Aamupäivällä oli vuorossa kakkosmarkkeeraus, sitä kun ei olla paljon talven aikana harjoiteltu. Paikkana oli sellainen heinäinen "pelto", jossa oli pajupusikoita ja koivuja siellä täällä. Sama, jossa oltiin viime viikolla.
Tällä kertaa oli kaksi heittäjää, ja kyllä se varmaan jotain asiaan vaikutti. Viime kerrasta viisastuneena otettiin kumpaankin paikkaan ensin ykköset. Ensin se vaikeampi, eli sinne ojan yli koivikkoon. Nyt niin loistava, vaikka heitosta näkyi osa sieltä täältä. Sitten oli se samainen isohko pajupusikko ja sinne taakse se heitto. Erinomainen. Tämän jälkeen päätin, että nyt on sitten heti kakkosmarkkeeraus. Heitot samassa järjestyksessä, ensin koivikkoon ja sitten pajupusikon taa. Annoin Millan itte päättää kumman hakee ensin, vaikka olin aika varma, että hakee sen suoran pajupusikon takaa. Mietin, että jos näin käy, unohtaako sen vaikeamman. Mutta ajattelin katsoa miten käy. Milla haki ekana sen suoran, pajupusikon takaa. Loistava palautus ja luovutus. Milla näytti siltä, että muistais missä se toinen on, joten en sitten mennyt kädellä näyttämään suuntaa. Muistihan se, ja hienosti muistikin. Suoraan sinne damille ja takaisin. Matka oli hieman lyhyempi, maksimissaan jotain 5 metriä tms. Siinä lähistöllä oli semmonen kohta, missä oli joitain puita, joissa saattoi olla nauloja. En uskaltanut laittaa kauempaa, ettei juokse noiden yli.
Vein Millan autoon hetkeksi huilimaan, oli aika lämmin keli. Olin jo aikaisemmin kattonut, että lähellä tuota peltoa oli semmonen toinen pelto, johon saa aika pitkän linjan. Päädyttiin siihen ratkaisuun, että jäädään Millan kanssa lähetyspaikalle katsomaan, kun Marko vei damin päähän. Matkalla oli sillan ylityskin :o , vähän yllätysmomenttia Millalle. Sanoin taas sen joo, ja ihan selvästi se on Millalle jokin merkki, että ok, tuolla se on. Laitoin Millan eteen, ja sillan kohdalla uuden vahvistuskäskyn. Mulle näytti siltä, että olis ihan pikkasen epäröinyt, mutta oli kuulemma kattellut vettä lammikossa, joka yllättäen löyty matkalta. Mutta linja oli hieno. Otin vielä kerran, vaikka onnistui hyvin. Erinomainen. Lammikon löytyminen oli tosiaan yllätys, aika hyvä treenipaikka. Tuota täytyy hyödyntää, kunhan pesimisaika on ohi. Siellä meinaan oli ainakin yksi lintu, näytti kai telkältä.
Milla näki pitkästä aikaa taas variksenkin. Sillä otin vähän kantamista ja luovuttamista. Edelleen se tekee sitä, että ihan mun lähellä tiputtaa sen linnun, ottaa suuhun ja luovuttaa mulle. Nyt mä en mielestäni ottanut mitään "paineita" siitä, että oli riista eikä dami. Sanoin "en saa", tällä oon saanut damitkin pysymään paremmin. Vaikka kuulemma koira voi ottaa tuon painostuksena, ehkä näin, mutta koitan kuitenkin. Lisäksi vois kokeilla, jos hermo pitää, sitä, että oon vain hiljaa ja katton, kun se tiputtaa, ainakin se nyt sitten otti variksen ja tuli luovuttamaan mulle ilmeellä, että mikä on, huomaatko että tein noin tai jotain. Tuota variksen kantoa ja luovutusta on vielä tänään tiedossa tokokurssin jälkeen, mikäli jäädään yksin Millan kanssa. Muut ei välttämättä ymmärrä tätä juttua, jos eivät yhtään tiedä mistä on kyse. Varis on kyllä huonokuntoinen, tais olla joku jonkun tapahtuman tutustumisvaris muutenkin, kun niin äkkiä meni huonoksi.
Ronja ja Lucakin näkivät takapihalla samaisen variksen. Luca käyttäytyi paremmin variksen kanssa kuin viimeksi. Tosin edelleen on aika kiihkeä sen kanssa, ainakin kun on huonokuntoinen. Ronja teki oman tyypillisen juttunsa, otti suuhun, meinas tuoda sisälle (yllättävää) ja tiputti siihen.
Täytyykin mennä ottamaan uusi varis sulamaan...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti