PM-TOKO

Sunnuntaina oli sitten oman yhdistyksen pm-toko. Ajattelin kuitenkin osallistua siihen, vaikka oon jo muutamana aikaisempana vuonna todennut, että arvostelu on aika tiukahkoa,kun on kyse pm-kokeesta. Mutta treenit on mennyt sen verran hyvin, jotta ajattelin kokeilla Millan kans. Pienenä vaarana meidän osallistumiseen oli se, että Milla loukkas jalkansa torstaina pellolla juostessaan, ja ontuikin sitten koko perjantain. Lauantaille oli jos vaikka mitä suunnitelmia, mutta yksikään ei toteutunut, kun halusin pitää Millaa mahdollisimman levossa, jotta edes tuonne kokeeseen päästään.

Milla ei ontunut enää sunnuntaina, joten mentiin sitten sinne kokeeseen. Ilma oli ihan kiva, kamala tuuli vain, ja se vielä yltyi päivän mittaan. Mulle on valitettu mun äänenkäytöstä, käytän kuulemma ihan liian hiljaa, ja nyt sitten tuo tuuli vielä. Ei auttanut kuin korottaa ääntään vielä enempi.

EVL:ssä oli ennätykselliset 6 koiraa. Meidän osalta ei alkanut mitenkään mairittelevasti. Me oltiin kakkosina, ja meidän jälkeen oli yksi isohko musta koira. Millan ja tuon mustan koiran välillä ei synkannut yhtään, ja se toinen koira murisi Millalle, joka tietty oli, että toi murisee mulle, se tahtoo pahaa, käyn irvistelemässä. Jouduin pari kertaa ottaa Millaa karvoista kiinni ja kerran karjaista EI jo siinä, kun mentiin omalle paikalle paikallaoloihin. Ja tietty tämä musta koira oli meidän toisella puolella. Mä ajattelin, että se siitä meidän kokeesta, mutta ei. Millalla oli tosi hyvä vire päällä, ei kuumentunut liikaa eikä mitään. Mä tosin laitoin sen joka liikkeen välissä istumaan ja silittelin kaulasta ja ehkä mä ittekin olin aika rauhallinen, paitsi ruudun jälkeen :) Tuollaisen vireen ja olon kun saisi tästä eteenpäinkin...

Tässä vielä liikkeet eriteltyinä
Paikalla istuminen: 10! Viereinen koira oli siirtänyt etutassua tai tassujaan, heti piste pois.
Paikalla makuu: 9 siksi, että meni hitaasti maahan. Mutta meni ekalla ja nousi ekalla hienosti.
Seuraaminen: 7, osaan olen tyytyväinen, osaan en. Täyskäännökset oli aika kamalia, ja normaaliseuraamisessa haisteltiin välillä maata. Ja nyt esiintyi taas sitä poikittamista. Juoksuosuus oli hieno. Ja hieno kontakti.
Idari: 9, piste tais mennä siitä, että poikitti tai edisti seuraamisosuuksissa. Hienosti Milla teki kuitenkin itse liikkeet.
Luoksetulo: 6. Tähän oon vähän pettynyt. Milla on yleensä jäänyt ihan suht hyvin seisomaan, tosin käytin nyt sitä kättä sieltä alakautta, musta tuntuu, ettei se joko näe sitä, tai ei ymmärrä mitä se tarkoittaa. Mä mietin, että kumpaa käsimerkkiä mä käytän ja päädyin tuohon, kun tuota viimeksi harkattiin. Ehkä olis pitäny käyttää sitä toista. Maahanmenoon oon tosi tyytyväinen, suorastaan Millaksi tipahti maahan.
Ruutu: 9!!!!! :) Kerrankin Milla meni kokeessa ruutuun, tosin tais mennä sivusta tai jotain siinä tapahtui, en muista enää mitä. Mutta tuomari sanoi, että jotain kohelsi. Mä hihkuin aika kovasti tuon jälkeen. Onneksi meni tuosta poikki, kun Milla olis saattanu kerätä kierrokset tuosta mun hihkumisesta seuraavaan liikkeeseen.
Ohjattu nouto: 5, tähän oon pettynyt, lähinnä siihen, että Milla taas hommaili siellä mun takana jotain sen kapulan kanssa ja sitten kun tuli sivulle, jätti perusasennon tekemättä. Tähän täytyis keksiä jotain.
Hyppynouto: 10. No, tämä oli hieno.
Tunnari: 0 :( Tähän se meidän ykkönen nyt sitten kaatui. Tästä kun olis saatu edes 8, niin olis riittänyt ykköseen. Milla meni heti oikealle, nosti sen, tiputti, haisteli muut, nosti oikean, tiputti, haisteli muut, nosti oikean ja toi sen mulle. Noiden tiputtelujen takia nollille. Kökkö.
Kaukot: 8, teki ihan hyvin, eka maasta-seisomaan piti antaa kaksi käskyä ja sitten eteni vähän. Mutta hyvin siihen nähden että liikkuri mokas ja kun olis pitäny tulla maasta istumaan, tulikin seisomaan ja siitä taas istumaan, eli me tehtiin pari ylimääräistä vaihtoa. Mua alkoi kauheasti naurattamaan, ja liikkurikin huomas sen ja alkoi kattomaan lappujaan. Itse asias tuohon oon tosi tyytyväinen.
Mutta näin tällä kertaa, harmillisia noi yhdestä liikkeestä jäävät ykköset.
Eli pisteitä 233 ja 2-tulos, sekä pm-2.

