Lokakuuta jo mennään

Taas on melkein kuukauden tauko kirjoituksissa. No, ei se haittaa, kirjoitetaan nyt sitten vähän enemmän. Tuleepahan enempi luettavaa ;)

Jos vaikka aloittais Ronjasta. Ollaan oltu Ronjan kanssa mukana kaverikoira-toiminnassa, ja saatiin tietää, että saadaan jokin tunnustus tästä toiminnasta. Palkitsemistilaisuus tapahtuu lauantaina Areenan näyttelyssä. (Nyt vain jännittää se, että onhan mun postittama lomake mennyt perille...) Ihan kiva juttu, tuollaista tuskin toiste tulee vastaan.

En ole pitkään aikaan uskaltanut rapsutella Ronjaa mahasta, ettei sieltä vain löytyisi lisää patteja. Nyt sitten viikonloppuna jostain syystä rapsuttelin, ja voi hitsi, löysin taas uuden patin. Varattiin leikkausaika maanantaiksi. Toivottavasti kaikki menee hyvin. Sääli vain Ronjaa, raukka on niin sekaisin maanantain, ja muutenkin on kurjaa ne pari viikkoa, kun pitää olla trönön kanssa.

Millan kanssa ollaan tuon Kyröskosken tokon jälkeen käyty parissa kokeessa. Toinen oli lokakuun alussa Kokkolassa, Kinnunnen tuomarina. Ei saatu vaihteeksi tulosta. Mä en tiedä mitä Milla taas hommaili kokeessa. En tiä vaikuttiko asiaan se, että mä en joko jännittänyt, tai sitten jotenkin salaisesti iteltäni jännitin tuota tuomaria. Yleensä viime aikoina tuolla ei olla onnistuttu. No, tuomari tykkäs Millasta, ja sitä harmitti, kun ei saatu tulosta.
Tässä pisteet ja kootut selitykset:
- Istuminen 10, jee :D
- Paikalla makuu 8, ennakoi ryökäle liikkurin tulosta lähelle istumaan nousun.
- Seuraaminen (olihan siis oikein koirantapposeuruu, siis niin pitkä, ettei vielä ole toista samanlaista vastaan tullut!) 8,5. Mä en ollut tyytyväinen, koska Milla piti nyt sivusuuntaan etäisyyttä jonkin verran, mutta tuomari sanoi, että oli EVL:n paras seuraaminen.
- Idari 0 :O Kuulemma itte aiheutin nollan, kun annoin istumiseen kaksi käskyä, jos olisin ollut hiljaa, oltais kuulemma saatu 7. Eli jos ei tee ekalla käskyllä liikettä, ei kannata antaa toista.
- Luoksetulo 0, ei edes meinannut pysähtyä, hidasti vähän seisomisen kohdassa, ja maahanmenon tuli liikaa eteenpäin.
- Ruutu 0, merkille hyvin, ja sitten teki taas sen, että mun ja ruudun välistä singahti ihan muualle, ja tällä kertaa kehästä pois, keltainen kortti. Ja niin hyvin kun se on tätä tehnyt.
- Ohjattu nouto 8, en muista mistä meni pisteet, kait mun hätäilystä kapulan otossa, vaikka ihan normaalisti otin.
- Hyppynouto 9,5, puoli pistettä lähti jostain semmosesta, ettei ollut visuaalisesti ihan täys 10?
- Tunnari 8,5, en muista mistä lähti pisteet.
- Kaukot 7, muutoin teki kaukot muistaakseni ihan hyvin, paitsi yhteen vaihtoon 2 käskyä, ja oliskohan edennyt pikkuisen.
Yhteispisteet 177,5.

Toinen koe olikin sitten Kaustisella viikko tuon jälkeen. Tuomarina Aula.
Mä sain ittelleni hyvän vireen ja käskytyksen ja Milla teki sitten sen mukaan.
Tässä taas pisteet
- Paikalla istuminen 10 :D
- Paikalla makuu 10 (papereihin merkitty 8 :(, mä oon ihan varma, että saatiin 10.
- Seuraaminen 7,5. En ollut yhtään tyytyväinen seuruuseen, haisteli maata, se hiton kalkki ja väljyys sivusuunnassa oli taas aikamoinen.
- Idari 10 :D
- Luoksetulo 6, hidasti seisomisen kohdalla, muttei pysähtynyt, maahanmenon teki muistaakseni ihan ok.
- Ruutu 0 :( Ruudussa oli viivoina käytetty (ja muuallakin kehässä, esim. merkin ympärillä oleva viiva) lehmille tarkoitettua ruokintakalkkia. Milla hämääntyi tästä aika tavalla, ei ole ikinä vielä tullut vastaan. Jo merkillä oli ongelmia, ei pysähtynyt ja kun olin hiljaa, tuli mun luo. Ilmeisesti tästä jo tuli 0. Mutta lähetin uusiksi merkille, ok, ja ruutuunmenokin hyvä, samaten pysähdys sinne. Mutta kun käskin maahan, lähti haistelemaan ruudun viivoja ja sitten juoksi mun luo. Ja tuota se nyt sitten tekee, prkl!
- Ohjattu nouto 9, piste lähti pureksimisesta. (Liikkuri ei kysynyt onko valmista, joten juteltiin tuomarin kanssa, huomasin jossain vaiheessa että, oho, se vie sitä kapulaa.
- Hyppynouto 10, liikkuri ei säätänyt esteen korkeutta, oli tosi matala, enkä hoksannut itte koko korkeutta, ennen kuin Milla jo hyppäs.
- Tunnari 9, oliskohan lähteny pureksimisesta tai jostain. En muista.
- Kauko-ohjaus 9, tämä olis ollu 10, ellei olisi ennakoinut istumaan nousua lopussa.
Pisteitä oikeasti 246,5 ja 2-tulos. Ruudusta olis riittänyt vaivaiset 5 p. Voi vain todeta, että hiton kalkki sai paljon huonoa aikaan.

Oon ilmoittaunut Millan nyt vielä yhteen kokeeseen, mutta enää ei ole mikään kiva mieli lähteä sinne, kun tuo ruutu on alkanut tökkiä. Samaten luoksetulo. Taas etenee, vaikka on tässä muutamia kertoja tehnyt tosi loistavia pysähdyksiä. Toisessa kokeessa ollaan varalla, mutta tuskin päästään. Ja tässäkin on jotain ihme takkua. Mä oon ihan varmasti laittanut viestiä (eri otsikolla) ilmoitusten vastaanottajalle ennen yhtä kaveria, ja toisen viestiä toisella otsikolla sen jälkeen, niin ollaan sitten niin kuin 6 koiraa jäljempänä, vaikka pitäis olla ennen sitä. Tai sitten ilm.vast.ottaja otti herneen nekkuun mun toisesta viestistä. Mitäs ei lue postia kunnolla. Mutta tuskin päästään tuonne, ja jotenkin on into ja vire kadonnut. Harmittaa vain nuo vähältä piti-kokeet. Toivon mukaan saan meille samanlaisen vireen ensi vuonnakin. Tuon yhden kokeen jälkeen vaihdetaan hetkeksi treenattavaa lajia ja harjoitellaan tokoa epäsäännöllisesti.

Sitten Luca-poika. Meillä on nyt sitten kakkosluokkalainen. Kennelkerhon 1-luokka loppui tämän viikon maanantaina semmoseen testiin. Testissä piti suorittaa istuminen pelkällä käskyllä, sivulle-tulo ilman namia (mä jännitin tätä ihan hirveästi, mutta Luca yllätti) ja "seuraaminen". Seuraamisessa sai käyttää namia kädessä ja liikkeestä piti istua. Päästiin kirkkaasti läpi. Ja heti samana iltana ilmoittauduin kakkosluokalle.

Noutokurssilla ollaan oltu nyt kerran, huonolla tuloksella. Mulla ei ollut pitkä pinna, ja Lucaa kiinnosti kaikki muu kuin minä, mun kanssa tekeminen tai dami. Kyllä se sitä damia hetken kantoi, pari metriä, mutta siinä kaikki. Tiputti maahan, ja meni syömään jäniksen papanoita. Ens kerralla täytyy mennä paljon aikaisemmin ja tylsistyttää se ennen alkua, josko vaikka sitten.

Tokoa pukkaa

Pm-kisojen jälkeen kävin maanantaina Millan kans ottamas muutaman tokoliikkeen. Siitä on jo aikaa, joten en välttämättä muista kaikkia mitä tein. Mutta taidettiin ottaa ohjattu nouto, tunnari ja ruutu nyt ainakin. No eihän noissa NYT tietenkään mitään vikaa ollut. Eli ihan hyvin meni.

Maanantaina illalla oli taas Lucalla koulua. Tällä kertaa aiheina oli edelliseltä kerralta istumisen kertaus, uusina perusasento ja luoksetulo. Istuminen menee välillä ihan mukavasti. Nyt vain pitäis eka sitä kestoa siihen saada, mutta kun tuo herra alkaa hermostuneena/kärsimättömänä siirrellä takapuoltaan jo 10 s istumisen jälkeen. Kai se on sitten epävarma tekeekö oikein. Tai kärsimätön saamaan nakin. Perusasento on toisaalta ihan hyvä, mulla ei vain meinaa kärsivällisyys kestää kun niin hitaasti pitää edetä. Eli jos nostan kättä vähänkin ylemmäs, ei Luca tajua, että mikä SIVU. Hä, en oo ikinä kuullutkaan... Luoksetulo tehtiin niin, että jätin sen istumaan, ja näytin kädellä koko ajan, että paikka. Tästä pitäis alkaa ottamaan sivulletuloja. Ja otettiin vielä toinen, missä oli pidempi matka, ja Lucaa pidettiin kiinni.

Tiistaina mulla olikin nometoimikunnan kokous, joten en tainnut pahemmin mitään erikoista tehdä. Keskiviikkona käytiin Lucan kanssa kaverien luona kylässä. Siellä on kaksi berniä ja kaksi pientä lasta. Vierailu meni ihan hyvin, mitä nyt Luca ahdisti toisen lapsista lapsen huoneeseen, varasteli toisesta huoneesta legoja ja yksi magneetti järsittiin. Muutoin ihan ok. Aikuisia ihmisiä Luca eniten karsasti. Torstaina oli vuorossa Ronja kaverikoiratapaamisessa. Tämäkin meni hyvin. Ronja oli kerrankin edukseen, ja käyttäytyi hyvin. Perjantaina kävin kersan kanssa metsässä kävelemässä ja kehittämässä yhteistyötä. Tein yhdellä damilla pienen noudon, kun tässä on ollut luovutuksessa ongelmaa. Tein nyt niin, että Luca puuhun kiinni, vein sen nähden damin pitkähköön heinään ja koira irti. Hieno luovutus, ja hienoa nenän käyttöä. Muutoinkin koko lenkki meni hyvin. Tarkoituksena oli, että pääsisin kesken kaiken piiloon Lucalta, mutta en päässyt, kun ei päästänyt mua kovin kauaksi aikaa silmistään. Eli mun käsityksen mukaan lenkki meni tosi hyvin. Lauantaina mentiin meille kotiin siskon synttäreille. Kävin sielläkin pellolla kävelemässä Lucan kanssa kaksin. Taaskin oli vain yksi dami mukana. Tein nyt niin, että pudotin damin maahan ilman että Luca huomas sitä. Ja kääntyilin/kävelin sitten niin, että Luca löysi damin. Hienosti toi. :)

Sunnuntaina olikin vuorossa taas Millalla tokokoe. Tällä kertaa Kyröskoskella. Mua jännitti taas aika tavalla aluksi, mutta onneksi oli seuraa matkalla, niin osa jännityksestä unohtui kun höpöteltiin kaikkea.

Ja lopullinen jännitys kyllä katosi ensimmäiseen paikallaololiikkeeseen, kun siitä tuli 0, joten se 1 meni siinä sitten. (Oikeasti se ei välttämättä olisi mennyt siihen, jos esim. kaukoissa oltais skarpattu paljon)

Eli tässä pisteet:
- paikalla istuminen 0 !!! En voinut uskoa silmiäni kun näin sen siellä taas makaamassa. Voi prkl. Mutta voi olla, että tämä johtui siitä, että liikkuri ei kysynyt onko valmista, vaan onko kysyttävää, ja sitte tulikin jo käsky. Mun käsky oli aika epävarma istu, ja vieressä olevilla kovaääninen paikka. Toivon mukaan tämä ei jää Millalle päälle taas. Oon pari kertaa ottanut istumista tiheällä palkalla tuon jälkeen.
- paikalla makuu 9, piste hitaasta maahanmenosta.
- seuraaminen 8, en muista mistä meni pisteet, ehkä poikittamisesta tai väljyydestä.
- idari 9, en tiä tästäkään mistä meni piste. Tuomari ei pahemmin kertonut.
- luokstulo, sääli 7, ei oltaisi mun mielestä ansaittu pistettäkään, oli se niin karsea.
- ruutu 9, piste meni siitä, kun olin itte niin hidas, ja pysäytin koiran ruudun taakse. Ja itte sanoin sitten sivulle aika hiljaa, jolloin liikkuri sanoi, että kovempaa. Mutta hieno ruutu muuten!!! :D
- ohjattu nouto 10, oli ihan hieno munkin mielestä. Ainut mikä oli miinusta, pieni mutkan keskimmäiselle.
- hyppynouto 10. Ei sanomista.
- tunnari 10, ei tästäkään sanomista. Ei oikeastaan edes järsinyt kapulaakaan.
- kaukot 5, mä en tiedä mitä Millan päässä liikkui ennen tätä. Kun sanoin maahan, se ryntäs eteenpäin, hoksas itte että hei, väärä liike, tuli takas sivulle. Sanoin maahan, meni vinoon, eka vaihto tais olla istu, ok, mutta toka vaihto seisomaan 2 käskyä, ja jossain toisessakin vaihdossa 2 käskyä. Harmi, 8,5 p. olis riittänyt tästä nollasta huolimatta...

Mutta pisteitä 243 ja 2-tulos. Vielä olis muutama koe tälle vuodelle jäljellä.

Maanantaina oli taas Lucalla koulua, aiheina sivulletulon kertaus. Tässäpä huomattiin, että oon jo opettanut Lucalle käsimerkillä sivulletulon. Jee :/ Valitin sitä, että kun pitää siirtää kättä vain niin vähän, ettei edistytä ollenkaan ja mun piti sitten näyttää tämä, niin hoksasin ittekin, että pieni kädenliikehän se on, joka välillä puuttuu, ja Luca on silloin tietty, että mitä mun nyt piti tehdä, en osaa. Tuosta täytyy yrittää eroon äkkiä.

Toisena uutena aiheena oli maahanmeno. Tässäkin oli jotain ihmeongelmaa. Ensinnäkin Luca koko ajan hyppi mun päälle, kun piti tehdä jotain, joten laitoin sitten polvilleni. Lucalla ei ollut kärsivällisyyttä yhtään odottaa kauempaa maassa, vaan heti ylös kun eka nakki oli tullut. Eli kestoa ja kättä pois.

Ja toinen uus asia oli hyppy. Eka kierrettiin hyppyeste hihnassa, ei ihmeellistä. Tokalla kertaa mentiin hihnassa niin, että mä edellä ja Lucan olis pitänyt seurata mua. Siis pitänyt, mutta se löi jarrut päälle, kun sen olis pitänyt hypätä. Peruutin sitten itte esteen yli ja houkuttelin nakilla. Johan tuli. Viimenen kerta oli niin, että mä menin sivusta ja Luca yksin hyppäs, tämä jo sujui, kun sai niin kehuja, niin innostu oikein.

Tiistaina oltiin mökillä käveleskelemässä kaislikossa ja tein sinne Millalle haun. Haku meni muuten hyvin, mutta tokavipan tai vipan damin kanssa Milla lähti juoksentelemaan ja ettimään vielä lisää. Ei tullu pillistä eikä karjumisestakaan ennen kuin hetken päästä. Paska homma. Lucakin teki sitten niin, että juoksi siellä Millan jäljissä, eikä tullut pillistä. Eka kerta kun teki noin, tosin en edes tiedä kuuliko koko pillitystä ja miksi edes pillitin, kun näin että juoksee vain poispäin. Mutta kun tie oli aika lähellä...

