Ei hyvä

Tänään käytiin Markon äitin luona jo etukäteen äitienpäiväkyläilyllä, kun viikonloppu on jostain syystä täyttynyt kaikenlaisella.

Ennen lähtöä kyläilemään, kävin Lucan kanssa tuolla vesitornilla kävelemässä. Se ei ole aikaisemmin tuolla päin käynytkään. Käytiin "jumppauttamassa" jalkaa, se onnistuu yleensä hyvin, kun on outo paikka. On niin jännää, että unohtuu se ontuminen. Tänään kyllä on näyttänyt siltä, että ei olisi ontunut niin paljon. Mennessä oli taas jännää, ja käveltiin ihan hyvin. Ja yritettiin jahdata västäräkkiä... Takaisin tullessa tehtiin taas jotain ihme syöksähdyksiä.

Automatkan Luca sai pitkästä aikaa olla taas takaosassa ja harjoitella oloaan siellä. Aina vain se yrittää sieltä pois.

Vierailu "mummolassa" sujui paremmin kuin odotin, ilmeisesti kävelylenkki ja autoilu oli sen verran väsyttäviä, että Luca makoili suurimman osan ajasta. Ehti se kyllä puraista reiän mummon sormeen luuta ottaessaan :(

Oltiin sovittu Sirpan kanssa tokotreenit jonkin ala-asteen pihalle, ihan uusi paikka meille. Luca sai totutella odottelemaan vuoroaan, mikä oli kuulemma mennyt ihan hyvin, vaikka tein Millan ja Ronjan kanssa. Luca istuskeli tai makoili kiltisti. Pääsipä sekin tekemään perusasentoa ja pikku pätkän seuraamista. Teen nämä vielä namin avustuksella, käsky on meillä vasta istumisessa ollut käytössä ja siinäkin pari-kolme kertaa.

Takaisin tullessa Luca nukkuikin koko automatkan kiltisti takaosassa. Ja jatkoi uniaan vielä kotona. Kerättyään vähän voimia tein sille sisälle tennispalloilla haun. Ikinä aikaisemmin se ei ole vielä yhtä palloa enempää hakenut. Mutta ajattelin kokeilla ymmärtääkö se, että palloja voi olla enemmänkin. Marko piti Lucaa paikoillaan niin, ettei se nähnyt mitä vein ja mihin. Meidän kämpää on sen verran pieni, että levittelin pallot (6 kpl) keittiöön ja olkkariin. Rauhoitin Lucaa istumaan ja päästin sen sitten vain vapaaksi. Meni vain hetki, kun se lähti keittiöön ja löysi ekan pallon. Yritin ottaa "hyviä" luovutuksia niin, etten heti ensimmäisenä ole ottamassa sitä palloa, vaan otan koiran ensin vastaan ja silittelen sitä. Hieno irrotus pallosta. Meni vähän kauemman, ennen kuin lähti uudestaan. Tämän jälkeen ymmärsi lähteä heti, kun olin pallon ottanut. Melkein jokaisen pallon se lähti heti tuomaan mulle. Yksi oli sellainen, että meinasi vaihtaa, mutta ääntelin ja kutsuin, ja sain luo. Yhden kerran pääsi vaihtamaan, kun pallot oli liian lähellä toisiaan. Hyvä minä, opeta vain ensimmäisenä asiana vaihtamaan... :( Luovutukset irti-käskyllä oli joka kerta parempia. Viimeisen pallon kanssa annoin sen sitten touhuta vähän kauemman. Tässä vaiheessa ontuikin jo jalkaansa sitten aika paljon, olihan se kyllä paljon sitä jo rasittanutkin. Sitten olikin hyvä laittaa Luca yöpuulle, kun oli ollut rauhoittavaa aivojumppaakin.

Huomenna Lucalle olisikin tiedossa jännittävä päivä. Tarkoitus olisi viedä sitä uimaan, ja sillä kuntouttaa jalkaa. Mielenkiintoista...

