä vaiheessa Lucaa alkoi kyllästyttää, kun tuo istuminenkin tehtiin tavallaan yksitellen, ja vetäjä kiersi kattomassa, miten kullakin menee. Luca alkoi kiertää reppua ja mua, ja kiskoa toisen koiran luo. Ja kerran se kaivoi - vorosteli - repusta lelun. Ja sitten se vielä istui mun viereen ja päästeli sitä hassua ääntään, millä se pyytää pihalle.

Istumisen jälkeen otettiin pari kertaa luoksetulo. Tämä otettiin niin, että Elina piti koiraa joko pannasta tai ketjusta kiinni. Itte käveltiin vähän matkan päähän ja piti olla namia kädessä valmiina. Sekä piti muistaa kehua koiraa tarpeeksi innostavasti ja niin kovalla äänellä, jotta Elinakin sen kuuli. Luca oli kyllä ihana, se odotti, ainakin toisella kerralla, tosi hienosti ja lähti juoksemaan tosi kovaa mun luo, kun kutsuin. Mä käytin kutsuna näköjään Luca, tänne. Pitää muistaa tuo sitten kokeessa, koska noinhan saa kutsua. Se oli niin ihana, kun se yritti heiluttaa häntää ja syödä nakkeja kovalla tohinalla yhtäaikaa. Elinakin nauroi sille.

Viimeisenä otettiin sitten semmonen rauhoittumisjuttu. Mentiin kaikki aika pieneen ympyrään, ja istuttiin maassa. Koirien olis pitänyt siinä rauhoittua ääreen, kaikki muut rauhoittuikin hyvin, paitsi Luca. Se aluksi kiskoi, mutta sitten se jo sentään istui mun eteen ja silittelin sitä siinä. Kolme muuta ryhmäläistä makas, ja yksi toinen istui omistajansa sylissä. Tuo olis kyllä hyödyllinen juttu, kunhan sais sen Lucan päähän.

Ihan hyvin meni eka kerta, sen mitä nyt itte pystyin keskittyä karsealta ololta. Nyt pitäis kotiläksynä ottaa kontaktia ja istumista. Ja ehkä sitä paikallaoloakin pitäis pikkuhiljaa alkaa ottamaan enemmän.

Tiistaina olis ollut Ronjalla kaverikoiratapaaminen, mutta se jäi valitettavasti väliin. Nyt onkin sitten ilmeisesti kesätauko.

Keskiviikkona kävin Lucan kanssa kävelemässä Minimanin pihalla, kun Marko kävi siellä kaupassa. Oltiin eka siinä ovien lähellä jonkin aikaa, ja kattelin mitä Luca tuumaa. Ei mitään. Sisällehän se oli menossa. Ei se tuumannut mitään tulevista ja menevistä ihmisistä, ei ostoskärryjen räminästä, niille se vähän korvaansa heilautti. Ei autoista, mopoista. Käveltiin sitten pieni kierros parkkipaikalla ja mentiin autoon. Aika rohkea poika on.

Käytiin vielä kotona kentällä kävelemässä, nyt meni jo vähän nopeammin, kun on jo tutumpi paikka, eikä kiskottukaan niin paljon. Mun pitäis nyt opiskella mitä tehdä seuraavaksi tuon hihnakävelyn kanssa.

Ronjalla oli rokotus, ihan hyvin käyttäytyi. Mitä nyt meinas pari kertaa kiivetä tuolille. Mutta otin siinä samalla kun odoteltiin pari maahanmenoa, seisomista ja sitä käsijuttua. Näin sain ehkäistyä Ronjan haukkumisen ja komentamisen. Onneksi lääkäri tutkimuksessa totesi, että kaikki on ok.

Illalla olis ollut Millan viimeinen tokokurssikerta, mutta se peruttiin. Otin sitten itte pihassa tunnarin, seuraamista ja luoksetuloa. Seuraamista yritin nyt ilman namia, näköjään poikittaa heti. Eli pitää yrittää nyt pikkuhiljaa saada vähennettyä sitä namia. Yritin myös saada Millalle päähän sitä, että voi seurata hyvin ilman namia, kun namirasia odottaa takana. Ei oikein tahtonut vielä onnistua. Meni siis niin, että ilman namia takapää poikitti, namilla mitä loistavin paikka ja tiivistä seuraamista. Lopuksi tein niin, että annoin namit perusasennossa ennen seuruuta, pari-kolme askelta seuraamista ja siitä palkka namirasiasta.

Luoksetulossa yritin saada Millaa oivaltamaan nopean maahanmenon namirasiapalkalla. Ei ainakaan vielä mennyt perille. Mun käskytkin kuulemma vaihteli koko ajan, tai siis äänensävy. Yleensä Milla jäi siis istumaan ja vasta tokalla maahan, argh! Pari kertaa sain kuiteski sen ekalla maahan, ei nopeasti, mutta kuiteski vapautin rasialle. Vipaksi otin vielä seisomisen, hyvä pysähdys, mutta itte kuulemma kallistuin pahasti eteenpäin. Voi argh!!!

Tunnarissa kapulat oli rivissä. Millalla oli aika kova vauhti, haisteli aika hätäisesti, mutta oikea tuli. Kapula pysyi hyvin suussa, ja hieno luovutus. Ja alkukääntymisessä pysyi paikoillaan, tosin annoin muistaakseni käskyn ja näytin kädellä. Lisäksi naksuttelin, kun pysyi istumassa.

Mulle ei kovin hyvä mieli jäänyt tuon seuraamisen takia...