Eilen oli kummityttö Anni kylässä. Ei koirat siitä mitään piitannut, vaikka oli mun sylissä aika paljon ja makoili tässä sohvalla. Kiinnostuneita tietysti olivat ja halusivat haistella, mutta oon kyllä tyytyväinen niiden käytökseen.

Äsken tein Lucan kanssa pelkkää SIVUa, ei onnaa ei. Argh, jos käsi on ylempänä ei tuu/jää liian kauas/menee vinoon. Pyysin jo Markoa kattomaan miten teen ja vaikka kuvaamaan videolle.

PM-TOKO

Sunnuntaina oli sitten oman yhdistyksen pm-toko. Ajattelin kuitenkin osallistua siihen, vaikka oon jo muutamana aikaisempana vuonna todennut, että arvostelu on aika tiukahkoa,kun on kyse pm-kokeesta. Mutta treenit on mennyt sen verran hyvin, jotta ajattelin kokeilla Millan kans. Pienenä vaarana meidän osallistumiseen oli se, että Milla loukkas jalkansa torstaina pellolla juostessaan, ja ontuikin sitten koko perjantain. Lauantaille oli jos vaikka mitä suunnitelmia, mutta yksikään ei toteutunut, kun halusin pitää Millaa mahdollisimman levossa, jotta edes tuonne kokeeseen päästään.

Milla ei ontunut enää sunnuntaina, joten mentiin sitten sinne kokeeseen. Ilma oli ihan kiva, kamala tuuli vain, ja se vielä yltyi päivän mittaan. Mulle on valitettu mun äänenkäytöstä, käytän kuulemma ihan liian hiljaa, ja nyt sitten tuo tuuli vielä. Ei auttanut kuin korottaa ääntään vielä enempi.

EVL:ssä oli ennätykselliset 6 koiraa. Meidän osalta ei alkanut mitenkään mairittelevasti. Me oltiin kakkosina, ja meidän jälkeen oli yksi isohko musta koira. Millan ja tuon mustan koiran välillä ei synkannut yhtään, ja se toinen koira murisi Millalle, joka tietty oli, että toi murisee mulle, se tahtoo pahaa, käyn irvistelemässä. Jouduin pari kertaa ottaa Millaa karvoista kiinni ja kerran karjaista EI jo siinä, kun mentiin omalle paikalle paikallaoloihin. Ja tietty tämä musta koira oli meidän toisella puolella. Mä ajattelin, että se siitä meidän kokeesta, mutta ei. Millalla oli tosi hyvä vire päällä, ei kuumentunut liikaa eikä mitään. Mä tosin laitoin sen joka liikkeen välissä istumaan ja silittelin kaulasta ja ehkä mä ittekin olin aika rauhallinen, paitsi ruudun jälkeen :) Tuollaisen vireen ja olon kun saisi tästä eteenpäinkin...

Tässä vielä liikkeet eriteltyinä
Paikalla istuminen: 10! Viereinen koira oli siirtänyt etutassua tai tassujaan, heti piste pois.
Paikalla makuu: 9 siksi, että meni hitaasti maahan. Mutta meni ekalla ja nousi ekalla hienosti.
Seuraaminen: 7, osaan olen tyytyväinen, osaan en. Täyskäännökset oli aika kamalia, ja normaaliseuraamisessa haisteltiin välillä maata. Ja nyt esiintyi taas sitä poikittamista. Juoksuosuus oli hieno. Ja hieno kontakti.
Idari: 9, piste tais mennä siitä, että poikitti tai edisti seuraamisosuuksissa. Hienosti Milla teki kuitenkin itse liikkeet.
Luoksetulo: 6. Tähän oon vähän pettynyt. Milla on yleensä jäänyt ihan suht hyvin seisomaan, tosin käytin nyt sitä kättä sieltä alakautta, musta tuntuu, ettei se joko näe sitä, tai ei ymmärrä mitä se tarkoittaa. Mä mietin, että kumpaa käsimerkkiä mä käytän ja päädyin tuohon, kun tuota viimeksi harkattiin. Ehkä olis pitäny käyttää sitä toista. Maahanmenoon oon tosi tyytyväinen, suorastaan Millaksi tipahti maahan.
Ruutu: 9!!!!! :) Kerrankin Milla meni kokeessa ruutuun, tosin tais mennä sivusta tai jotain siinä tapahtui, en muista enää mitä. Mutta tuomari sanoi, että jotain kohelsi. Mä hihkuin aika kovasti tuon jälkeen. Onneksi meni tuosta poikki, kun Milla olis saattanu kerätä kierrokset tuosta mun hihkumisesta seuraavaan liikkeeseen.
Ohjattu nouto: 5, tähän oon pettynyt, lähinnä siihen, että Milla taas hommaili siellä mun takana jotain sen kapulan kanssa ja sitten kun tuli sivulle, jätti perusasennon tekemättä. Tähän täytyis keksiä jotain.
Hyppynouto: 10. No, tämä oli hieno.
Tunnari: 0 :( Tähän se meidän ykkönen nyt sitten kaatui. Tästä kun olis saatu edes 8, niin olis riittänyt ykköseen. Milla meni heti oikealle, nosti sen, tiputti, haisteli muut, nosti oikean, tiputti, haisteli muut, nosti oikean ja toi sen mulle. Noiden tiputtelujen takia nollille. Kökkö.
Kaukot: 8, teki ihan hyvin, eka maasta-seisomaan piti antaa kaksi käskyä ja sitten eteni vähän. Mutta hyvin siihen nähden että liikkuri mokas ja kun olis pitäny tulla maasta istumaan, tulikin seisomaan ja siitä taas istumaan, eli me tehtiin pari ylimääräistä vaihtoa. Mua alkoi kauheasti naurattamaan, ja liikkurikin huomas sen ja alkoi kattomaan lappujaan. Itse asias tuohon oon tosi tyytyväinen.
Mutta näin tällä kertaa, harmillisia noi yhdestä liikkeestä jäävät ykköset.
Eli pisteitä 233 ja 2-tulos, sekä pm-2.

Kuulumisia

Onpas ollut pitkä väli näissä päivityksissä.

Mitähän kaikkea me ollaan tehtykään? Ihan ekaksi, Millalle tehtiin se EIC-geenitesti, oli normaali, eli ei ole tuota tautia. Ihan hyvä niin. Mutta toisaalta, edelleenkään mä en tiedä mikä tuo kohtaus oli ja mistä johtui. Erilaisia arvailuja on tullut, mm. semmonen mikä esiintyy ihmisillä ja hevosilla, eli jokin suolanpuutoskramppi. Ja olis kuulemma saattanut ihan hyvin kestää sinne toiseen kohtaukseen asti. Toinen arvelu on, että siellä ojassa, josta Milla joi/uiskenteli, olis ollut jotain myrkkyä. Tuleeko ojaan sinilevää? Pääasia on, ettei noiden jälkeen - ainakaan toistaiseksi - ole tullut kohtauksia. Tietty nyt sitten heti tulee, kun näin kirjoitin...

Heinäkuun olin siis ahkerasti töissä, enkä paljon sen jälkeen sitten ole iltaisin koirien kanssa jaksanut mitään harrastella. Viikonloputkin sitten on mennyt lähinnä huilatessa. Mutta kai me jotain pikkutreenejä ollaan itekseen lähinnä tehty.

Isoksi ongelmaksi meillä Millan kanssa on nyt tullut tuon kohtauksen jälkeen vesiohjaus. Joko Millalle jäi jokin trauma siitä, tai on tapahtunut jotain muuta, mikä on aiheuttanut erittäin suuren takapakkia menon tuossa asiassa. Elikkä siis Milla ei vesiohjauksessa joko lähde metriä kauemmas, tai jos lähtee, kääntyy 10-15 metrin päästä takaisin. Joopa joo, ja niin hyvällä alulla tämä kun oli alkukeväästä ja vielä siellä Närpiön nomessakin. Mutta kai siinä osasyynä on se, etten uskaltanut tuon kohtauksen jälkeen painostaa Millaa ollenkaan, sillä ei oikeastaan ollut treeneissä minkäänlaista kuria, pääasia vain, ettei tullut uutta kohtausta. Ja nyt sitten on meiltä molemmilta mennyt usko ja luottamus tehtävän onnistumiseen. Ja sitten on tullut semmonenkin asia mieleen, että Milla kun käyttää kamalasti silmiään, vaikka nenää pitäisi, niin se odottaa sitä heittoa vain koko ajan, eikä sen takia lähde, koska ei heittoa tuu. En tiä. Tuota nyt sitten aletaan tahkota uudestaan, ja ehkä Milla vielä ensi vuonna starttaa kokeissa, tänä vuonna ei ainakaan enää nome-koestartteja tuu.

Eli Millan kanssa koekäyntejä on kohtauksen jälkeen tullut yksi tokossa ja yksi nomessa. Tokosta saatiin taas kerran kakkonen (muistaakseni), ruutu tais jälleen kerran mennä nollille, siitä olis riittänyt 7 tai 8 pistettä... Ja tuo nome taas oli ihan testimielessä vain vaikka tiesinkin miten sen ohjauksen kanssa käy. Mutta jos muut olis onnistunut, olis meillä kai ollut mahkuja tulokseen. Mutta markkeerauksessakin oli haparointia. Mutta sinänsä vaikeahko koe, eka ammuttiin vesiohjaukselle ja toiselle linja2-markkeeraus+laukaukset, kun koira palautti ekaa markkeerausta, heitettiin vielä 3. Osien vaihto. Sitten oli ohjattu haku vedessä ja toinen teki hakua kaislikossa parin riistan verran. Osien vaihto. Loput riistat hausta vuorotellen. Eli pahaksi onneksi oli näin paljon ohjauksia, ja nimenomaan veteen. Mutta tosiaan noi markkeerauksetkin meni jo ihan ihmeellisesti.

Nyt meillä onkin Millan kanssa tiedossa tokokokeita muutama tässä lyhyehkön ajan sisällä. Katotaan nyt, miten ne menee. Tauon jälkeen liikkeet meni ihan mukavasti, mitä nyt ohjattu nouto, luoksetulon maahanpysähdys ja ehkä kaukotkin tökki. Niitä pitäis mennä kokeilemaan ottaa huomenna.

Ronja on viettänyt lähinnä eläkeläisen päiviä, tosin ens viikolla meillä tais olla Kaverikoirakäynti tiedossa.

Lucakin on oikeastaan jäänyt aika retuperälle nyt kesän ajaksi. Mitä nyt oon saanut opetettua sen odottamaan heittoa pallolla tai damilla niin kovaa, että luovutukset on kärsiny. Kiva, hyvä minä! Nyt meillä onkin sitten ohjelmassa yhteistyön rakentaminen uudelleen mm. metsälenkeillä kahdestaan. Heitot on pannassa, vain luovutuksia damilla. Ehkä hakua vois pitkästä aikaa kokeilla, mutta niin, että mä vien ja Luca näkee. Muistiharjoituskin meni jossain vaihees hyvin, mutta sekin on mennyt takapakkia. Ja riistaa näytän vasta talvella, meinaa olla vähän liian hyvää.

Pentutreffeillä käytiin Kemiössä elokuun puolivälin paikkeilla. Olis ne paremminkin voinut meidän osalta mennä. Mentiin jo perjantai-iltana Lucan ja Millan kanssa (Milla mukana siksi, että oltais tehty senkin kanssa jotain). Lauantaiaamuna Luca ja Milla juoksi seitsemästä yhteentoista suurinpiirtein koko ajan, joten eihän Luca nyt jaksanut mihinkään keskittyä kunnolla ja loppuajasta se vain makoili. Jotain puhuttiin innosta, kai sitten luultiin, että oon tappanut Lucan innon. Se vain oli niin väsynyt. Mutta ihan mukava oli nähdä Lucan veljet, kumpikaan siskoista ei ollut paikalla.

Nyt Lucalla onkin alkanut tokon 1 luokka, eilen oli eka kerta. Saa nähdä millainen jatko on, eilen ainakin tuli jo pari uutta hyvää vinkkiä. Eka istumiseen, eli että se kannattaa opettaa niin, että eka mä lähellä ja istumisen kesto hyväksi siihen pariin minuuttiin asti. Kun se pysyy hyvin sen pari minuuttia, alan liikkua siinä Lucan edessä sivuttain, pari askelta oikeella ja pari vasemmalle. Kun tämä menee hyvin, voin laajentaa kävelyäni Lucan sivuille. Ja kun tämäkin sujuu, voin pikkuhiljaa alkaa kiertää sitä. Ja muistaakseni nämä kaikki vaihtelevilla ajoilla. Ja kun nämä menee ok, vasta sitten se etäisyys.

Toinen uus asia mulle oli kontaktiharjoitus, joka tehdään niin, että mä peruutan ja Luca seuraa mua mun edessä ja siitä sen pitäis pitää muhun kontaktia. Mä kokeilin tätä tänään ekan kerran, muutamat vilaisut jo sain. Sekaa kyllä vähän siihen, että istuu mun eteen, kun sitä istumista on siinä harjoiteltu. Otin sillä käyttöön muuten naksuttimen, kun ainakin vielä tuntuis toimivan ja tajuavan (tai siis nyt jo) mitä se tarkoittaa.

Tänään käytiin kiertämässä pikkuinen metsälenkki, lenkin loppuvaiheessa pysähdytiin laavulle paistamaan makkaraa. Oli ihan kivaa, koirienkin mielestä. Ja mun mielestä ne osasi käyttäytyä hyvin.

Oltiin tässä syyskuun alussa viikon reissulla Kreikassakin ja koirat oli mun vanhempien luona hoidossa. Luulin, että Luca menee ihan hunningolle siellä, mutta ei, se on päinvastoin sen jälkeen käyttäytynyt tosi hyvin. Nyt sitten aletaankin hommat ihan kunnolla, kunhan tuo mun jalka antaisi nyt vain harrastaa.

Jalasta oon menossa tässä jossain vaiheessa magneettikuvaukseen, siellä epäillään rasitusmurtumaa. Jippii.

Ai niin, ja musta on tullut heinäkuussa tuplatäti ja nyt viime viikonloppuna kummitätikin. M&M sai pojan "taavin", joka sai nimen Jussi Jaakko Johannes ja S&A sai tytön "ipiksen", joka sai nimen Anni Saimi Linnea, ja ollaan Markon kanssa Annin kummeja.

Loppuviikoksikin on kivasti jo hommaa, huomenna pitäis kait siivoilla vähän varastoa, pakko raivata sisältä roinaa ja viedä niitä sinne. Illalla tai iltapäivällä pitäis käydä Millan kanssa ottamassa se ruutu, ohjattu nouto ja luoksetulo. Torstaina pitäis mennä pesemään mattoja, yök. Ja ajattelin samalla hyödyntää sänkipeltoa Millan treenaamiseen. Ja ehkä Lucan kanssa yhteistyölenkki pellolla. Perjantaina olis vuorossa Millan kans vielä vähän tokon viimeistelyjä, lauantaina ehkä kyyhkysmettälle ja sunnuntaina koe. Katotaan kuinka toteutuu suunnitelma...

Päivitystä

Paljon on tapahtunut näiden parin viikon aikana, jotka on nyt jäänyt väliin kirjoittelussa.

Oma saikku jatkui vielä juhannukseen asti, joten se rajoitti tuon yhden viikon treenejä aika tavalla.

Tokoiltiin vähän, muistaakseni otin silloin idaria, luoksetuloa ja ruutua. Osa hyvin, osassa korjaamista.

Luca on pentukoulussakin ollut kerran, keskityttiin aika lailla seuraamiseen silloin. Ihan ok, mitä nyt taas oli havaittavissa tylsistymistä, kun piti odotella. Ai niin, Luca oli ekaa kertaa pentukoulukerralla yksin autossa, kun Millan viimeinen tokokurssikerta oli samana iltana. Väliajalla käytiin vähän purkkarilla kävelemässä ja tais se Luca nukkua suurimman osan ajasta, jonka odotteli meitä.

