Päivitystä

Kovin on taas vähäiseksi jäänyt mun kirjoittelut. Mutta tässä kuulumiset lyhyesti.

Ronja voi hyvin, ja kaverikoirakäyntejä tehdään silloin tällöin. Vähän alkaa sillä ikä näkymään kankeutena ja hypyissä. Mieleltään on pirteä ja aktiivisesti treenailee mun kanssa Millaa ja Lucaa :)

Milla käväisi huhtikuussa WT-kokeessa. Mutta huonolla tuloksella. Epäilen (ja melko varmasti olikin) nenäpunkkia, kun ei haistanut vaikka teki töitä :( Ekallakin rastilla juoksi damin yli pari-kolme kertaa. Tokalla rastilla sain sen ohjattua suoraa linjaa pitkin, mutta ei dami löytynyt, kun ei haistanut sitä. Kolmannelta rastilta se nolla olis muutoinkin saattanut tulla, kun se karkas!!! Ja vipalla rastilla oli lähihakua, sain hyvin ohjattua alueelle, mutta ei millään meinannut haistaa. Siinä vaiheessa tuomarikin jo alkoi uskomaan mua, että nenässä on jotain. Ja treenikaverikin oli sitä mieltä. Haettiin sitten nenäpunkkilääke, ja johan alkoi nenä toimia.

Tokokokeissa ollaan keritty käydä muutamissa. Ja ihan hyvällä menestyksellä. Poriin päästiin peruustuspaikalle, ja sieltä tuli se toinen 1 :) Koe meni tasaisesti, mutta mistään ei erityisen hyviä pisteitä. Tosin en edes kauheesti tuolla seurannut meidän pisteitä, joten ei ollut hajuakaan miten oli mennyt. Tuo koe oli muistaakseni 21.3. Tuota ennen käytiin Mustasaaressa tokoilemassa 2-tuloksen edestä. Porin kokeen jälkeen tais olla kuukauden tauko kokeissa, ja seuraava oli vasta toukokuun alussa. Mua jännitti kyllä aika tavalla, olihan se valionarvo enää yhdestä ykkösestä kiinni, mutta toisaalta lohdutti, että jo seuraavana viikonloppuna oli seuraava koe. No tuolla toukokuun kokeessa (8.5. Ilmajoki) Milla ei mitenkään erityisesti loistanut, vaan keksi kaikenlaisia omituisia juttuja, ja taisipa luoksetulokin mennä nollille tai jotain 5-6 pistettä antoi tuomari korkeintaan. En täälläkään seurannut saamiamme pisteitä ja harmittelinkin tuota luoksetuloa, jotta siinä meni se 1, kun ei pysähtynyt. Mutta yllätys oli melkoinen kun palkintojenjaossa voitettiin luokka. Järjestäjät oli ovelia, ja sanoivat vain, että luokkavoitto pisteillä 256! Mulla kesti hetken, ennen kuin tajusin, että hetkinen, mikäs se olikaan 1 raja. Hei, mehän saatiin se! Muistan, että lähdin hypellen hakemaan palkintoa, mutta pysähdyin matkalla miettimään, että voiko olla, että saatiin riittävästi pisteitä. Silloin jo tuomarikin tais sanoa, että tuu nyt hakemaan nämä ;) Ja yksi tuttu sanoi, että joo-o, totta se on! Eli Millasta tuli 8.5. FI TVA!!!! :D EVL:ssä kisattiin 34 koetta ja melkein päivälleen 4 vuotta. Sitkeyttä on tarvittu, enkä tiä miten jaksoin. Ehkä mä oon niin jästipää tai jotain, että jatkoin kisaamista. Aloitettiin v. 2006, jolloin vasta aloiteltiin EVL:n liikkeitä, v. 2007 Milla sairasteli paljon eli koekäyntejä ei tullut kovin montaa ja vuonna 2008 ei saatu yhtään ainutta tulosta. Viime vuonna sitten olikin hyvä vire kummallakin ja pääasiassa saatiin kakkosia, ja pariin, kolmeen kertaan se ykkönen oli niin lähellä. Ja nyt sitten tänä vuonna tuli 3 peräkkäin. Nimittäin mentiin seuraavana viikonloppuna 16.5. Vimpeliin tokoilemaan ja sieltäkin tuli 1-tulos! Tuon jälkeen on ollutkin tauko tokoilussa, vasta tällä viikolla tehtiin jotain kunnolla. Ja ylläri, ruutu tökkii, joka on ollut varma pitkän aikaa. Mutta täytynee treenata, eiköhän se siitä. Milla aikoo osallistua vielä ainakin 2 tokokokeeseen.