Ronjakin pääsi siis tokoilemaan taas pitkästä aikaa. Sillä oli kyllä taas intoa ihan tarpeeksi asti. Aina kun se on innoissaan, se ei meinaa malttaa odottaa käskyjä, vaan meinaa tehdä asiat itekseen. Otin Ronjalle liikkeitä putkeen. Ihan ekana se harjoitteli merkkiä. Vein nakin merkin taakse, ja sitten käsky "merkki". Tein muutamia kertoja. Kyllähän se sinne merkille hyvin meni, olihan siellä nakki. Merkkinä oli sellainen jalkapallojuttu. Joka kerta Ronjan piti kurkata ja haistella sitä reikää siinä keskellä : )

Tokana juttuna tein lyhyehkön vapaana seuraamisen nakin kanssa. Kyllähän se sitä nakkia hyvin seuras. Lopussa vähän jätätti. Seuraaminen ei ole ikinä ollut Ronjan mielestä tarpeeksi kiva juttu. Muut liikkeet sitten senkin edestä.

Kolmantena harjoituksena otin kerran liikkeestä maahanmenon niin, että heti kun meni maahan, nakki jalkojen väliin ja vapautus. Ronjalla oli taas hieno, nopea maahanmeno. Se on alkanut tykätä tuosta liikkeestä. Joskus nuorempana se mielestäni piti tuota maahanmenoa jotenkin alistavana tms. juttuna, koska ei millään halunnut laittaa maata. Tuon oon saanut onneksi korjattua ekstra hyvällä palkalla.

Sitten seurasi luoksetulo. Tässä liikkeessä näkyi Ronjan into. Se kyllä odotti niin kauan, että ehdin pysähtyä, mutta lähti ennakoiden mun luo. En viitti torua sitä tuosta, koska ei varmaan ikinä mennä sen kanssa kokeisiin, joten mitä tuo haittaa. Ja kun sillä on niin iloinen luoksetulo aina. Se vain kärsisi toruista.

Viimeisenä otin Ronjan kanssa liikkeestä seisomisen. Käytän tässä edelleen sillä lisäkäskynä sormea. Otti sormen näytön jälkeen pari askelta, joten nopeampi olisi saanut olla. Mutta silti oli hyvä.

Milla tokoili mun koirista ekana ja sillä meni treenit huonoiten. Kiva juttu, se siitä varmasta tunteesta ennen koetta.

Väsättiin Sirpan kanssa ruutu nauhoineen kentälle. Se vain ei meinannut pysyä millään paikoillaan, koska tuuli aika kovaa. Merkille Milla meni ekalla kertaa hyvin, ja hahmotti ruudunkin hyvin. Jostain syystä se kuitenkin kiersi ruudun taakse ja meni sieltä kautta ruutuun. Muistaakseni tuosta napsahtaa kokeessa 0, tai ainakin se on ollut niin. Otin muutamia kertoja uudestaan, määrää en muista. Kerran vein pallon sinne ruudun taakse, tarkoituksena se, että menisi suoraan. Ruudussa vapautus ennen palloa. Seuraavalla kerralla se menikin kovaa, mutta ei pysähtynyt ennen kuin ruudun takana, ja etti siellä sitä palloa. Tiesin, että näin voi käydä, mutta en nyt ajatellut sen heti yhdestä kerrasta alkavan ettimään sitä palloa. Tän jälkeen kerran se tais ainakin mennä vielä taakse, mutta korjasi ruutuun. Kerran tai kaksi meni suoraan maahan, kun huusin seis!!!! Ja tuokin oli vain kokeessa. Ja kaiken lisäksi alkoi jäämään merkistä kauemmas. Ei siis ollenkaan hyvin. Loistavaa. Otin lopuksi lähetyksen ruutuun tosi läheltä, meni hienosti. Sitten otin merkiltä suoran ruudun, loistava. Lisäksi otin vielä muutaman kerran pelkkää merkkiä. Meni hyvin. Kokonaista ruutua tän jälkeen en enää ottanut, toivottavasti kuitenkin Millalle palautui mieleen, miten ruutu suoritetaan.

Seuraamisen juoksuosuuden tein taas namin kanssa. Piti aika hyvin paikkansa, käännökset ihan hyvin, paitsi täyskäännöksissä oli vähän väljyyttä, mutta korjasi itte hyvin paikkansa.