Millan kanssa tehtiin ainakin tunnaria, jäi taas järsimään kapulaa sinne. Heittelin sitten yksittäistä kapulaa, pikkuhiljaa alkoi tuomaan hyvin, eikä pureksinut. Otettiin kans hyppynoutoa, en muista enää miksi sitä otettiin monta kertaa. Ja joku kolmaskin oli mutten enää muista. Milla oli ihan ok ja tosi iloisesti haki palloa.

Sitten torstai, ennen juhannusta. Makoilin sängyssä ja Milla istui mun vieressä. Yleensä likat menee odottamaan maistiasinamia, kun niille laitetaan ruokaa. Ronja oli, Milla ei mennyt. Ei meinannut ottaa namia ja söi vähän huonosti. Mä en noteerannut tätä mitenkään, koska luulin sen johtuvan siitä, että Marko antoi ruokaa ja oli outo tilanne, kun mäkin olin kotona ja makoilin. Aurinko paistoi, lämmintä oli jotain 14 astetta. Mentiin treenailemaan vähän nomea Pentivuoren montolle. Milla teki eka kolmosmarkkeerauksen. Jokainen kohta otettiin eka ykkösinä, ekaa paikkaa jouduttiin uusimaan pari kertaa. Muutoin markkeeraus aika ok, mutta yksi heitto meni sivuun aikaisemmista putoamispaikoista. Milla meni suoraan vanhaan paikkaan, mutta ei löytänyt kun nyt dami oli pudonnut sivuun. Takaisin autolle mennessä Milla kävi itte viilentymässä ojassa. Laitoin sen puuhun varjoon kiinni siksi aikaa kun Luca teki 4 tai 5 pallon hakua pienellä alueella.

Milla oli edelleen ok, kun tultiin takaisin ja oli innokas tekemään hommia. Seuraavaksi otin sille vesiohjausta. Lähti vähän vinoon, otin takas ja laitoin suoraan. Lähti hyvin. Muutoinkin ohjaus meni ihan hyvin, tai oikeastaan yllättävän hyvin, mutta sitten meni kuiteski damista ohi, ja mä olin pillini kans myöhäs. Tuli rantaan ja lähti juoksemaan mua kohti, pillitin ja huusin pysähtymään. Pysähtyi sitten aikaisten päästä. Kutsuin luo. Se juoksi mun luo, kiersi polulta sivuun, tuli polulle ja siitä yhtäkkiä suorilta jaloilta maahan ja kierähti ympäri. En enää muista seisoiko se jossain välis, yrittikö pystyyn vai mitä. Joka tapauksessa sen etujalat oli niin suorina sivuilla, kun vain sai ja ne vispas ja sätki siinä ja Milla ikään kuin hinkkas rintaa maahan tms. Oli tajuissaan koko ajan. Nousi ylös ja lähti kävelemään, kävely oli hoippuvaista, toinen etutassu petti ja lysähti maahan. Nousi semmosen rinteen itte, käveli taas hoippuen ja taas etutassu petti ja lysähti maahan. Nousi ylös, käveli ja meni itte autoon. Otin sen sitten autosta pois, ja tutkin käärmeenpuremien varalta. En löytänyt, eikä mikään kohta paisunut. Milla uusiksi autoon, ja kauheeta kyytiä eläinlääkäriin. Autossa Milla oli kauhean väsyneen oloinen ja silmissä oli semmonen joku ilme, ehkä joku semmonen, että mitä mulle tapahtui tms. Ilme muuttui kuitenkin jo pikkuisen autossa, ja loput eläinlääkärissä. Kaiken kaikkiaan aikaa tuosta tapahtumasta meni tunti eläinlääkärin vastaanottoon.

Ell katteli ja vähän tutki, ei löytänyt myöskään puremia eikä mitään. Meinasi, ettei ainakaan lämpöhalvaus ollut, koska lämmintä ei kovin kamalasti ollut, ja koska oli just ollut uimassa. Vaihtoehtoja annettiin kolme: epilepsia (ikä ei täsmäisi, ei yleensä tuu ekaa kertaa noin vanhana), jokin vestibulaarijuttu (tasapainojuttu, jokin tulehdus tasapainoelimissä tms.) ja pahin, aivokasvain. Ohjeeksi vain, että seurataan tilannetta. Eipä siinä oikein voinut ell muuta tehdä.

Tuon torstain makoili kotona rauhassa ja oli jotenkin väsynyt. Eipä oikeastaan ihmekään. Varmaan itekin olisin ollut. Perjantaina oli aika normaali, ehkä vähän rauhallisempi kuin yleensä. Söi ihan hyvin. Päätettiin sitten käydä meillä kotona. Olis kovasti halunut mennä treenailemaan jotain, kun aina yleensä mennään. No, ei tällä kertaa.

Lauantaina olin sohvalla istumassa ja Marko laittoi taas koirille ruokaa. Ei ottanut namia eikä syönyt. Milla juoksi mun luo, oli siinä hetken ja juoksi sitten sänkyyn makaamaan. Menin perässä kun tuntui, ettei kaikki ole kunnossa. Milla sai taas jonkinlaisen kohtauksen. Tällä kertaa se oli takajaloissa. Milla vapisi niin kuin olis ollut jännitysvapinaa ja takajalat teki yksittäisiä nytkähdyksiä. Eka tämmönen kesti n. 15 min ja sitten helpotti vartiksi ja uusi samanlainen, joka kesti ehkä kans n. vartin. Sitten helpotti kokonaan. Millan ilme oli semmonen, että sillä on huono olo ja tuon tauon aikana se alkoi läähättää, kun helpotti. Ei huolinut ruokaa tuon jälkeen, ennen kuin vasta joskus päivällä, mutta silloin sitten söikin hyvällä ruokahalulla. Tuon jälkeen ei ainakaan meidän kotona- ja hereilläolellssa kohtauksia ole tullut. Täytyy koputtaa puuta, ettei tulekaan.

Viime viikon tiistaina käytiin kuitenkin eläinlääkärissä, kun haluttiin, että sille tehtäis tarkempia tutkimuksia. Yksi kohtaus, eli se torstain, olis menny lämpöhalvauksen piikkiin, mutta jotenkin musta tuntuu, etten olisi tuota vastaukseksi hyväksynyt. Millasta otettiin verta 3-4 putkiloa, ja tehtiin verikokeet. Kaikki ok. Lisäksi tehtiin erilaisia testejä, joilla ilmeisesti suljettiin aivokasvain pois. Myöskään sitä vestibulaarijuttuun nuo oireet ei sopinut. Mitään röntgen- tai ultrakuvausta ei tehty, koska ainakaan röntgenkuvista ei kuulemma olisi näkynyt mitään. Lisäksi tehtiin vielä atch-testi (jos se nyt tuo lyhennys oli), jolla tutkittiin addisonin tauti. Jo verikokeet osoitti sinne päin, ettei sitä olisi. Eikä ollutkaan. Diagnoosiksi tällä hetkellä tuli siis epilepsia. Lääkitystä ei vielä aloitettu, vaan nyt seurataan tilannetta. Ja seuraavat 2 viikkoa on vielä ainakin kriittiset kohtausten suhteen. Jos niitä tulee/tuleeko niitä kuinka usein jne. -> voidaan joutua aloittaa lääkitys. Se sulkis sitten kaikki kokeet pois. Mutta ei se mitään, pääasia, että Milla olis kunnossa.

Mutkan kautta kuulin, että Millan emän veljellä oli ollut joskus samanlainen juttu, kesken hommien jalat lyhistynyt alta. Kait sekin diagnosoitiin epilepsiaksi. Mutta nykyään tiedetään semmosesta kuin eic, joka on lapukoiden jokin tauti. Semmonen, missä lähtee jalat alta. Enempää en oikein asiasta tiedä, kun en ole siihen vielä sen enempää perehtynyt. No, kuiteski on ne, joiden kanssa oon asiasta jutellut, olleet sitä mieltä, että kannattais tehdä Millalle eic-geenitesti, josta sitten selviäis jotain. Mutta kun mun käsityksen mukaan tuota eic:tä on lapukoissa nyt aika paljon. Mutta jos testissä esim. selviäis, että Milla on terve tai kantaja, ei kohtaukset voi johtua siitä. Mutta jos se on sairas, tai siis, että sillä on tuo geeni/tauti, en voi siltikään tietää, johtuuko kohtaukset tuosta, vai onko sillä sittenkin epilepsia. Mutta testi siis tehdään jossain vaihees.

Pelottaa vaan ihan hirveästi, eikä kovin hyvin ole öitäkään tullut nukuttua, kun kyttään koko ajan Millan liikkeitä. Ja poukkaan pystyyn aina, kun se sängyssä vaihtaa paikkaa tai asentoa. Eikö meillä nyt näitä vastoinkäymisiä ole ihan tarpeeksi ollut? Mutta jos joku tätä lueskelee, ja jos joku sattuis tietää jotain, niin toivoisin kommentteja tai jotain.

Kävin kuiteski viime torstaina vähän nomeilemassa. Hyvä mennä, kun treeneissä on ell valmiiksi mukana. On ainakin ensiapu lähellä. Mua jännitti melkein enemmän kuin kokeissa. Raahasin Markonkin mukaan treeneihin avuksi/tueksi/vahtimaan Millaa. Tehtiin vesiohjauksia, ja itse harjoitukset meni päin peetä, kun en uskaltanut käskyttää Millaa kunnolla. Se ei meinannut lähteä eteen ollenkaan. Mutta en piitannut tuosta, tärkeintä mulle oli se, ettei Milla saanut mitään kohtausta. Ei tuolla eikä sen jälkeen. Silti mua jännittää vielä varmaan kauan treeneissä...

Perjantaina oli meillä vieraita synttärikahvilla, ei tullut silloinkaan mitään, onneksi. Eikä liioin viikonlopun kyläilyjen jälkeen.

Nyt sitten tänään mulla alkoikin 7,5 viikon kesätyö. Yhtään ei motivoi, vähän muuttui systeemit siellä, ilman, että mulle kerrottiin. Ja etenkin tuon Millan takia. Onneksi Marko on suurimman osan päivästä kotona, toivotaan vaan, ettei mitään tuu, mulla on meinaan auto siellä hevon kuuses.

Eikä tuo kesätyö tee oikein hyvää mun ja Lucan suhteellekaan. Meidän pitäis just nyt viettää aikaa aika paljon kaksin, jotta se olis munkin koira, eikä vain Ronjan. Mutta eiköhän tuo asia, toivottavasti, mee ohi ja parane, kun nyt vähän aika kuluu.

Ronja on nyt jäänyt Millan takia aika lailla paitsioon. Mutta pääsi se sentään uiskentelemaan tässä viikonloppuna. Toisaalta ihan hyvä, kun leikkivät Lucan kans, mutta toisaalta ei.

Korjaava treeni

Elikkäs kävin eilen piakkoin kokeen jälkeen ottamassa Millan kanssa kaikki tokoliikkeet uusiksi. Paitsi hypyn.

Paikalla makuun otin ihan lyhyen, tiedän että Milla pysyy siellä, treenaamista tarvii maahanmeno ja siitä istumaan nousu. Otin tosi lyhyen ajan, mutta käskytykset ja maahanmenot ja istumaan nousut hyvin.

Paikalla istumista en ottanut.

Seuraaminen, yritin tehdä vähän sellaisen kaavion kuin kokeessa oli. Meni paremmin kuin siellä, mutta paremminkin on mennyt. Ihan tyytyväinen oon. Korjasin jossain vaiheessa asentoa nakilla. Ja lopuksi otin pikkupätkän suoraa nakin avulla ohjaten Millan oikeaan paikkaan.

Idioottirinki, niin hienot liikkeet. Ja ekoista käskyistä.

Luoksetulo, hienosti maahan, hyvä pysähdys, maahanmeno Millamainen, mutta ihan hyvä. Sivulletulokin hyvä.

Ruutu, loistava. En ottanut ihan loppuun, kun oli ekaa kertaa oma ruutunauha ja se lähti tuulen mukana liikkeelle. Menin äkkiä takas, ettei Millalle tuu kammoa siitä. Siinä sitten lähti ruudusta, mutta kaikki menee tuon nauhan ja tuulen piikkiin. Laitoin sen sitten vielä ruutuun makaamaan ja otin pienen kävelyn, ok.

Ohjattu nouto, vasen kapula. Oikein hieno, ja etenkin hieno luovutus sivulla.

Tunnari, hienosti. Keskittyi haistelemaan, hieno luovutus sivulla.

Kaukot, otin maasta seisomaan ekana, nousi hienosti. Hienot asennonvaihdot muutenkin, vähän vain eteni nyt.

Mutta ihan eri koira oli nyt kuin kokeessa. Onhan se kyllä aikaisemminkin tullut jo todettua, että Millakin kait jännittää kokeissa, joten olikohan se nyt sitten sitä tänään? Kun mä en mielestäni jännittänyt, että mua olis pitänyt rauhoitella. Tai sitten se oli sitä, kun en jännittänyt. En tiä. Nyt mennään huomenna vielä tokoilemaan jotain, ja sitten on ainakin tämä viikko tokovapaa.

Vietiin vielä koko konkkaronkka uimaan. Heittelin Millalle palloa, eikä aikaakaan kun Luca lähti itte uimaan Millaa vastaan. Se uiskenteli aika paljon, ja joka kerta meni itte. Palloa ei meinannut tosin saada suuhunsa, kun pallo meni koko ajan karkuun. Ronjakin uiskenteli ja haki palloa hienosti.

Lucalta on nyt lähtenyt yhtäaikaa kolme kulmahammasta ja vain yksi jäljellä. Aikamoinen harvahammas.

Otin äsken Lucan kanssa muutaman maahanmenon, oli hienoja ja aika nopeita. Perusasentoa otettiin aika monta kertaa käskyn ja namin kanssa, ihan hieno. Kun se vain pitäisi sen tassun siinäkin suorassa. Ei oo mitenkään kivan näköistä noin. Paikallaoloa pari, kolme kertaa. Kerran lähti, kun kai ahnehdin aikaa. Ja perusasennosta maahanmenoa otin pari kertaa. Tänään sen keskittyminen ei ollut ihan niin hyvää kuin aikaisemmin.

Katastrofikoe

Joo, eli oltiin tänäänkin siellä tokokokeessa. Tulipa todettua, ettei meille sovi kaksi peräkkäistä koetta. Tulos katastrofaalinen. 8 kpl 0 pistettä! No, ehkä tästä on suunta vain ylöspäin.

Mutta onnistuneita liikkeitä oli paikalla olot, seuraaminen jotenkin, hyppynouto. Ja loput tais olla niitä nollia. Joko sen takia, että käskyjä tuli liikaa, tai Milla ei vain yksinkertaisesti tehnyt mitä piti, tai sitten keksi uusia tai vanhoja juttuja. Ja niin tyytyväinen kuin olin eilen, että nyt meillä alkaa olla liikkeet suht kohdillaan. Ehkä ei sittenkään.

Idioottiringissä istui ja laittoi maata vasta tokalla, mutta teki silti. Otin aamulla pihassa ilman tötsiä ja oli niin hieno. Luoksetulossa vasta tokalla maahan, vaikka niska oli jäykkä. Juoksi seisomisen läpi. Tuli Millamaiseen tapaan sen maahanmenon, vaikka musta se oli nopea. Ruutu muuten tosi hieno, mutta se ei mennyt siellä maahan! Argh, ja tästä sitten jäi tämä liike. Kun huusin maahan, se liikkui pois ruudusta, meni takas ruutuun, pysäytin, maahan, ei vieläkään. Vasta kun oli ehkä kolmas käsky + käsimerkit meni maahan. Tästä liikkeet poikki.

Ohjattu muutoin hienosti, mutta sitten palautus plörinäksi. Jäi mun oikealle puolelle taakse ja jäi järsimään kapulaa sinne. Kun käskin sivulle, tuli oikealle puolelle! Ja selkä kenttään päin! No, yleisöllä oli hauskaa... Tunnarissa odotti mun kääntymisten ajan, mutta otti väärän ja päätti taas jäädä sinne kapuloiden päälle makuulta sitä järsimään! Metallinouto hyvin, vähän takajalat hipaisi takaisin tullessa. Kaukot, hyvin maahan, ensimmäinen vaihto seiso, jäi istumaan, keskeytin tän siihen.

Pisteitä 98 ja pohjanoteeraus tähän mennessä.

Mua ei jännittänyt, Millalla kierroksia vaikka muille jakaa. Enemmän vielä kuin eilen. Täytynee kokeilla lenkittämistä ennen koetta.

Käyn tänään korjaamassa ja kokeilemassa näitä liikkeitä. Siitä myöhemmin sitten.

Tokokokeessa

Tänään oli Vaasassa tokokoe, jossa olin Millan kanssa. Odotin enemmän, mutta toisaalta oon ihan tyytyväinen tähänkin.

Itteä jännitti aivan sikana, ehkä siksi kun viimeiset treenit meni niin hyvin, ja mä tiedän, että Milla osaa, ja olis ollu sopivan löysä tuomari... Millalla oli kierrokset aika korkealla jo kehään mennessä, se käänteli päätään siihen laihin, että mihin meen ekana...

Tässä liikkeet:
Paikalla istuminen, Milla oli aluksi vähän levoton, käänteli päätään sillä lailla kuin silloin kevään ekassa kokeessa, kun sitten päätti laittaa maata. Luulinkin, että makaa, kun meen takas. Mutta istui, 10.

Paikalla makuu, hämmennyin hieman!, kun liikkuri käskytti kaikki yhtäaikaa maahan. Mä jouduin sitten antaa 2 käskyä ja sanoin ihan erikseen, mutta ilmeisesti se meni liikkurin piikkiin. Takaisin tullessa liikkuri käskytti ihan oikein. Milla nousi, mutta olis saanu olla nopeempi, 10.

Seuraaminen, en tiä miten tämä meni, keskityin vain itteeni ja siihen, että kävelen sopivan reippaasti ja että hidas kävely ei ole liian hidas. Yksi perusasento jäi kuulemma tekemättä, ja jotain muutakin oli, mutten tiä mitä. Musta itestä tuntuu, että välillä oli aika väljää. Juoksuosuus oli hyvä, 8,5.

Idari, mä en tiä mitä tässä tapahtui! Hyvin alkuun, seisomaan pysähdys hyvä. Tuli mieleen, oliko liian painokas käsky seuraavia ajatellen? Eli ei istunut, edes tokalla käskyllä, eikä liioin mennyt maahan, vaan jäi molemmissa seisomaan! Ikinä tämmöstäkään ole tehnyt. Mutta kuulin kahdesta eri suusta, että mun käskyt olis ollu liian löysiä. En tiä, mielestäni ei, mutta voihan tietty olla noinkin. 0. Saa nähdä miten tämä menee huomenna...

Luoksetulo, hyvin maahan, muistin pitää niskan jäykkänä. Pysähtyi aika hyvin seisomaan ja maahan pysähdys oli Millamainen. Mun kutsu yleensä tästä on vähän erilainen, ei niin painokas, ja nyt tais olla liian löysä, kun Milla makas paikoillaan muutaman sekunnin, ennen kuin lähti mun luo. Täytyy itte kiinnittää tuohon enempi huomiota. 8.

Ruutu, meillä on kai joku kirous tässä liikkeessä... Hyvin merkille ja vauhdikkaasti ruutuun, yritin ennakoida, ja nyt sitte kait ennakoin liikaa, Milla nimittäin pysähtyi kuin seinään ja ruudun ulkopuolelle! Olin hiljaa, korjas itte ruutuun, mutta ei ekalla maahan, vaan vasta tokalla tai kolmannella. Loppuosuus sitte menikin loistavasti, mutta tuomarin sanoin, "voi paska" ja 0.

Ohjattu nouto, suunnaksi tuli oikea. Aika hieno muuten, mutta kapulan luovutus tapahtui seisten vinosti mun vieressä! 9 p.

Metallinouto, muistin heittää laipasta, mutta heitto meni silti kuulemma aika kauas. Hieno. 10.

Tunnari, pysyi paikoillaan, eli ei kääntynyt mun mukana. Nosti oikean, tiputti, otti oikean ja samanlainen luovutus kuin ohjatussa, seisten vinosti vieressä. 8.

Kaukot, hyvin maahan, hienot liikkeiden vaihdot, eikä kuulemma liikkunut, mutta viimeinen maahanmeno vasta tokalla! Mikä helkutti tämäkään oli? Kuitenkin 9.

Yhteispistemäärä niukin naukin riitti kakkoseen, eli 224,5 p.

Huomenna olis uusi koitos ja tiukempi tuomari. Saa nähdä millaiset luovutukset huomenna on, niitä en ottanut nyt sitten kuitenkaan ollenkaan. Ja ennen kaikkea, mitä Milla tekee idarissa. Istumista lähinnä hinkattiin tänään. Täytyy käydä aamulla kokeilemassa molemmat ja ehkä koko liikekin. Toisaalta, mistä tiedän mikä on Millan uutta keksintöä ja mikä johtuu tästä päivästä. On meinaan eka kerta kun on näin kaksi tokokoetta peräkkäin.

Eilen tokoilin Lucan kanssa parikin kertaa päivän aikana. Tehtiin namimaahanmenoa ja käsky yhdistettynä. Nyt näyttäis osaavan jo vähän käskyäkin. Perusasentoja otettiin aika paljon. Kunpa pysyis noin hyvänä. Perusasennosta maahanmenoa pari kertaa. Ja vähän paikalla oloa.

Lisäksi kävin sen kanssa kävelemässä Kotipizzalla, ei piitannut mitään siitä vilinästä vaan oli tosi reipas.

Tänään Luca ja Ronja olikin mun äitillä hoidossa. Ihan hyvin oli kuulemma mennyt.

Nomekurssi

Tänään oli Millalla pitkästä aikaa nomen yhteistreenit. Treeneissä aiheena oli markkeeraukset ja pieni hallittavuusharjoitus. Paikkana Pentinvuoren monttu.

Aluksi tehtiin veteen 2-markkeeraus. Molemmat tehtiin eka ykkösinä. Paikkana Millalle oli toisessa kaislikon taakse ja toisessa nimenkärjen taa. Vaikutti helpoilta paikoilta, mutta tuo jälkimmäinen ei ollutkaan niin kovin helppo, ainakin se tuotti lähes kaikille vaikeuksia.

Tuonne niemenkärjen taakse heitettiin ensin. Se meni suht ok. Milla lähti hyvin vedessä suoraan, meni sitten sille isolle saarelle ja sieltä maata pitkin ja takakautta damille. Palautti suurimmaksi osaksi maata pitkin.

Kaislikon taakse tuli se toinen ykkönen. Milla yllätti mut, ja lähti hakemaan sitä maata pitkin ja palautti osan matkaa uiden. Mä luulin ihan toisin päin sen tekevän.

Kakkosena heitettiin niemenkärjen taa eka ja sitten sinne kaislikon taa. Annoin Millan valita kummanko hakee. Olis ehkä pitänyt itte päättää ja käskeä sen hakea sieltä niemenkärjen takaa ensin. No, kaislikko meni ihan ok. Meni ja palas maata pitkin, se siitä uimisesta. Mutta toiselle kyllä kattoi, lähetin hakemaan. Lähti ihan väärään suuntaan, nimittäin tuonne kaislikon taa. Otin takas ja uus lähetys, sama homma. Kielsin, otin takas ja vielä uusiksi. Nyt lähti oikeaan suuntaan, ja luulin, että nyt muistaa, mutta uiskenteli jotain kiemuroita, ja näytti siltä, ettei muista. Olis saattanut muistaa, mutta en tiä. Käskin heittäjän krääkkyä. Heti äänen kuultuaan Milla meni hakemaan damin sieltä. Sinne oli jäänyt joltain edelliseltä toinenkin dami, joten Millapa päätti tuoda molemmat! Ikinä oo tuonut kahta kerralla. Paitsi nyt. Palautti uiden.

Hallittavuustehtävä oli ihan uudenlainen. Meitä oli ekassa harjoituksessa aluksi vain 3 koirakkoa. Mentiin jonoon, oltiin keskimmäisiä. Ekalle tuli heitto vasemmalle, ohjaaja siirtyi vasemmalle, ja me keskelle odottamaan meille heitto. Heti kun edellinen koira oli ottanut damin, tuli jo seuraavalle heitto. Meille heitto oikealle ja siirryin itte oikealle. Ja näin me jatkettiin muutaman kerran. Pääpiirteissään nämä tais mennä ihan ok. Yhtä heittoa tais Milla ettiä aika kauan, enkä muista otettiinko yksi heitto uusiksi, ei kyllä mielestäni.

Toinen hallittavuustehtävä oli semmonen, että toisella puolella oli 2 koirakkoa ja vastapäätä, jonkin matkan päässä oli 2 koirakkoa. Eka tuli yhdelle koiralle heitto keskelle, joka haki sen pois. Näin mentiin kaikki koirat läpi. Milla teki ihan ok. Seuraavaksi tuli jokaiselle koiralle heitto sivulle. Meidän paikka oli vähän huono, ei nähnyt heittoa juuri ollenkaan, otin pois. Uusi heitto, joka oli sekin ihan puiden takana, ei nähnyt. Vielä uusi heitto, se tais mennä ok. Tässä kun meidän vierestä haettiin dami, Milla hyökkäs yhden koiran luo, kun se toinen koira juoksi suoraan kohti. Toisen koiran omistaja vain tykkäs, kun narttu antoi urokselle kyytiä. Ite en tykkää. Lopuksi tehtiin heitot vielä vastakkaisen puolen keskelle. Sekin ihan ok.

Viimeisenä tehtävänä oli 3-markkeeraus. Nämäkin otettiin yksitellen jokainen. Eka heitto sinne, missä oltiin jonossa. Paljon hajuja, mutta ihan selkeä paikka, jonka näki hyvin. Milla ei millään löytänyt sitä ekaa, lähti vain mihin tahansa, hyvä jos sain sen takas. Kovasti karjumalla vain tuli. Ei hyvä. Uusi heitto, nyt ok. Muut paikat meni hyvin, tai no, viimeisellä paikalla tais vähän pyöriä, mutta pysyi hyvin pienellä alueella. Kun nämä otettiin sitten kolmosena, se meni loistavasti. Tosin siinä keskimmäinen pyöritti vähän, mutta ei kauaa.

Mutta en kuitenkaan kovin tyytyväinen tähän kertaan ole. Mulla ei nykyään jostain syystä hermo kestä yhtään sitä, kun Milla ei seuraa, vaan kiskoo/edistää koko ajan. Ja sitten taas nypin sitä hihnasta ym. Ja se taas saa Millalla kierrokset päälle. Nytkin vain silmänvalkuaiset vilkkui, kun Milla palautti. Ja kerran tai kaksi damikin tippui. Kierroksetkin näkyi mm. siinä, että damia piti pureksi ja puristaa aika kovaa, sekä nyppiä. Ei näissä itse tehtävissä nyt kuiteskaan niin paljon menny pieleen... Paikkana oli montun vastakkainen puoli, tien toisella puolen. Eli lyhyttä koivikkoa.

Mutta tuonne pitänee mennä treenaamaan: vesimarkkeerauksia, vaikka ykkösinä samat, kun on varmaan vain 1 heittäjä. Tuo 3-markkeeraus onnistuu vaikka ihan yksinkin, käyn vain heittämäs ja tuun pois. Tai Marko heittää ja vaihtaa paikkaa. Ja sitten se vesiohjaus siitä hiekalta niemenkärjen yli sinne kaislikkoon, minkä taa Millalle tuli se heitto. Ja kovasti haluaisin mennä jo sinne Ämmiksen lätäkölle...

Ai niin, ennen harjoitusten alkua otin tokoluoksetuloa niin, että pysäytin seisomaan, eli vahvistin sitä kättä. Heitin aina pallon. Otin muutaman kerran tiellä, ihan ok. Jätin tuossa joko seisomaan tai istumaan. Menin vähän syrjemmälle, jätin maahan, eka tais olla ok. Tokan kerran jätin maahan (oli murkkuja), kun käännyin, Milla istui! Argh, onkohan tuossa nyt sitten seuraava ongelma. Tai sitten se oli ne murkut...

Saa nähdä mitä jalka tykkäs.

Luca tais tokoilla tänään vähän. Tein perusasentoja namin avulla, muutaman kerran jätin jo jalan pois. Aika hyviä oli. Muutaman kerran otin siitä maahanmenon, onnistui vain pari kertaa, kun tahtoo nostaa pepun ylös. Maahanmenoja otin namilla+käskyllä. Ne on aika nopeita jo. Palkkioksi lopuksi heitin palloa muutaman kerran. Pääsääntöisesti luovutus oli se normaali, eli yritti ohi. Kaappasin syliin. Siinä se istuksii sylissä pallo suussa. Kerran jäi kauemmas ja kiersi keittiön kautta. Otin pallon pois ja olin hetken niin etten huomaa sitä. Ja vielä yksi heitto. Ihan hieno. Täytynee tehdä niin, että jos ei tuu hyvin, pientä murinaa tai kieltoa ja pallo pois ja lopetan siihen. Eikä sitten enää uusiksi.

Ronja ei tänäänkään päässyt tekemään oikein mitään, pikku reppana. Sitten kun mun jalka on kunnossa, mennään metsään, jossa saa juoksennella. Siitä se ainakin tykkää.

Takapihalla otin lähihakupiippiä. Nakkelin sinne nameja, ja aina kun oli nami kohdalla, piipitin. Toivon mukaan oppii jotain tuolla tavalla.

Pentukoulu ja tokoilua

Menin hyvissä ajoin kentälle, jotta ehdin käydä kävelemässä vieressä olevalla purkkarilla Lucan kanssa. En kovin kaukana käynyt kuitenkaan, kun ajattelin mennä varsinaiselle kentälle jo käveleskelemään. Nyt Luca muuten pysyi autossa hyvin omassa lokerossaan, eikä heti hötkyillyt pois sieltä.

Kentällä käveleskelin vähän, sitten istuttiin hetki penkillä, mutta otettiin muista mallia ja siirryttiin nurtsille varjoon. Kohta tulikin jo kouluttajakin paikalle.

Ekana otettiin perusasentoa. Luca joutui mallikoiraksi kouluttajan kanssa. En kyllä tiä miksi, eihän se osaa sitä kunnolla vielä ja höseltää namien kans niin kovasti, joten aika hankala tapaus oli. Näytettiin kaksi tapaa, joita pitäis kokeilla kotona ja valita niistä sopiva. Mä nyt oon jo aloittanut jollain tapaa tuon opettamisen, joten jatkan samaan tapaan.

Sitten otettiin maahanmenoa. Otin edelleen namin avulla, ja tais muutamassa olla käsky apuna. Pidin namia nyt vähän kauemman aikaa, muutaman sekunnin, niin Luca vaihtoi heti lonkka-asennon. En tykkää, mutta toivon mukaan tuo menee sitten ohi.

Otettiin taas luoksetuloa samalla tavalla kuin eka kerralla. Hyvin meni, paitsi toisessa sähelsin itte, kun en sanonut käskyä oikein, eli Luca, tänne. Sanoin vain tänne. Tuota pitää miettiä käytänkö tuota nimiyhdistelmäkutsua sitten kokeessa, jotenkin se on nyt tullut luonnostaan.

Lopuksi taas keräännyttiin ympyrälle ja koirat rauhoittui siinä. Kellahdutin Lucan makaamaan, pysyikin siinä jonkin aikaa, mutta nousi kyllä istumaan.

Kyselin aluksi neuvoja, miten saisin opetettua hienosti hihnakävelyn, tai siis mikä olis meillä nyt seuraavana vaiheena, jotta saisin Lucan pysymään lähempänä. En oikein saanut mitään käyttökelpoista ohjetta. Vain sen, että lyhyempi hihna tai jotain. Pitäis kattoa sieltä, mitä kirjoitin ylös.

Ihan ok meni tämä koulukerta. Lucakin oli kotona väsynyt, joten kait se sen aivoja rasitti...