Kuulumisia

Onpas ollut pitkä väli näissä päivityksissä.

Mitähän kaikkea me ollaan tehtykään? Ihan ekaksi, Millalle tehtiin se EIC-geenitesti, oli normaali, eli ei ole tuota tautia. Ihan hyvä niin. Mutta toisaalta, edelleenkään mä en tiedä mikä tuo kohtaus oli ja mistä johtui. Erilaisia arvailuja on tullut, mm. semmonen mikä esiintyy ihmisillä ja hevosilla, eli jokin suolanpuutoskramppi. Ja olis kuulemma saattanut ihan hyvin kestää sinne toiseen kohtaukseen asti. Toinen arvelu on, että siellä ojassa, josta Milla joi/uiskenteli, olis ollut jotain myrkkyä. Tuleeko ojaan sinilevää? Pääasia on, ettei noiden jälkeen - ainakaan toistaiseksi - ole tullut kohtauksia. Tietty nyt sitten heti tulee, kun näin kirjoitin...

Heinäkuun olin siis ahkerasti töissä, enkä paljon sen jälkeen sitten ole iltaisin koirien kanssa jaksanut mitään harrastella. Viikonloputkin sitten on mennyt lähinnä huilatessa. Mutta kai me jotain pikkutreenejä ollaan itekseen lähinnä tehty.

Isoksi ongelmaksi meillä Millan kanssa on nyt tullut tuon kohtauksen jälkeen vesiohjaus. Joko Millalle jäi jokin trauma siitä, tai on tapahtunut jotain muuta, mikä on aiheuttanut erittäin suuren takapakkia menon tuossa asiassa. Elikkä siis Milla ei vesiohjauksessa joko lähde metriä kauemmas, tai jos lähtee, kääntyy 10-15 metrin päästä takaisin. Joopa joo, ja niin hyvällä alulla tämä kun oli alkukeväästä ja vielä siellä Närpiön nomessakin. Mutta kai siinä osasyynä on se, etten uskaltanut tuon kohtauksen jälkeen painostaa Millaa ollenkaan, sillä ei oikeastaan ollut treeneissä minkäänlaista kuria, pääasia vain, ettei tullut uutta kohtausta. Ja nyt sitten on meiltä molemmilta mennyt usko ja luottamus tehtävän onnistumiseen. Ja sitten on tullut semmonenkin asia mieleen, että Milla kun käyttää kamalasti silmiään, vaikka nenää pitäisi, niin se odottaa sitä heittoa vain koko ajan, eikä sen takia lähde, koska ei heittoa tuu. En tiä. Tuota nyt sitten aletaan tahkota uudestaan, ja ehkä Milla vielä ensi vuonna starttaa kokeissa, tänä vuonna ei ainakaan enää nome-koestartteja tuu.

Eli Millan kanssa koekäyntejä on kohtauksen jälkeen tullut yksi tokossa ja yksi nomessa. Tokosta saatiin taas kerran kakkonen (muistaakseni), ruutu tais jälleen kerran mennä nollille, siitä olis riittänyt 7 tai 8 pistettä... Ja tuo nome taas oli ihan testimielessä vain vaikka tiesinkin miten sen ohjauksen kanssa käy. Mutta jos muut olis onnistunut, olis meillä kai ollut mahkuja tulokseen. Mutta markkeerauksessakin oli haparointia. Mutta sinänsä vaikeahko koe, eka ammuttiin vesiohjaukselle ja toiselle linja2-markkeeraus+laukaukset, kun koira palautti ekaa markkeerausta, heitettiin vielä 3. Osien vaihto. Sitten oli ohjattu haku vedessä ja toinen teki hakua kaislikossa parin riistan verran. Osien vaihto. Loput riistat hausta vuorotellen. Eli pahaksi onneksi oli näin paljon ohjauksia, ja nimenomaan veteen. Mutta tosiaan noi markkeerauksetkin meni jo ihan ihmeellisesti.

Nyt meillä onkin Millan kanssa tiedossa tokokokeita muutama tässä lyhyehkön ajan sisällä. Katotaan nyt, miten ne menee. Tauon jälkeen liikkeet meni ihan mukavasti, mitä nyt ohjattu nouto, luoksetulon maahanpysähdys ja ehkä kaukotkin tökki. Niitä pitäis mennä kokeilemaan ottaa huomenna.

Ronja on viettänyt lähinnä eläkeläisen päiviä, tosin ens viikolla meillä tais olla Kaverikoirakäynti tiedossa.