Nomen saralla ei olla vielä koekautta avattu, oltais päästy tänään olevaan kokeeseen, mutta peruin sen. Se ohjaus tökkii edelleen... Tarkoitus olis kuiteski tässä pian osallistua ja kattoa, onko sille tapahtunut mitään erittäin raskaan (ainakin ittelle) treenin jälkeen. Ja Milla lopettaa nomeilun tän kesän jälkeen, jotain pieniä juttuja voidaan tehdä huviksemme. Onhan se nyt jo kuitenkin 9 vuotias, vaikkakin hyvässä kunnossa. Mutta katsotaan. Toisaalta tuo ei enää oikein motivoi treenailemaan kunnolla. Ehkä hyvä vain.

Luca osallistui myöskin tuonne WT-kokeeseen, mutta todella huonolla menestyksellä. Mä olin toivonut enempi siltä, mutta ilmeisesti sitäkin se nenäpunkki häiritsi. Mutta en tiä oliko tuo tulos nyt siitäkään kiinni, kun se pääasiassa juoksenteli vain siellä edestakaisin, kun se yleensä on keskittynyt hyvin. En tiä.

Taippareihin osallistuttiin 22.5. Närpiössä, jotka meni läpi. Jäljellä se vähän pelotteli, kun tuli pari kertaa tyhjänä sieltä pois, mutta ilmeisesti oli mennyt niin kovaa, jotta jälki oli hukkunut. Nome-koetta ei olla vielä päätetty, vaikka se alkaa pikkuhiljaa olla koekunnossa.

Tokoa ollaan harjoiteltu, mutta vielä puuttuu aika paljon liikkeistä. Eli niistä puuttuu:
luoksepäästävyys on menny ok, tosin on syönyt namia samaan aikaan -> nami pois
paikalla makuu, sivulla maahanmeno on alkanut tökkiä, ehkä johtuu siitä, ettei hirmuisesti olla treenattu -> lisää treeniä
hihnaseuraaminen, ei olla otettu kertaakaan hihnassa -> otettava tätäkin, ettei sitten ihmettele
vapaana seuraaminen kai ihan ok, itte en vain ole tyytyväinen, kun on namin kanssa ollut ihan jalassa kiinni, ja nyt on väljyyttä 10-20 cm, paikka on kuulemma hyvä. Käännökset ja istumiset ok. -> ehkä vois namin kans ottaa vielä vällillä, kun haluaisin vähän väljyyttä pois, mutta samalla namia pois, jotta seurais ilman sitäkin. Lisäksi ongelmana oli, että lähtiessä laski kontaktin, nyt on alkanut tuo sujumaan, ainaki hetken...
liikkeestä maahanmeno, aika ok. Mutta tähän ja paikallamakuun ylösnousuun, ei osaa kun en oo ottanut
luoksetulo aika ok, nyt on alkanut sivulletulo olla huono
liikkeestä seisominen, ei osaa seisoa vielä!
hyppy, itse hyppääminen hyvä, osaa seisahtaa, mutta ei osaa seisoa paikoillaan.

Eli työtä on vielä aika tavalla, mutta onhan tässä tavoitekokeeseen vielä parisen kuukautta. Ja mikäli sitä siirrän, niin sitte 1 kk lisää.

Nyt vain harmillisesti mulla alkaa taas kesätyö, joten on tiedossa raskas kesä, joka haittaa koirien kanssa treenailua :( Mutta täytynee jostain rakosesta löytää aikaa, jos haluaa Lucankin kanssa edetä.

Koekauden avaus

Onpas vierähtänyt tovi viimeisestä kirjoittelusta. Mutta nyt taas innokkaana kirjaamaan koekäyntejä, josko tästä olisi taas vaikka apua treenauksessa.

Otetaan aluksi vaikka loppuvuoden päivitys.
Ronja sai Kaverikoirien tunnustuspalkinnon, mitalin ja semmosen diplomin tapaisen paprun Areenan näyttelyssä. Kyllähän se tykkäs esiintyä ja kameratkin välkkyi. Seuraavana päivänä se sitten menikin sinne leikkaukseen. Leikkaus sujui ok, samoin paraneminen. Nyt en taas oo kovin uskaltanu kovin mahasta rapsutella. Mutta pelkään kovin, että taas löytyy uus, ajallisesti se löytyy täs parin-kolmen kuukauden kuluessa. :(

Milla on viettänyt harjoituksista aika tavalla taukoa, etenkin joulukuun. Ihan vain omista kiireistä johtuen. Oltiin me lokakuun lopussa vielä tokokoeessa tiukalla tuomarilla. Olin ihan tyytyväinen, koska saatiin tulos. Marraskuussa oltiin myös fasaanijahdissa, ja Milla toimi kuin unelma! Se tiesi heti ekan ylösajetun linnun jälkeen (jota ei saatu ammuttua alas) mitä sen pitää tehdä. Ja loppu olikin sitten aivan mahtavaa.