Tiistain tokoilut meni Millan kanssa tosi hyvin. Mä suunnittelin ottavani pikkupätkän seuruuta, ohjatun noudon ja luoksetulon. Otin sitten luoksetulon, ohjatun noudon ja ruudun.

Aloitettiin ruudusta, jonne lähetys oli oikealle. Merkille hyvää vauhtia, mutta huono paikka, oli ihan äärirajoilla, oliko 2 metrin sisällä vai ei. Hyvin ja vauhdikkaasti ruutuun. Nyt olin käskytyksessä oikea-aikainen ja hieno pysähdys seisomaan. Pallopalkka sinne. Kävin antamas namia namirasiasta. Vein Millan ruutuun makaamaan, ja tehtiin kävelyosio toisen käskyttäessä. Ei meinannutkaan lähteä. Hyvä.

Ohjatussa noudossa valitsin haettavaksi kapulaksi vasemman (ylläri). Muistin kiinnittää huomion oikeaan käteen. Merkki hyvin, ja tosi hyvin kapulalle. Huonosti kapulasta kiinni, toi laipasta. Sivulle hyvin, mutta sitten tiputti kapulan maahan. Ei hyvä. Otin pari kertaa niin, että kapula oli maassa, ja Milla nosti sen mulle. Nyt hyvin. En tiä onko sillä välillä niin kova vauhti/kiire, ettei ehdi ottaa kunnolla kapulasta kiinni.

Luoksetulossa muistin jäykän niskan, ja Milla meni hyvin maahan :) Otin eka läpijuoksuna. Seuraavassa otin pysäytyksen seisomaan kädellä. Hyvä. Seuraavaksi pysäytys maahan, parempi kuin ennen. Ei nopea vieläkään. Tuossa maahanmenon pysäytyksessä alussa nousi maasta istumaan, en tiä miksi. Lopuksi läpijuoksu. Olin kyllä supertyytyväinen Millaan.

Ronjakin tokoili taas vähän. Tein sen kanssa niitä normaaleja. Marko yritti tehdä seuruuta sen kanssa, mutta ei oikein osannut. Ronja kyllä seurasi hyvin.

Samoin se teki hyvin liikkeestä maahan, seisomisen ja luoksetulon.

Kokeilin vielä lyhyen paikallaolon, aika oli 15-30 s, en muista tarkasti. Pysyi hyvin. Tulipa taas kerran mieleen, voiskohan sen kanssa osallistua kokeeseen. Pitäis vain hioa perusasentoja ja tehdä nuo jäävät liikkeet loppuun. Sekä pidempää paikallamakuuta. Mutta Ronja on semmonen, että jos sitä huvittaa, se tekee hyvin (ja jos namia on tarjolla) mutta jos sitä ei huvita, se ei todellakaan tee. Katotaan nyt.

Tänään kävin Lucan kanssa metsässä. Oli pakko lähteä jalasta huolimatta, kun se teki koko ajan pahaa. Kun päästin sen autosta, se heti ampaisi haistelemaan jotain. Ei merkkiäkään, että olis pelännyt tms. Lähdin sitten kävelemään polkua pitkin, se pysytteli aika hyvin lähellä. Otin muutamia luoksetuloja pillillä, ja annoin namia aina palkaksi. Kokeilin pari kertaa pillipysäytystäkin. Eli piip, ja kun kääntyi kattoon, heitin pallon meidän väliin. Palloa haki ja toi hyvin, mutta ne luovutukset. Niissä se meinaa mennä ohi. Aina pitää kaapata. Ja toka vipa kerralla se pysähtyi pallon kanssa tielle, eikä meinannu tulla. Madalsin ääntä ja samalla varmaan sävy muuttui, ja sanoin tänne. Otin pallon pois, käveltiin vähän ja heitin uusiksi. Tuli, ja sain pallon. Seuraava luovutus olikin sitten hieno. Pitäis tutkia jostain, mitä tuossa luovutustilanteessa kannattaa tehdä. Järki sanoi, että on liian aikaista tehdä pihalla. Mutta katotaan nyt. Täytynee sisällä tehdä muutamia kertoja, eka tuos käytävällä ja sitte vaikka olkkaris.

Millan kans tokoilin vähän pihassa. Tehtiin seuruuta. Välillä hyvin, välillä poikitti. Mutta aika hyvä oli. Täytyy koittaa niitä käännöksiä sinne vasemmalle, jos se auttais.

Sitten otin kaukot. Otin eka maasta seisomaan. Nousi ekalla seisomaan, hyvä. Sitten otin maasta istumaan, kait. Sekin hyvin. Sitten jätin istumaan (ennakoi aika pahoin istumasta maahanmenoa, ja kun en puhunut mitään, nousi takaisin istumaan) ja siitä seiso, maahan, istu, maahan, istu, seiso. Siksi näin kun maasta istumaan nousi seisomisen kautta. Muutoin loistava. "Rajana" mulla oli nurmikon reuna. En tiä auttoiko tuo, ettei edennyt.

Lopuksi otettiin tunnari. Hyvin pysyi, kun mä käännyin vaikken muistanutkaan odota-sanaa. Meni vauhdilla kapuloille, siinä vaiheessa oma jo vähän sekoittui, ja sitten kun sähelsi siellä jotain lisää, en ollut itte varma ollenkaan, että otti oikean. Marko kyllä sanoi, että oli. Pitäis näköjään aina harkoissakin merkata kapulat. Muutoin ok.

Sitten vielä takapihalla istuminen. Jätin sen sinne istu-käskyllä, tulin itte sisälle piiloon. Odotin 20-30 s (en muista enää), menin palkkaamaan, uusi käsky ja tulin piiloon. Odotin taas jonkin aikaa, palkkaus ja takaisin piiloon. Nyt odotin aika kauan ja takaisin palkkaamaan ja nyt vapautus herkulle, joka oli luu. Yhteensä Milla istui jotain 2 min 15-20 s.

Ronja ei tänään tehnyt sen kummempia. Muuta kuin riehui taas kersan kanssa.

Saikkua edelleen...

nimittäin mulla ittellä, ja se on rajoittanut aikas paljon tätä koiratouhuilua. Kyllä harmittaa vietävästi.

Mitähän me ollaan tässä nyt tehty, vai ollaanko mitään? Hmm, torstaina mulla olis ollut ampumakurssi, mutta jouduin perua sen tuon jalan takia. Olis ollu kyllä kiva mennä. Perjantaina en todellakaan tehnyt koirien kans mitään, kävin uusiksi lääkärillä, ja nyt pistettiin kortisonipiikki jalkaan. Oli sitten aika kipeä sen jälkeen.

Lauantaina käytiin mun kotona koko konkkaronkka. En paljon mitään tehnyt, jalka oli tosi kipeä. Yleensä käytän suuren pihan hyödykseni ja teen koirien kans kaikenlaista. Kävin Millan kanssa ottamassa vähän pillipysäytystä. Heti kun pysähtyi, heitin pallon meidän väliin. En voinut ottaa kuin tän kerran, kun Milla ei lähtenyt enää kauas. Lisäksi otin sitä kiepsahdus-juttua. En tiä onko siitä meille enää mitään hyötyä, mutta oli ainakin tavallaan uusi juttu. Eli jätin Millan istumaan tien reunaan, vein damin oikealle puolelle taakse. Tulin itte Millan eteen, ja eka pysäytyspillitys, oikea käsi ja eteen-käsky. Milla näköjään yleensä ja kaikissa lajeissa kiepsahtaa vasemman kautta, niin nytkin. Vain 2-3 kiepsahdusta tuli niin kuin piti. Mutta siitä voidaan aloittaa. Lopuksi otin pelkän eteen-lähetyksen, dami oli pitkähkössä heinikossa. Hyvin pysyi ja kuunteli lähipiippiä.

Lucan kanssa kävin kävelemässä hetkessä matkaa niin, että Luca oli vapaana. Se lähti juoksentelemaan edellä, ja mä pääsin siltä piiloon. Tulihan se äkkiä ettimään, en tiä miten kauan olis ettiny, mutta risu rasahti jalan alla, jolloin se löysi mut. Loppuajan se pysyi hyvin lähettyvillä. Tein vielä puutarhaan sille 3:n pallon haun. Nyt oli aluekin laajempi kuin aikaisemmin. Luca odotti sidottuna rappusissa sen aikaa kun vein pallot, ja kiersin talon takaa nurmikolle. Päästin Lucan vapaaksi ja se juoksenteli nurtsilla. Se löysi äkkiä ekan ja iloisesti luo. Tokan kans meni vähän kauemman, mutta sekin hyvin. Kolmannessa menikin sitten jo pari - kolme minuuttia, ja kakkahätäkin yllätti kesken. Pallon haju leijaili nenään kesken hädän, ja niin se sitten pyöri siinä pallon lähettyvillä. Aika mielenkiintoista muuten, se rengasti koko ajan aluetta pienemmäksi ja löysi pallon. Aika hyvin se palauttaa, tai siis tosi hyvin, ne luovutukset on semmosia, etten tiä onko hyviä. Paljon paremmin kuiteski jo pysyi vieressä/sylissä, eikä yrittänyt karkuun. Palkkioksi heitin palloa pari kertaa. Käytiin vielä kaikkien koirien kans kävelemässä tiellä, jotta saivat olla rauhassa vapaana.

Sunnuntaina oli ohjattua tokokoulutusta Ylistarossa. Meitä oli vain S ja minä, sekä yksi kuunteluoppilas, joka sai kuiteski kans tehdä jotain koiran kanssa. Käytiin läpi maahanmenon käskytystä, ja sieltä istumaan nousun käskytystä kerran, pari. Milla oli kamalan hidas kummassakin. Mutta teki ekalla kuiteski molemmat.

Sitten otin muutaman pikkuseuraamisen, kun Sirpa teki jotain Wiiman kanssa ekana. Me keskityttiin luoksetulon pysähdysten nopeuttamiseen. Ja kävipä siinä ilmi semmonenkin asia, että luultavasti mä oon itte saanut Millan menemään hitaasti maahan tai vasta tokalla sillä, että katton päälläni sitä. Eli mun pitää pitää niska jäykkänä. Kokeilin niska jäykkänä muutaman kerran, oli kuulemma aika iso ero! Ja taisin nähdä semmosta itekin silmäkulmasta. Toivotaan, että se oli tuosta kiinni. Tultiin siihen tulokseen, että käsimerkki on tehokkaampi kuin käsky seisomisessa. Onhan se, jos se vain tottelee sitä. Nythän mä oon käyttäny molempia. Maahanmenoon ei kovin saatu nopeutta lisää, ja lisäksi alkoi ennakoimaan aika paljon, joten otettiin läpijuoksuja ja yritettiin vauhtia. Ohjeeksi saatiin vaihdella pysäytyksiä, eli joskus seisominen, joskus maahan meno ja usein läpijuoksuja. En muista oliko tuosta nopeuttamisesta mitään muuta puhetta.

Seuraavaksi keskityttiin ohjattuun noutoon, ja vasempaan suuntaan. Eka kerta meni taas niin, että Milla haki keskimmäisen. En tiä tekikö mun oikea käsi taas niitä jotain juttuja. Tokalla kertaa keskityin pitämään paidasta ja housuista kiinni, ihan ok. Eli, muista pitää oikea käsi hallinnassa.

Lopuksi keskityttiin vielä ruutuun, ja mun käskytyksen ajoitukseen, sekä siihen, että Milla pysyi ruudussa. Aluksi otettiin suora ruutu ja harjoittelin ajoitusta. Palkka ruutuun Millalle. Sitten otin koko jutun, ihan hyvin, mitä nyt itte sekoilin kävelyosuudessa, kun liikkuri tahallaan käskytti väärään suuntaan. Milla pysyi hyvin! Toivottavasti tuo sekoilu sai aikaan sen, että pysyy siellä ja kattoo mitä teen.

- luoksetulo: läpijuoksut (vauhtia lisää), vaihtele pysäytyksiä, palkka heti takaa kun menee maahan, muista niska jäykkänä alkukäskytys, samoin seisomisen käsi niska jäykkänä
- ohjatussa ei oikealla kädellä (jos vasen kapula haettava) mitään ylimääräisiä, pidä housunsaumasta kiinni
- ruutu, muista käsky ajoissa.
- yleensäkin jämäkämpi ote ja olo, ei ylimääräisiä juttuja

Asiaa olis vielä Lucan pentukoulusta ja tän päivän tokoilusta, tai siis eilisen, mutta nyt pitää mennä nukkumaan, joten jatkan huomenna.

Pentukoulu alkoi

Maanantaina oli Millalla ja Ronjalla vapaapäivä, Lucalla sen sijaan alkoi pentukoulu.

Pentukoulussa Luca oli kaikenkaikkiaan ihan hienosti, mitä nyt näköjään pientä kyllästymistä välillä, kun piti odotella omaa vuoroaan. Mentiin aika ajoissa, jotta ehdittiin kävellä vähän. Aikamoista kiskomista, Luca ei millään malttaisi kävellä hienosti hihnassa, kun on uusi ja jännittävä paikka. Mulla oli reppujakkara mukana, jotta sain istua siinä kaikki luppoajat ja huilauttaa jalkaa. Lisäksi ittellä oli aika karmea olo, pää oli ollut koko päivän kipeä, mutta muuta lääkettä ei olisi saanut ottaa tulehduskipulääkkeiden lisäksi, joten yritin siis olla. Pentukoulun keskivaiheilla tuli vielä semmonen olo, että oksennan tähän paikkaan, sain sen sitten onneksi pidettyä kotiin asti kurissa. Jotenkin.

Luca oli auton takaosassa, ja välittömästi kun sammutin auton, se sujahti sieltä takapenkille. Eikä millään takaisin. Laitoin sen takapenkin kautta takaisin. Tuli vielä kerran pois. Nyt kurkottelin sen etupenkiltä takaisin ja jalkaan sattui kovasti. Kivasti alkoi tappelemalla.

Käveltiin siis hetki, se meni suht ok, jos ei sitä kiskomista oteta lukuun. Istuskelin sitten siinä reppujakkaralla ja katteltiin muita koiria. Oli semmonen saksanpaimenkoira, jolle piti vähän pörhistellä, koska se haukkui kauempaa. Sitten tuli ihan vieras mies kattomaan. Sitä piti pelätä, sille piti nostaa karvat pystyyn, perääntyä ja haukkua. Tuon miehen parempi puolisko piti niiden koiraa, koira kiskoi Lucan luo, sitä ei pelännyt yhtään, kun näytti ihan lapukalta. Oli sakemannin ja lapukan sekoitus. Kait Luca kattoi, että tutun näköinen koira, eikä pelottava. Sitten menikin jo ihan vapaaehtoisesti kattomaan sitä pelottavaa miestäkin, eikä ollutkaan enää pelottava. Samaan syssyyn tuli se sakemannipentukin haistelemaan. Ei Luca sitäkään pelännyt, vaikka se meinasi, ilmeisestikin, alistaa tai sitten leikkiä, Lucaa, koska laittoi tassun jo sen selkään. Mä jo että nyt siltä menee jalka uusiksi. Mutta onneksi sen omistaja otti sen pois. Lisäksi kurssilla oli Lyyli- ja Jymy-koiratkin. Niitä Luca katteli vain kauempaa. Luca on tämän ryhmän vauva. Muut on jotain 7-9 kk vanhoja.

Itse koulu alkoi niin, että käveltiin koirien kanssa ympäri kenttää hetken, jotta ne tavallaan tutustui siihen paikkaan. Eipä ole tuokaan tainnut tulla aikaisemmin mieleen, mutta ihan selvästi se tehos ainakin jonkin verran Lucan kohdalla. Ei tarvinnut niin kamalasti maata haistella tai tutkia.

Seuraavaksi vuorossa oli pieni luoksepäästävyysjuttu. Vetäjä kiersi kaikki koirat yksitellen läpi, siloitteli niitä, antoi namia jne. Mä mietin jo vähän, että mitenkähän paljon Luca sitä Elinaa mahtaa pelätä, mutta se ehkä pääsi vaivihkaa lähelle, ja Luca meni sitten ihan itte reippaasti kattomaan. Puhuttiin Lucan jalasta vähäsen samalla kun rapsutteli, silitteli ja syötti Lucaa. Eikä karvaakaan noussut pystyyn. Hyvä homma. Onkohan sitten nuo vieraat miehet se pelottava asia?