Lucakin on oikeastaan jäänyt aika retuperälle nyt kesän ajaksi. Mitä nyt oon saanut opetettua sen odottamaan heittoa pallolla tai damilla niin kovaa, että luovutukset on kärsiny. Kiva, hyvä minä! Nyt meillä onkin sitten ohjelmassa yhteistyön rakentaminen uudelleen mm. metsälenkeillä kahdestaan. Heitot on pannassa, vain luovutuksia damilla. Ehkä hakua vois pitkästä aikaa kokeilla, mutta niin, että mä vien ja Luca näkee. Muistiharjoituskin meni jossain vaihees hyvin, mutta sekin on mennyt takapakkia. Ja riistaa näytän vasta talvella, meinaa olla vähän liian hyvää.

Pentutreffeillä käytiin Kemiössä elokuun puolivälin paikkeilla. Olis ne paremminkin voinut meidän osalta mennä. Mentiin jo perjantai-iltana Lucan ja Millan kanssa (Milla mukana siksi, että oltais tehty senkin kanssa jotain). Lauantaiaamuna Luca ja Milla juoksi seitsemästä yhteentoista suurinpiirtein koko ajan, joten eihän Luca nyt jaksanut mihinkään keskittyä kunnolla ja loppuajasta se vain makoili. Jotain puhuttiin innosta, kai sitten luultiin, että oon tappanut Lucan innon. Se vain oli niin väsynyt. Mutta ihan mukava oli nähdä Lucan veljet, kumpikaan siskoista ei ollut paikalla.

Nyt Lucalla onkin alkanut tokon 1 luokka, eilen oli eka kerta. Saa nähdä millainen jatko on, eilen ainakin tuli jo pari uutta hyvää vinkkiä. Eka istumiseen, eli että se kannattaa opettaa niin, että eka mä lähellä ja istumisen kesto hyväksi siihen pariin minuuttiin asti. Kun se pysyy hyvin sen pari minuuttia, alan liikkua siinä Lucan edessä sivuttain, pari askelta oikeella ja pari vasemmalle. Kun tämä menee hyvin, voin laajentaa kävelyäni Lucan sivuille. Ja kun tämäkin sujuu, voin pikkuhiljaa alkaa kiertää sitä. Ja muistaakseni nämä kaikki vaihtelevilla ajoilla. Ja kun nämä menee ok, vasta sitten se etäisyys.

Toinen uus asia mulle oli kontaktiharjoitus, joka tehdään niin, että mä peruutan ja Luca seuraa mua mun edessä ja siitä sen pitäis pitää muhun kontaktia. Mä kokeilin tätä tänään ekan kerran, muutamat vilaisut jo sain. Sekaa kyllä vähän siihen, että istuu mun eteen, kun sitä istumista on siinä harjoiteltu. Otin sillä käyttöön muuten naksuttimen, kun ainakin vielä tuntuis toimivan ja tajuavan (tai siis nyt jo) mitä se tarkoittaa.

Tänään käytiin kiertämässä pikkuinen metsälenkki, lenkin loppuvaiheessa pysähdytiin laavulle paistamaan makkaraa. Oli ihan kivaa, koirienkin mielestä. Ja mun mielestä ne osasi käyttäytyä hyvin.

Oltiin tässä syyskuun alussa viikon reissulla Kreikassakin ja koirat oli mun vanhempien luona hoidossa. Luulin, että Luca menee ihan hunningolle siellä, mutta ei, se on päinvastoin sen jälkeen käyttäytynyt tosi hyvin. Nyt sitten aletaankin hommat ihan kunnolla, kunhan tuo mun jalka antaisi nyt vain harrastaa.

Jalasta oon menossa tässä jossain vaiheessa magneettikuvaukseen, siellä epäillään rasitusmurtumaa. Jippii.

Ai niin, ja musta on tullut heinäkuussa tuplatäti ja nyt viime viikonloppuna kummitätikin. M&M sai pojan "taavin", joka sai nimen Jussi Jaakko Johannes ja S&A sai tytön "ipiksen", joka sai nimen Anni Saimi Linnea, ja ollaan Markon kanssa Annin kummeja.

Loppuviikoksikin on kivasti jo hommaa, huomenna pitäis kait siivoilla vähän varastoa, pakko raivata sisältä roinaa ja viedä niitä sinne. Illalla tai iltapäivällä pitäis käydä Millan kanssa ottamassa se ruutu, ohjattu nouto ja luoksetulo. Torstaina pitäis mennä pesemään mattoja, yök. Ja ajattelin samalla hyödyntää sänkipeltoa Millan treenaamiseen. Ja ehkä Lucan kanssa yhteistyölenkki pellolla. Perjantaina olis vuorossa Millan kans vielä vähän tokon viimeistelyjä, lauantaina ehkä kyyhkysmettälle ja sunnuntaina koe. Katotaan kuinka toteutuu suunnitelma...