Paikalla istuminen, mä en tiedä mitä tämän kanssa teen! Mä en enää tiedä onko se kesken kaiken maahanmeno sittenkään mun rauhoittelua, vaan onko Milla itte tuosta liikkeestä nyt epävarma, että miten se menee. En tiedä. Tehtiin ryhmäliikkeenä, vaikka oli vain 2 koiraa. Jätin Millan istu-sanalla (kokeilin vaihtaa, yleensä on paikka). Kävin piilossa, tulin heti takas palkkaaman. Yritin kehua sillä tietyllä äänellä, joka saa nuo kaikki 3 koiraa kallistelemaan päätään. Samalla silitys kaulasta. Menin Millan luokse niin, että pään olin kääntänyt sivulle päin. Uusi käsky, istu. Menin piiloon, ja olin siellä kauemmin. Sirpa näki auton ikkunan läpi, että meni maahan. Menin korjaamaan, nousi heti istumaan, silitys, ei palkkaa (muistaakseni), uusi istu-käsky. Tein kolme-neljä kertaa niin, että uusi käsky, menin piiloon, takaisin heti palkkaamaan nakilla ja silityksellä. Kävelin pää käännettynä sivulle päin, yritin venytellä ja haukotella. En tiä oliko tuolla nyt merkitystä. Mä oon kyllä ihan hukassa tuon liikkeen kanssa tällä hetkellä. Loppuillan sitten pähkäilinkin ja ettin netistä vinkkejä tuohon. Marko ehdotti, että otan paikalla istumisen täys ajan niin, että oon näkyvissä. Tein tuon vielä tänään takapihalla. Se meni hyvin, tosin naksauttelin "välipalkkioita". Ja ajan tultua täyteen vapautus, ja ekstrapalkkana kananpaloja. Mutta täytynee jotenkin aloittaa alusta, jotta tuo vahvistuu. Lueskelin tuota liikettä myös Mujusen tokokirjasta. Siellä sanottiin jotain siihen malliin, että tähän mennessä koiralle on tullut rutiini paikalla makaamiseen, joten paljon paikalla istumisharjoituksia. Jos koira on epävarma paikalla istumisessa, se menee maahan. No, tuo vois pitää paikkansa meidän kohdalla. Lisäksi siellä kirjassa oli jotain semmostakin, että jos tässä vaiheessa tuossa liikkeessä tulee ongelia, kyse yleensä on siitä, että koira on epävarma. Varmuutta pitäisi lisätä istumisen keston ja etäisyyden lisäämisellä. Mainittiin siellä myös sekin, että jos koira kokee ympäristön "turvattomaksi", se voi laittaa maata. Tai jos se on kyllästyneessä tai väsyneessä mielentilassa. Kokeilen nyt tuota Markon ehdotusta vielä toisenkin kerran, lisäksi tuon Mujusen kirjan oppien mukaan ajan kasvatusta ja paljon palkkaa. Ajan kasvatus pitäisi tehdä vaikka näin: 30 s, 45 s, 20 s, 55 s, 1 min. 15 s, 55 s, 1 min 30 s, 2 min. 50 s, 2 min, 15 s jne. Lisäksi näitä pitäisi tehdä päivittäin. Elikkä kokeilenpa huomenna vaikka tuota ekaa.

Lopuksi otin Millan kans vielä kaukot. Sirpa oli liikkurina ja näytti mukamas kylttejä. Matka oli suht pitkä. Milla ei noussut taas vaihteeksi ekalla istumaan ollenkaan. Tuota on näköjään ylläpidettävä jatkuvasti, kun palaa tuohon vanhaan noin helposti. Nousi toisella käskyllä ja loput asennonvaihdot teki hyvin, tosin etenei aika paljon. Ei kun uusiksi, ja tällä kertaa namipalkka taakse. No, sehän sitten tällä kertaa ennakoi maahanmenon. Argh! Mielestäni en hermostunut, otin vain askelen ja uusiksi. Vaihdoin namin heittokäden oikeaan, joten ei nähnyt sitä heittoliikettä. Ei ennakoinut enää. Otin pari, kolme kertaa lyhyeltä matkalta maasta istumaan nousun, ja kun nousi, vapautus ja palkka. Alkoi sujumaan. Lopuksi otin pidemmältä matkalta melkein koko sarjan, jätin viimeiseksi vaihdoksi maasta seisomaan ja vapautus. En muuten tainnut hoksata tuossa kattoa, etenikö vai ei.

Ei kovin hyvä mieli jäänyt lauantain koetta ajatellen. Tiesin jo sen, että istuminen menee suht varmasti pieleen, mutta nyt en oo yhtään varma siitä ruudusta tai edes kaukoistakaan. Lisäksi säätiedotus lupaa kolmen pisaran sadetta koepaikkakunnalle... Eipä taida mitään muuta kuin kokemusta olla tiedossa, mutta yritän saada itelleni saman mielialan kuin viimeksi. Jos sen sais, ja siihen sen, etten jännitä, niin olis ihan hyvä.