Luoksepäästävyyden jälkeen oli kontaktin vuoro. Me oltiin Lucan kanssa siinä mallioppilaita, en tiä miksi. Kait siksi, kun meille tai mulle se oli selvä asia, mitä se kontakti tai siis katsekontaktin ottaminen tarkoittaa. Ja näytettiin muille mallia. Eli otin namin, Luca istui mun edessä ja mä vein heti namin vähän sivulle!, enkä edes ajatellut ollenkaan osaako tuon. Mutta hienostihan se meni, ja oonhan mä tuota noin ottanut sillä ruokakipolla. Otettiin tuota muutama kerta, jotta muut näki. Otettiin vielä muutama kerta lisää sillä aikaa, kun jokainen teki yksitellen oman koiran kanssa.

Seuraavaksi vuorossa oli istuminen. Kaikilta kysyttiin onko ottanut istumista jo, kaikki oli, ja hienosti istuivatkin. Lucakin istui ihan hyvin, otin eka pelkästään namilla ja kädellä, muistaakseni. Sitten pelkällä käskyllä ja lopuksi muutaman kerran pelkällä kädellä.

Tässä vaiheessa Lucaa alkoi kyllästyttää, kun tuo istuminenkin tehtiin tavallaan yksitellen, ja vetäjä kiersi kattomassa, miten kullakin menee. Luca alkoi kiertää reppua ja mua, ja kiskoa toisen koiran luo. Ja kerran se kaivoi - vorosteli - repusta lelun. Ja sitten se vielä istui mun viereen ja päästeli sitä hassua ääntään, millä se pyytää pihalle.

Istumisen jälkeen otettiin pari kertaa luoksetulo. Tämä otettiin niin, että Elina piti koiraa joko pannasta tai ketjusta kiinni. Itte käveltiin vähän matkan päähän ja piti olla namia kädessä valmiina. Sekä piti muistaa kehua koiraa tarpeeksi innostavasti ja niin kovalla äänellä, jotta Elinakin sen kuuli. Luca oli kyllä ihana, se odotti, ainakin toisella kerralla, tosi hienosti ja lähti juoksemaan tosi kovaa mun luo, kun kutsuin. Mä käytin kutsuna näköjään Luca, tänne. Pitää muistaa tuo sitten kokeessa, koska noinhan saa kutsua. Se oli niin ihana, kun se yritti heiluttaa häntää ja syödä nakkeja kovalla tohinalla yhtäaikaa. Elinakin nauroi sille.

Viimeisenä otettiin sitten semmonen rauhoittumisjuttu. Mentiin kaikki aika pieneen ympyrään, ja istuttiin maassa. Koirien olis pitänyt siinä rauhoittua ääreen, kaikki muut rauhoittuikin hyvin, paitsi Luca. Se aluksi kiskoi, mutta sitten se jo sentään istui mun eteen ja silittelin sitä siinä. Kolme muuta ryhmäläistä makas, ja yksi toinen istui omistajansa sylissä. Tuo olis kyllä hyödyllinen juttu, kunhan sais sen Lucan päähän.

Ihan hyvin meni eka kerta, sen mitä nyt itte pystyin keskittyä karsealta ololta. Nyt pitäis kotiläksynä ottaa kontaktia ja istumista. Ja ehkä sitä paikallaoloakin pitäis pikkuhiljaa alkaa ottamaan enemmän.

Tiistaina olis ollut Ronjalla kaverikoiratapaaminen, mutta se jäi valitettavasti väliin. Nyt onkin sitten ilmeisesti kesätauko.

Keskiviikkona kävin Lucan kanssa kävelemässä Minimanin pihalla, kun Marko kävi siellä kaupassa. Oltiin eka siinä ovien lähellä jonkin aikaa, ja kattelin mitä Luca tuumaa. Ei mitään. Sisällehän se oli menossa. Ei se tuumannut mitään tulevista ja menevistä ihmisistä, ei ostoskärryjen räminästä, niille se vähän korvaansa heilautti. Ei autoista, mopoista. Käveltiin sitten pieni kierros parkkipaikalla ja mentiin autoon. Aika rohkea poika on.

Käytiin vielä kotona kentällä kävelemässä, nyt meni jo vähän nopeammin, kun on jo tutumpi paikka, eikä kiskottukaan niin paljon. Mun pitäis nyt opiskella mitä tehdä seuraavaksi tuon hihnakävelyn kanssa.

Ronjalla oli rokotus, ihan hyvin käyttäytyi. Mitä nyt meinas pari kertaa kiivetä tuolille. Mutta otin siinä samalla kun odoteltiin pari maahanmenoa, seisomista ja sitä käsijuttua. Näin sain ehkäistyä Ronjan haukkumisen ja komentamisen. Onneksi lääkäri tutkimuksessa totesi, että kaikki on ok.

Illalla olis ollut Millan viimeinen tokokurssikerta, mutta se peruttiin. Otin sitten itte pihassa tunnarin, seuraamista ja luoksetuloa. Seuraamista yritin nyt ilman namia, näköjään poikittaa heti. Eli pitää yrittää nyt pikkuhiljaa saada vähennettyä sitä namia. Yritin myös saada Millalle päähän sitä, että voi seurata hyvin ilman namia, kun namirasia odottaa takana. Ei oikein tahtonut vielä onnistua. Meni siis niin, että ilman namia takapää poikitti, namilla mitä loistavin paikka ja tiivistä seuraamista. Lopuksi tein niin, että annoin namit perusasennossa ennen seuruuta, pari-kolme askelta seuraamista ja siitä palkka namirasiasta.

Luoksetulossa yritin saada Millaa oivaltamaan nopean maahanmenon namirasiapalkalla. Ei ainakaan vielä mennyt perille. Mun käskytkin kuulemma vaihteli koko ajan, tai siis äänensävy. Yleensä Milla jäi siis istumaan ja vasta tokalla maahan, argh! Pari kertaa sain kuiteski sen ekalla maahan, ei nopeasti, mutta kuiteski vapautin rasialle. Vipaksi otin vielä seisomisen, hyvä pysähdys, mutta itte kuulemma kallistuin pahasti eteenpäin. Voi argh!!!

Tunnarissa kapulat oli rivissä. Millalla oli aika kova vauhti, haisteli aika hätäisesti, mutta oikea tuli. Kapula pysyi hyvin suussa, ja hieno luovutus. Ja alkukääntymisessä pysyi paikoillaan, tosin annoin muistaakseni käskyn ja näytin kädellä. Lisäksi naksuttelin, kun pysyi istumassa.

Mulle ei kovin hyvä mieli jäänyt tuon seuraamisen takia...

Treeniä, koulutusta & WT-koe

Perjantaina otin aika rauhallisesti, jotta jalkani sais huilia. Muutoin koirat saivat pitää vapaapäivän, mutta sen verran tein, että kävin Lucan kanssa vähän kävelemässä tuolla kentällä. Otettiin pikkupätkä hihnakävelyä/seuraamista. Ihan hyvin se menee, mitä nyt välillä pomppii.

Tein sille ekan kerran pihalle 3 pallon haun tuohon etupihan nurmikolle. Meni loistavasti, ainoastaan siitä alan kohta olla huolissani, kun palauttaa hyvin, sitten alkaa pyöriä siinä ympärillä, käväisee kauempana ja tulee takas. En tiä kauanko tätä jatkuis, mutta oon jossain vaihees napannut aina sen kiinni ja sitten silitellyt sitä.

Lauantaina oli aika kiirus päivä. Menin Millan kanssa aamulla WT-koulutukseen, joka kesti koko aamupäivän. Kovin paljoa ei ehditty tehdä, mutta aika tehokasta treeniä oli kuitenkin. Lähinnä treenattiin linjaa+linjaa&häiriötä. Eli eka tehtiin semmoseen kumpareeseen palloilla lähihaku. Ihan ok. Sen jälkeen vietiin koirien kans kumpareen taakse damit, ja lähetyspaikka sama kuin äskeiseen lähihakuun. Nyt ideana oli saada koira tuon kumpareen yli sinne taakse. Tämäkin tais mennä vielä ihan ok. Tän jälkeen otettiin niin, että vietiin damit sinne taakse, ja pallot siihen kumpareeseen. Ideana oli ottaa pallo eka pois ja sen jälkeen sinne taa. Nyt tais olla jo vaikeaa saada Milla pysähtymään kumpareeseen, enkä tainnut ekalla kerralla saadakaan. Vein damin uusiksi, näytin pallon, ja uusiksi koko juttu. Ihan ok. Nyt lisättiin häiriötä mukaan. Damit edelleen takana, ja vasemmalle tuli markkeerausheitto, joka heitettiin ja katottiin eka, sen jälkeen käännyttiin linjan suuntaan, ennen kääntöä/heti heiton jälkeen sanoin ei, jolloin Milla tiesi, ettei sitä haeta vielä. Linja taakse, kumpareen kohdalla/vähän sitä ennen vahvistuskäsky eteen. Luovutus ja sitten heittodami pois eteenkäskyllä. Tuli puhetta siitä, millä käskyllä tuo otetaan, ja ohjeeksi saatiin, että jos heitetään ja saa heti hakea, käsky hae, mutta jos välissä tapahtuu jotain, esim. nyt se linja, on käsky eteen. Lisäksi otettiin tiellä vielä vasemman ja oikean käden käyttöä eteen-lähetyksessä (siis taaksepäin) ja samalla sitä, että jos koira on mennyt liian pitkälle, miten sen saa ettimään edestä lähihakupiipillä. Tuo meni ihan hyvin. Totesin kuitenkin taas, että pillikuuliaisuus on kadonnut ihan jonnekin. Huono homma.

Milla kotia, ja jätettiin koirat kotiin yksin muutamaksi tunniksi. Oli Suvin valmistujaispippalot. Jotain ne oli täällä taas häärännyt, kaikki läähätti ja oli kuumissaan. Kait ne sitten oli huutanut täällä vaikka kuinka. Vietiin niitä sitten vielä uimaan. Heittelin Millalle palloja aika paljon, ja tuli sitten vasta mieleen, että tulikohan heiteltyä liikaa. Tarkoitus oli ottaa sen kanssa samalla maalla pillipysäytyksiä, mutta unohdin. Ronjakin uiskenteli aina Millan perässä pallolle, ja saipa sekin muutaman kerran noutaa pallon. Lucakin uskalsi pienen matka uiskennella hakemaan palloa. Aina kun se otti palloa suuhunsa, se "upotti" samalla päänsä. Mutta eipä se oikein tuosta piitannut. Eiköhän se tästä saada ihan hyvin uimaan vielä.

Sunnuntaina oli Millan kanssa vuorossa WT-koe. Eipä mennyt häävisti. Mokasin itte ekan rastin aika pahasti, kun en markkeerannut heittoja. Miten sitten ohjaan ja autan koiraa, kun en itte tiedä missä damit on? Kyllä otti päähän ja ottaa vieläkin.

Eli osallistujat jaettiin kahtia, toiselle tuomarille meni alokasluokkalaiset ja toiselle avo-/voiluokkalaiset. Kummallakin tuomarilla oli kaksi rastia ja sitten vaihdettiin. Eka rasti meillä oli kakkosmarkkeeraus semmoseen alkavaan koivikkoon, missä oli siellä täällä isompia koivuja ja pajupusikoita. Yritin huolehtia vain siitä, että Milla näkee heitot, enkä sitten hoksannut itte kattoa ollenkaan. Eka heitto tuli oikealle, ja se oli tosi lyhyt. Milla varmaan näki vilahduksen vain damista, mutta ilmeisesti se oli tarkoituskin. Toinen heitto olikin sitten korkea ja kauemmas. Itte sai päättää järjestyksen. Milla lähti viimeksi heitetylle eka, mutta markkeeras heiton liian lyhyeksi. No, välillä se jo kävi siellä toisellakin heitolla päin, tai se tais olla jo aika lopussa, kun sitten meidän rasti loppui tuohon. Milla oli aika lähellä ekaa damia käynyt, ja jos olisin tienny missä on, olisin voinu saada sen ohjattua sinne. Mutta ei kun ei. Ei kuiteskaan ollu kovin motivaatiota enää tuon jälkeen.

Toinen rasti oli kans aika vaikea. Siinä oli semmonen lähihakualue, johon eka ammuttiin pari laukausta damipyssyllä, samalla heitettiin 2 tai 3 damia. Tuolta oli tarkoitus hakea ensin 1 dami. Sitten meille oli laitettu pellolle, keskelle ei mitään, koivunrisu pystyyn, ja siellä maassa muutama dami. Kulma tuohon lähihakuun hyä jos 45 astetta. Eli seuraavaksi olis pitänyt saada koira ohjattua tuonne risulle ja sieltä dami ylös. Ja vielä viimeiseksi tuolta lähihakualueelta 1 dami pois. Tässä meillä olis viimeistään tyssännyt. Mutta tuossakin yritin saada sitä joo/ei-juttua, mutta ei oikein tehonnut. Oli tosi vaikea saada Millaa kääntämään edes katsetta pois tuosta lähihausta. Mutta siinä olis voinut lähettää koira ihan reilusti 90 asteen kulmassa pois tuosta lähihausta, se olis kuitenkin vetänyt. Eli jos olis saanut korian tarpeeksi kauas, olis se saattanut saada hajun. No, se siitä. Täytynee ottaa tommonenkin suunnitelmiin.

Kolmas rasti oli semmonen, mitä eilen treenattiin, takadami tosin lyhyemmällä matkalla. Lisäksi oli muiden luokkien damienhajuja häiriönä. Kumpareen taa tuli markkeerausheitto, joka otettiin eka pois. 30 m tuosta kumpareesta oli ohjausdami, johon koiraa ei olisi saanut päästää. Mulla oli hyvä suunnitelma, että annan lähihakupillityksen kumpareella, mutta olin ihan liian myöhässä pillitykseni kans, ja Milla pääsi ojan yli ja siellä liian pitkälle, joten haki sitten sen ohjausdamin. Kolmas 0 kasassa. Otin sitten tavoitteeksi saada joka rastilta 0, ei täyttynyt.

Viimeinen rasti oli ihan vain 1-markkeeraus sellaiseen "rakoon", joka oli pusikon keskellä ja siinä meni semmonen 3 metriä leveä ojakin, ja heitto tuli sen ojan taa. Tämä meni tosi hienosti, itte taas vaan tein turhaa pillitystä. Koiralla oli varmaan dami jo suussa, kun annoin lähihakupillitystä. Eli tästä me nyt sitten saatiin pisteitä, peräti 19! Niinpä. Miten voi sitten mokata jonkun kakkosen???? Tai no, ihan helposti, kun niitä otettu nyt ehkä 2 kertaa.

Mutta en tiä miksi mä nyt otin itte niin kierroksia esim. seuraamisesta, kun Milla suht hyvin seuras. En tiä, ehkä se on se yleisön paine, kun tietää, että iso joukko on kattomas. Mut ihan maassa oon taas...

Kotona tein takapihalle Lucalle paukkunoutoja pallolla. Kyllä se innostui aika kovin. Olin itte tuossa ovella ja nappasin sen aina kiinni. Yksi heitto meni tosi vaikeaan paikkaan, nimittäin tuohon kaivon reunalla oleviin pitkiin heiniin. Hyvin käytti nenäänsä kuitenkin. Viimeisen luovutuksen otin sitten niin, että istuin tuossa kynnyksellä, silloin tuli ihan syliin. Eli ehkä mä sitten vielä oon kyykyssä tai istun kun Luca palauttaa.

Tokostelua

Käytiin päivällä koko konkkaronkka uimiksen kentällä ottamassa vähän tokoa, S&W olivat mukana.