Lucan koulua 2-luokkaa oli joulukuulla muutama kerta ja loput sitten tän vuoden puolella. Onhan aika iso harppaus edellisestä kurssista, ei edes osallistuttu testiin, koska ei olla valmiita siihen vielä. On se edistynytkin asioissa jonkin verran, pitäis vain jatkaa treenaamista ahkerasti jotta tän vuoden tavoitteet täyttyis.

Tälle vuodelle tavoitteita on asetettu seuraavanlaisesti:
Ronja - kaverikoirakäyntejä sen mukaan mitä Ronja jaksaa
Milla - samanlainen vire meille molemmille kokeisiin kuin viime vuonna, sekä vihdoin ne kaksi ykköstä. Nomen saralla tavoitteeksi vois laittaa sen, että sais korjattua sen ohjauksen.
Luca - taipparit läpi, ehkä koekäynti. Ehkä WT-startti. Tokossa ainakin yksi koekäynti, mieluiten luokanvaihto.

Tänään siis Millan kanssa aloitettiin tän vuoden koekausi Noormarkun tokossa, tuomarina Sten. Sää oli kylmä, halli vielä kylmempi, pakkasta oli jotain -10 astetta tai jonkin verran yli. Ekan puoliskon sain lämmiteltyä hyvin Millan, mutta autossa väliajalla sen tais tulla vähän kylmä. Loppuosa meni paremmin kuin alku, mutta paikalla makuu, joka oli viimeinen varmaan kärsi siitä, että Millan oli kylmä. Mutta tässä liikkeiden pisteet:
Paikalla istuminen: 10, jei!
Paikalla makuu: 7, vaikka sekä maahanmenossa että istumisessa kummassakin jouduin antaa 2 käskyä. En tiä miksi, olisko se ollu tuo kylmyys. Meille ei kyllä sovi tuo, että se on sitten ryhmäliikkeenä ihan vipana.
Seuraaminen: olihan lyhyt seuruu, ikinä ei noin lyhyttä ole EVL:ssä ollut. No, alku ihan hyvin, täyskäännöksessä levahti, haisteli, väljyyttä ja vinoutta. Pisteitä silti 8.
Idari: treeneissä ei ole pysähtynyt heti seisomaan tai on istunu, joten tätä on hinkattu. Se sitten kostautui kokeessa, vaikka treeneissä on ihan hyvin alkanut mennä. Ei meinaan istunut sitten ollenkaan, ja nurkkamerkillä jo alkoi hidastelemaan, ja ehdin ajatella, että mitähän nyt on keksitty. Pisteitä vain 6.
Luoksetulo: hidasti seisomisen kohdassa, mutta hieno maahanmeno, treeneissä tämä on menny ihan päinvastoin. Outoa. Pisteitä 6.
Ruutu: huono merkki, jäi mun mielestä liian kauas ja viivaa ei ollut, joten en tiedä olisko ollu riittävä. Mielestäni ei, ja siksi sanoinkin uusiksi merkki, Milla tapansa mukaan tuli mun luo, uus merkki (hieno), ja ruutuun. Sehän juoksi taas luoksetulon lähtötörpälle! Sain lopulta ruutuun monen mutkan kautta, esim. kun meni ruutuun päin, jäi seisomaan sen viereen ulkopuolelle, sitten vihdoin sain ruutuun sen verran, että tassut oli ruudussa. Sitten hain sen pois. Eli 0 p. taas vaihteeksi.
Ohjattu nouto: 8 p, pisteitä lähti kapulan pureksimisesta. Ihan ok merkki, vaikka sais kyllä paremmin mennä tai siis lähemmäs.
Hyppynouto: 10 p.
Tunnari: 9 p. En tiä mistä piste lähti, koska ei kapulaa pureksinu, tuli tosi pienet ja vähän koloja vain.
Kaukot: En tiä mistä lähti, teki mielestäni tosi hyvin. Sitä en hoksannut kattoa, etenikö vai ottiko tuomari ennakoimisena, koska Milla nousi istumaan, kun olin sanonut I:n käskystä. No, ennakoihan se. 8 p.
Pisteitä yhteensä 223 eli jäi pisteen päähän 2-tuloksesta. Ihan ok kauden avaus, vaikka muutama juttu harmittaakin.
Oma viretila ei ollut niin hyvä kuin viime vuonna, mutta parempi kuin odotin. Milla oli alkupuoliskolla aika villi luoksetulon ja ruudun, toisen osan oli mielestäni parempi kun laitoin sen aina sihinän kanssa istumaan ja odottamaan. Ja sen paikallamakuun se ei kait ollu hereillä tai ei tarjennu.

Mutta näin tänään, seuraavaa koetta odotellessa.