Milla teki omat juttunsa eka vuorotellen Wiiman kanssa. Eli aloitin ruudulla. Suunnittelin niin, että kun huudan seis-käskyn, heitän pallon joka tapauksessa, pysähtyi Milla tai ei. Jos tuo saisi aikaan sen, että se pysähtyisi nopeammin. Merkille hyvin, ja ruutuun tosi hyvin. Eikä edes palloa olisi tarvinnut heittää, oli hieno pysähdys. Heitin pallon kuitenkin palkaksi. Tämän jälkeen laitoin Millan makaamaan ruutuun, ja otin sen kävelyosuuden Sirpan liikkuroidessa. No, eihän Milla tiettykään nyt mihinkään sieltä hievahtanut, vaan pysyi hyvin makaamassa. Kävin sitten aina palkkaamassa, kun ei lähtenyt. Ihan Millan vuoron lopuksi otin vielä ruutuunmenon. Ihan ok, paikka ruudussa olisi saanut olla "syvempi" ja pallo palkaksi.

Toinen mun suunnittelema juttu oli luoksetulo ja siinä pysähtymisen nopeuttaminen. Aloitin tämän seisomisella, koska se on parempi kuin pysähtyminen maahan. Lyhyellä matkalla, ja se uusi juttu, namirasia siellä takana. Eka otin käsi+käsky, hyvä pysähdys, tokalla pelkkä käsky kun haluan jättää sen käden pois, ihan ok, valui vähän, ja kolmas kerta taas molemmat. Tämä oli paras. Pysähtymistä maahan en ottanut vielä, koska "opetan" Millan nyt ensin tuolle namirasialle.

Mun täytyy kyllä jossain vaiheessa kokeilla tuota siihen seuraamiseenkin...

Kolmas juttu oli se tunnari. Halusin nähdä ennen kaikkea sen, jääkö Milla natustelemaan sitä kapulaa. Ei jäänyt, ihan hyvä muutoin, mutta mun vieressä kapula tippui siltä, korjasi luultavasti asentoa ja siinä tippui. Tuli mieleen, ottaakohan sillä kipeää siihen, mistä se hammas on poistettu, meneekö kapula just siihen kohtaan?

Lopuksi otettiin vielä ryhmänä istuminen, käytiin palkkaamassa aika useasti, mutta hyvin meni.

Ronja ei tokoillut kovinkaan paljon. Otin sille oikeastaan vain kaikkia uusia juttuja. Ekaksi otin sille merkkiä. Nami taakse, merkille lähetys, naksautus ja kehu. Se ei meinannut käsittää, että nami on vain takana, eikä merkin alla : ) Tätä otettiin muutama kerta. Intoa ainakin riitti, meinas lähteä merkille jo ennen kuin ehdin viereen.

Tokana otin sille läheltä ruutua. Lähetin ruutuun, seis ja nami sinne. Aluksi meni hyvin, sitten alkoi pysähtyä kesken, vaikkei matka ollut kuin jotain viitisen metriä. Viimeisen kerran otin aika läheltä, jotta onnistui.

Koitin kerran nakata puukapulan, joka oli ohjatun noudon kapula. En uskaltanut heittää kapulaa kovin kauas, jottei olisi hajonnut. Hyvin haki, Ronjamaiseen tapaan tiputti viereen, mutta nosti, kun sanoin uusiksi hae, ja sitten sain käteen. Hienoa. Ehkä tuosta tiputtelustakin tuolla vois päästä eroon.

Vipana otin varmaan max. 20 sekunnin paikalla makuun. Pysyi hienosti.

Lucakin kokeili jotain. Se oli tosin käynyt Markon kanssa kävelemässä sillä aikaa kun tein Millan kans. Oli kuulemma ollut niin paljon haisteltavaa, kun uusi paikka. Ja fasaani oli lähtenyt lentoon ihan edestä, Luca oli kait säikähtänyt/jähmettynyt. Ja koirakin oli tullut vastaan. Ihan ok kai oli ohitus mennyt, Marko oli yrittänyt kiinnittää huomion itteensä ja namiin. Pikkuisen oli kait pitänyt kuikuilla toista koiraa.

Luca otti jotain 5 metrin seuraamisen ilman käskyä, eli vain namin perässä. Ihan ok. Pari kolme kertaa perusasentoa. Sirpa sanoi, että asento oli ehkä hieman liian takana, oon itte kyllä useimmista perusasennoista samaa mieltä. Ehkä yksi oikeassa kohdassa. Maahanmenoa namin kanssa ilman käskyä, ok. Istuminen käskyllä, hyvä. Ehkä vähän hidasta kun koira pomppii aina välillä ;) Ja parit vauhtiluoksetulot otettiin, kun se ei osaa vielä paikallaoloa. Hieno vauhti!

Nyt kaikki koirat lepäävät hyvin menneiden treenien jälkeen. Meinasin mennä Lucan kanssa nyt illalla vielä taipparikurssille kattomaan, mutta en menekään, kun tuli yllättäen ittelle saikkua. Ja koko ens viikko. Pitäis vain olla rauhassa ja lepuuttaa jalkaa, diagnoosina akillesjänteen nivelpussin tulehdus tai vastaava. Eli tais Millallekin tulla väkisinkin pienehkö treenitauko - tai sitten ei. Katsotaan, miten jalka edistyy.

Tokokurssilla

Eilen oli Millan tokokurssin toiseksi viimeinen kerta ja tehtiin kaikki liikkeet, paitsi istuminen, kokeenomaisesti. Tai no, niin kokeenomaisesti kun nyt nuo liikkeet pystyi tehdä, eli paremminkin olis voinu mennä.

Kouluttaja oli laittanut kehänauhat ja kaikki, vaikka oli niin kova tuuli, ettei ne oikein hyvin paikoillaan pysyneet. Mutta eipä olla taidettu noin kovassa tuulessa aikaisemmin treenatakkaan. Saatiin numerolaput ja kaikki. "Lappu" oli semmonen, mitä hiihtokilpailuissa on, mikä puetaan päälle. Millassa tapahtui jokin muutos, kun se huomas, että sain numerolapun. En oikein osaa sanoa mikä muutos se oli, mutta kuitenkin ihan selvä. Itteä ei jännittänyt ollenkaan, joten siitä ei voi olla kiinni. Ehkä se jännittyi/jäykistyi tai jotain. En oikein tiä lähtikö tämä muutos Millasta sitten seuraamisen jälkeen, etenkin kun näki, että palkkaan namilla. Tai ennen kaikkea yritin saada sitä mukaan.

Aloitettiin paikallamakuulla. Kehässä oli taas sitä tavanomaista maan haistelua. Kielsin tällä kertaa, auttoi aina hetkeksi. Vasta tokalla (taas) maahan, hyvin pysyi, nousi hyvin istumaan.

Seuraaminen oli aivan karmeaa. Haisteli maata, välissä oli ainakin metri väliä ja muutenkin oli väljää. Koko seuraaminen kyllä hajosi ekoista askelista lähtien. Otin sitten namia välillä taskusta ja sillä yritin oikeaa paikkaa yms. Sen jälkeen meni hetken hyvin, ja taas levahti. En tiä johtuisko siitä, että oon sillä namilla seurauttanut oikean paikan toivossa nyt paljon. Vai onko kyllästymistä? Otin tuon jälkeen muutamia askeleita seuraamista ilman namia, nyt oli tosi tiivistä ja hyvää. Tiedä sitten mikä tuo varsinainen seuraaminen oikein oli. Aion kokeilla namirasiaa tässäkin asiassa. Kunhan sais Millan vain ymmärtämään, että jos tekee hyvin, palkka on iso.

Idioottirinkin hyvä, kuulemma istuminen oli ollut hidas, maahanmeno oli hitaanpuoleinen, mutta entiseen verrattuna mielestäni parempi.

Luoksetulo, ekalla maahan, jee. Hyvä vauhti, käytin sekä kättä että käskyä seisomisessa, pysähtyi aika ok, oli kuulemma tullut vähän eteenpäin. Maahanmenossa tuli aika paljon eteenpäin ennen pysähdystä. Tuossakin kokeilen namirasiaa, itse asiassa jo tänään.

Ruutu, vauhdilla merkille ja tosi vauhdilla ruutuun. Ei pysähtynyt seis-käskystä, vaikka mielestäni olin ajoissa asialla. Tiedä sitten olinko. Pysähtyi ruudun ulkopuolelle. Olin hiljaa, korjasi itse hyvään kohtaan ruudussa, uusi seis-käsky, maahan ja meni hienosti maahan. Mutta hittolainen, ennakoi taas liikkurin käskystä sivulletulon. Vein sen takaisin ruutuun, kävelin, liikkuri sanoi käsky, ei lähtenyt, kävelin melkein lähtöpaikkaan asti, kutsuin. Ehkä olis pitänyt jättää kutsumatta kun ennakoi muutenkin...

Ohjattu nouto. Merkki ihan hyvin, otettiin meidän vaikeampi suunta, eli vasen. Kehänauhan päällä oleva merkki oli kaatunut ja siitä näkyi valkoinen neliönmuotoinen pohja. Milla meni sen luo, kun olis pitäny hakea kapula. Ruoho oli pitkää, mutta mielestäni kapulat näkyi ihan hyvin. Matkalla näki kapulan, kaarsi ja toi sen.

Hyppynouto loistava. Viime hetkellä muistin itte, että pitää heittää laipasta.

Tunnari. Murheenkryyni tällä hetkellä. Kauheaa sähellystä siinä kun mun piti kääntyä. Milla kääntyi mukana, en halua että se kääntyy. En kylläkään sanonut mitään käskyä sille, kait. Ellen sitten sanonut odota. Jos en sanonut, sitten ei ole mikään ihme, että kääntyi mukana. No hyvin kapuloille, otti oman, tiputti, haisteli muita, otti oman, tiputti, haisteli muita, otti oman ja kyyristyi (etupää alhalla) järsimään sitä kapulaa siellä muiden luona!!!! Mitä tämä nyt sitten on??? Kun huikkasin hei aika tiukasti, tuli kyllä ja sain kapulan käteen.

Kaukot, hyvin maahan, eka vaihto maasta seisomaan, nousi vain istumaan. Tokalla seisoi. Muutoin hyvin, mutta viimeiset vaihdot ennakoi istumasta maahan ihan itekseen ja sitten vielä kun palasin sivulle, nousi ittekseen istumaan. Täytynee sekoittaa noita vaihtoja aika lailla, esim. seiso-istu-seiso-maahan tms.

Eniten oon nyt huolissani tuosta seuraamisen hajoamisesta ja tunnarista. Mutta katotaan miten tänään tunnari menee. Ja ruutua, tai siis sitä pysähdystä aion kokeilla niin, että huikkaan seis, ja heti kun vähänkin kattoo, lentää pallo palkaksi. Ja sivulletulon ennakointia pitää ottaa niin, että joku on liikkuri ja sanoo käsky, ja meenkin palkkaamaan Millan, jos pysyy ruudussa.

Mä en oikein tosiaan tiedä, onko se kyllästynyt koko tokoon, ittellä kyllä vielä olis virtaa treenata. Mä tiedän kyllä, että se katoaa tässä jossain vaiheessa.

Mä oon kyllä aika huonolla tuulella nyt, ja voi olla, että vielä huonommalle tuun. Pitänee miettiä kannattaako sitten treenatakkaan tänään...

Vesitreeniä

Tänään oli vuorossa Millalla vesitreeniä ja aloitettiin tavallaan linja alusta, pitkällä matkalla tosin. Eli katottiin rannassa kun Marko käveli heittopaikalle. Ja kun se pääsi sinne, Marko kvaakkui ja heitti damin ja mä laitoin Millan siitä eteen-käskyllä hakemaan. Aivan loistava. Annoin Millan vetää henkeä muutaman minuutin ja sitten otin uusiksi. Koitettiin niin (vähän piti poiketa suunnitelmasta :S ) että väliajalla Marko nousi seisomaan, liikkui ja muuta semmosta niin, että Milla näki sen. Sitten kyykistyi rantaan pienen männyn taa ja kvaakkui ja heitti damin. Milla lähti tosi hyvin, vaikkei Markoa näkynytkään. Kun Milla oli uinut jonkin matkaa, Marko nousi seisomaan, tavallaan maamerkiksi Millalle, jotta sen olisi helpompi suunnistaa damille. Tästä oli ihan hyötyäkin, koska Milla kaarsi vasemmalle aika paljon, ja tällä Markon liikkumisella sai oikean suunnan. Tarkoituksena oli ottaa siis vain pitkää suoraa. Tämäkin ihan ok. Enempää ei vedessä sitten otettukaan, koska matkaa noistakin kertyi ainakin 400 metriä yhteensä.

Ensi kerralla tuolla samalla paikalla olisi tarkoitus ottaa samanlainen alku, eli Marko heittää niin, että Milla hakee, ja kun se palauttaa, tulee heitto ja tavallaan sokko vaikka onkin tuttu paikka.

Otettiin vielä maalla pitkää linjaa just tuolla eo. tavalla. Eli eka heitto, eteen-käskyllä pois. Sitten Millan palauttaessa, heitto, eteen-käskyllä pois. Kolmas kerta oli tyhjään, tarkoituksena pysäyttää Milla kaukana. Olin itte aluksi epävarma millä käskyllä laitan, ja käskystäkin tuli siten epävarma. Milla lähti, muttei mennyt kovin kauas, eli mun käskyn pitää olla tosi varman oloinen. Laitoin uusiksi, ja kiinnitin huomion käskyyn. Nyt ok, vauhtia paljon, pysähtyi hienosti. Kävelin itte perässä, jotta pilli kuuluisi. Ei ollut kuulunut missään, kovin hyvin. Pysähdyksestä vapautus ja heitto oikealle. Lopuksi vielä yksi pitkä suora linja, hienosti. Erittäin tyytyväinen oon tän päivän treeneihin.

Löysin muuten Millasta pari punkkia, jotka oli tulleet mitä ilmeisemmin siellä Närpiössä. Sain hyvin pois, toivottavasti jäljet paranee hyvin ja toivon mukaan ei löydy lisää.

Ronjalla on ollut aika tylsää, mitään kivaa ei olla tehty. Se on vain riehunut kersan kanssa.

Eilen oli Lucan varvaskontrolli, ja röntgenkuvaus. Murtumakohdat parantunut hyvin, yhdessä murtumakohdassa oli paksuuntumaa, ei pitäisi vaivata koiraa. Kasvulinjan murtuma on nyt saanut sen aikaan, että se varvas on vähän lyhyempi, ja tuosta kait johtuu se, että jalka menee vinoon vielä vähän. Vinous kait katoaa ajan myötä, kun oppii käyttämään varvastaan. Koko ajan on kuiteski parantunut. Ja nyt saadaan liikkua ihan normaalisti, metsässäkin, jos vain suinkin uskallan sinne mennä käärmeiden takia. Niitä melkein vilisee...

Eilen oli myös Lucan pentukoulun "vanhempainilta" ja sen pentukoulu alkaa maanantaina. Saa nähdä mitä siitä tulee, mutta hyvä kun pääsee tuollaiseen, kun sillä on tuota energiaa aika tavalla. Pitäis vain ittekki nyt harjoitella ja tehdä jotain sen kanssa, kun kerran saa.

Ronjalle täytyis keksiä kans jotain kivaa, meinasin lähteä nyt lenkille sen kans, mutta oon ihan poikki, kun olin ratsastamassa ja oli vähän nihkeä heppa.

Nomekoe

Kauden ensimmäinen nome-b-koe tuli korkattua Millan kanssa ihan hyvällä tuloksella. Tosin lähdin sillä mielellä tuonne kokeeseen aamulla, että p***t sieltä mitään tulosta tule, turhaan lähteä ajamaan. Lähdin kuitenkin hakemaan kokemusta, ja sitä, josko en jännittäisi kokeessa sitten niin paljon. No, en jännittänyt, kun mitään en odottanut. Ja kilpakumppanit yhtä lukuunottamatta oli jo järjestään FI KVA, ainakin suurinpiirtein. En tiä sitten miten paljon eilinen tokokoe vaikutti asiaan, mutta ainakin Milla nukkui koko automatkan ja keräsi voimia, ja tuo yhdessä sen kanssa, etten jännittänyt, sai meille aikaan ihan ok kokeen.

Olin ihan ajoissa koepaikalla, kävin ilmoittautumassa ja katselin avoimen luokan koirakot loppuun. Koepaikalle autolta oli ainakin (tai ainakin tuntui siltä) kilometrin kävely, joten lähdin ajoissa hakemaan Millaa autolta. Me oltiin keskimmäisessä parissa jälkimmäisenä koirakkona. Milla kiskoi vähän mennessä, yritin saada sen tekemään asioitaan, ettei kesken töiden tee. En enää muista onnistuinko. Ainakin vaihdoin lyhyen hihnan, jolloin sen oli sitten seurattava mua. Odotuspaikalle päästyä eka parikin odotteli vielä. Niinpä me sitten Millan kanssa istuskeltiin mättäällä ja nautittiin hyvästä ilmasta.

On se vaan jännä, kun koira on odotuspaikalla ihan rauhassa (pientä tutinaa huomattavissa), niin sitten kun huudetaan seuraava, se nostaa ne kierrokset yhtäkkiä ja seuraaminen ei enää niin hyvää ollutkaan. Matka odotuspaikalta koepaikallekin oli aika pitkä, joten tuossa sillä seuraamisella ei varsinaista merkitystä ollut. Kun saavuttiin tuomarin näköpiiriin, istutin Millan ja siitä sitten seurautin (ainakin yritin) tuomarin käteltäväksi. Mulla ei siis tässä vaiheessa ollut hajuakaan miten tehtävät menee, sen verran vain tiesin mitä pariltani kuulin. Ohjausta jännitin, ja sen tiesin oikeastaan jo etukäteen epäonnistuvan. Toivoin tietysti, että onnistuisi, mutta ne toiveet kyllä Milla alitti.

Tuomarin kättelyn jälkeen piti koirat seurauttaa vapaana semmoselle kivikkoiselle niemelle. Meille tuli suuremmalla numerolla 2-markkeeraus ensin, joka siis suoritettiin ekana. Matka ei ollut mikään pitkä, mutta maasto oli erilaista mihin on totuttu. Lokki heitettiin vasemmalle isohkon kiven taakse. Ja varis heitettiin kaislikkoon oikealle. Kummankaan putoamispaikkaa ei nähnyt, vain heiton. Milla haki lokin eka, kiipes suoraan kiven päältä. Luovutus käteen. Odotin hetken ennen kuin laitoin varikselle, ei oikein kattonut kunnolla oikeaan suuntaan, joten näytin kädellä. Lähti sinnepäin, mutta meni sittenkin sinne lokin heittopaikkaan, kiersi kiven ja sieltä sitten varikselle. Sen sain siivestä kiinni ennen kuin tippui. Sitten odoteltiin samassa paikassa kun parimme teki ohjauksen. Tämän jälkeen vaihdettiin paikkaa ja parimme teki markkeerauksen ekana.

Ohjaus tapahtui siis samalta niemenkärjeltä missä jo oltiin. Ranta oli kivikkoista, mutta sain Millan veteen. En oikein hyvin saanut sitä kattomaan oikeaan suuntaan ja otin jo välillä käden pois, kun näin että silmät kattoo ihan muualle. Meni hyvin sen muutaman metrin, sitten alkoi se haahuilu. Tarkoitus oli saada koira uimalla kalliolle, jossa oli lokki. Oli siis tavallaan semmonen ränni, mitä pitkin olisi pitänyt mennä. Rännin molemmin puolin oli kalliota, joille ei olisi saanut nousta. No, Milla tais mennä eka vasemmalle puolelle, sitten ui sen rännin poikki ja oikealle puolelle. Ei kuunnellut yhtään pilliä, ei edes sitä pysähtymispillitystä mitä harjoituksissa. Päätin, että kutsun sen takaisin, kun se jo lähtikin itte takaisinpäin. Ja tuomari kerkesi eka sanomaan jo, että ota pois. Ei kun ei. Eli Milla jumittui siihen kohtaan, mistä se ränni alkoi. Ei olla tuollaisia treenattu, kun täällä päin ei oikein tuollaisia hyviä ole. Tai sitten vain niin lyhyitä, mutta kait niilläkin vois jotain saada aikaan. Nyt siis tarkoituksena ottaa tuo vesiohjaus samalla tavalla työn alle kuin maalla. Tietystikään sekään ei nyt sitten toimi...

Ai niin, vapaana seuraamisessa Milla oli tyypillinen itsensä, edisti, nyki ja meni metrin pari edelle. Ei kyllä ehkä niin paljon kuin ennen, mutta silti. Ärsyttävää. Kun harjoituksissa on mennyt jo aika hyvin. Mutta jatketaan siis samalla tavalla kuin ennenkin, ehkä se tuottaa jossain vaiheessa tulosta.

Viimeisenä oli siis vuorohaku. Haku tapahtui niin, että pienempi numero aloitti, eli meidän pari haki eka. Sitten Milla sai hakea kaksi, pari kaksi ja Milla kaksi ja meniköhän sitten niin, että pari haki yhden, me yhden ja sitten vielä laitettiin pari hakemaan. Haku oli Millalla aivan loistavaa. Sehän on sen ominta aluettaan. Palautukset ja luovutukset hyviä, vain yksi varis tippui, ja sekin siinä kun Milla meni mun taakse. Tiputti variksen sinne, kävin sen sitten vain sieltä hakemassa ja annoin tuomarille. Mutta maltoin pysyä hiljaa kun Milla palautti, enkä kattonut sitä vaan kattoin vähän yli/ohi. Mun otot oli kyllä hätäisiä, mutta saipahan kaikki yhtä lukuunottamatta käteen. Oon niin tyytyväinen noihin. Ja tuomari kehui meidän tai siis Millan palautuksia ja luovutuksia. Kyllä kannatti kannattaa sitä varista.

Tässä tuomarin selostus
Haku: koira suorittaa loistavaa hakua
Ohjattavuus: ei ohjattavissa (ei yllätys)
Paikallistamiskyky: suorittaa tehtävän helposti
Riistan käsittely: moitteeton
Muut ominaisuudet, RL: tarkkaavainen, passityöskentely: rauhallinen
Yleisvaikutelma: nopea koira, joka suorittaa kokeen haku ja paikallistamistehtävän helposti. Puutteet ohjauksessa pudottaa palkintosijaa.
VOI2!!!!!! :)

Mä odotin meille kolmosta kun se yksi riista tippui ja seuraaminen oli semmosta hötkyilyä. Olin niin yllättynyt tuosta kakkosesta, ja se kyllä näkyi tulosten jaossa. Mä hihkuin aika lailla :) Muut varmaan ihmettelee, miten voin olla niin tyytyväinen kakkoseen, mutta mulle se on saavutus. Toisaalta tiedän Millan kyllä osaavan ainakin jotain. Yleensähän nuo paperit laitetaan johonkin järjestykseen, ja jos ei laiteta, jotkut tuomarit sanoo ettei ole missään tietyssä järjestyksessä. Nyt meidän paperi kuiteski luettiin viimeisenä... Nyt kun lukee uudestaan tuon yleisvaikutelman, harmittaa niin vietävästi tuo ohjaus...

Tulihan tokoiltua

Nimittäin tokokokeessa tänään. Eikä kyllä mitenkään kehuttavasti mennyt. Tuomari oli uusi meille, ihan mukava, mutta aika tiukanlainen, joten ei taida hänelle meillä Millan kanssa asiaa enää olla...

Mä en taas ymmärrä tuota koiraa ollenkaan. Osa meni ihan ok, osa ei, ja lisäksi tuli uusia ongelmia, ehkä. Tai sitten oli mielenilmaisua liiasta treenaamisesta. Liikkeet oli sekoitettu, mikä oli mielestäni mukavaa vaihtelua. Aluksi tehtiin toinen ryhmäliike, sitten jokainen teki yksittäin pari liikettä, sitten yksittäin muut liikkeet ja lopuksi toinen ryhmäliike. Liikkeiden järjestys siis: istuminen, idari, ruutu, seuraaminen, luoksetulo, ohjattu nouto, hyppynouto, tunnari, kaukot (ehkä jotenkin näin) ja paikalla makuu. Mä itte unohdin lopusta tuon ryhmäliikkeen kokonaan, ja koira oli jo autossa lepäämässä ja oli saanut kaikki herkutkin jo. Yhtäkkiä sitten, kun oli viimeinen koirakko suorittamassa jotain toiseksi viimeistä liikettä, Marko tuli kysymään, koska Milla tulee tekemään sen liikkeen. Hain Millan juosten autosta, en saanut ittelleni hyvää virettä aikaan. Itse asiassa mä en oikein tiedä keskityinkö noihin liikkeisiin ollenkaan, jännittänyt mua ei ainakaan, koska näin jo aikaisempien luokkien kohdalla, ettei pisteitä kerry meille kovinkaan paljon. Ja koepaikalle lähdinkin treenaamaan.

Paikalla istuminen: muistin sanoa jättäessäni koiran, että istu. Takaisin tullessa Milla istui, vaikka olin ihan varma, että makaa. Piste lähti siitä, että oli liikuttanut toista jalkaansa, eli 9.

Idari: seisominen hyvä, istumista ei jostain syystä tehnyt (mielestäni ihan ok käsky, ei kuulemma niin terävä kuin muulloin), maahanmeno ok, vaikkakin hidas. Seuruu koko ajan hyvä. 6.

Ruutu: en tiä kattoiko ruutuun, merkin ainakin näki. Ruudussa oli uudenvärinen nauha, mikä kyllä näkyi kauas. En kuitenkaan hermostunut siitä, ettei välttämättä kattonut ruutuun. Merkille hyvin, ja hyvin odotti käskyä. Ruutuun vauhdilla, mielestäni huusin seis-käskyn ajoissa, mutta luultavasti se oli liian myöhään kuitenkin. Ei pysähtynyt, meni yli takana olevalle tiiliskivelle, joka oli kehänauhan päällä. Ei ruutuun enää vaan juoksi mun luo. 0. Ruutu uusintana kokeen jälkeen, meni silloinkin takatiiliskivelle, nyt kuiteski ruutuun ja sinne makaamaan. Ennakoi liikkeellelähdön, taas, eli lähti liikkurin käskystä. Argh! Ja treeneissä malttaa odottaa.

Seuraaminen: kuulemma kävelin hitaan osuuden liian hitaasti. Ehkä niin, koska munkaan mielestä se ei ollut niin hyvää seuraamista kuin on ollut. Yllättävää kyllä, juoksuosuus oli paras. Muutoin en ole seuraamiseen tyytyväinen, mutta 8 saatiin.

Luoksetulo: Milla ei mennyt kuin vasta kolmannella käskyllä maahan! Ihan outoa. Onhan tuo maahanmeno välillä tökkinyt, mutta ei ikinä noin paljon! Oon aika neuvoton tuon kanssa. Tai siis kait mun pitäis ottaa iloisempia maahanmenoja ja vois olla hyvä vaihtaa käskyäkin, mutta jotenkin ei innosta alkaa opettaa sitä alusta. Seisomisessa näytin käsimerkin, ajattelin, että pysähtyy, ja saadaan edes 5 p, mutta ei, vähän vain hidasti. Sen sijaan maahanmenon pysähdys oli ehkä tähän asti hienoin. Outoa. Miten se tuohon sitten pysähtyi ja vielä maahan? 0 pistettä. Tulipa tässä mieleen, että täytyypä tuossakin kokeilla takapalkkana sitä namirasiaa. Nameja ja palloa oon käyttänyt, on vähän parantanut. "Läpijuoksua" ei ole tehnyt hetkeen. Mutta namirasia on tosiaan auttanut muissa, ehkä tässäkin.

Ohjattu nouto: merkille ihan hyvin, vähän hitaammin kuin ruudun merkille. Odotti hyvin, ja erittäin vauhdikkaasti oikealle kapulalle. Kapulasta taas laipasta kiinni, meni mun ohi, oli kuulemma korjannut kapulan asentoa, ja se sitten tippui, nosti itte ja toi vierelle. Ihan hyvä luovutus. Oli kuulemma alkanut kapulan pureskelun vasta aika lähellä mua. Onkohan tällä jotain yhteyttä variksen kanssa? Mä olin tyytyväinen jo siitä, että haki oikean kapulan. Pisteitä 5.

Hyppynouto: muistin heittää laipasta, heitto hyvä. Kuulemma ei olisi tarvinnut heittää niin kauas kuin heitin, mutta luultavasti olisin kuiteski heittänyt niin kauas, vaikka olisin asian tiennytkin. Muutoin koko liike hyvin, mutta taas kapulan kanssa mun ohi, ja katteli siellä takana Markoa. Tuli vierelle ja ihan hyvä luovutus, pisteitä 8,5.

Tunnari: Ei kääntynyt mun mukana täyskäännöstä, hyvä. Haisteli aika kauan kapuloita, musta tuntuikin etten ehtinyt kunnolla hajustaa kapulaa. Ja näytti jo siltä, että meinaa nostaa väärän. Se tästä olis vielä puuttunutkin. Toi kuitenkin oikean, mutta jäysti sitä taas, ja senkin kanssa meni mun ohi, ja jäi sitä sitten vinosti taakse pureksimaan. Otin sitten kapulan pois itte. En tiä veikö tuo pisteitä vai ei, muistaakseni liikkuri oli jo sanonut kiitos. Pisteitä 5. Mä en ymmärrä, mikä noiden kapuloiden kanssa tänään oli. Mä jo aloin epäillä, että Millalla on kurkku kipeä tai jotain, tai hampaissa jotain. Silloin kun oli jotain, se keksi kaikkia tämmösiä juttuja, joilla näytti, ettei ole kunnossa. Mutta damia silti kantoi ihan ok. Toisaalta se eilinen varishommelikin saattais liittyä tuohon suuhun/kurkkuun. En tiä. Nyt illalla on vaikuttanut ihan normaalilta, ehkä väsyneeltä vain.

Kaukot: Ei ekalla maahan. Eka vaihto maasta istumaan, ei tiettykään sitten voinut nousta ekalla istumaan, tokalla vasta. Muutoin meni vaihdot hyvin, eikä kuulemma liikkunutkaan paljon eteenpäin. Pisteitä 5,5.

Paikalla makuu: olin tyytyväinen, että me oltiin ekana, mutta ei auttanut mitenkään. Annoin kolme! maahanmeno-käskyä, ei mennyt, vaan jäi istumaan. Mahtoiko muuten osoittaa mieltään siitä, että ollaan otettu niin paljon istumista? Ja muistelin just, että koska on mahdettu ottaa sivulla maahanmeno. Enpä muista. No tuo liike oli tuolla jo 0. Mietin vain, että olisko kannattanut laittaa se tuosta käden avulla maahan. Jättäessä sanoin paikka-käskyn, joka on nyt sitten se paikallamakuun käsky. Oli sitten mennyt iteksseen maahan. Ja nousi siinä vaiheessa itekseen ylös istumaan kun olin koiran takana. Eli Milla oli kyllä ihan täysin sekaisin tuon liikkeen aikana. Mutta sitä en käsitä, miksi maahanmenot tökki taas näin kovin, kenttäkään ei ollut edes märkä, vaan ihan hyvä.

Yhteispistemäärä 146,5, ei tulosta. Mä alan pikkuhiljaa kyllästyä siihen, että ollaan aina viimeisiä ilman tulosta. Mutta silti kattelin koska olis seuraava sopiva koe. Se löytyi sitten kolmen viikon päästä. Toisaalta hyvä, toisaalta huono. Hyvä siksi, että ehtii treenata rauhassa eikä välttämättä joka päivä tarvi. Mutta huono taas sen kannalta, että sitten jännittää niin kovin paljon.

Huomenna olis nomekoe tuolla jossain. Lähden sinne sillä mielellä, että kiva ajaa sinne asti ja kattoa ekalla riistalla, että se ei ota sitä. Jos Milla tämän tekee, tiedän, että jotain taitaa olla vialla sen suussa/kurkussa. Ei kyllä saisi tuolla mmielellä lähteä, Milla aistii sen niin helposti musta. Lähdetään nyt vain harjoittelemaan koetilannetta tässäkin lajissa.