Vesiohjausta

Eilen oli se Millan tokokurssi. Aiheina kaukot ja seuraaminen. Ekaksi otettiin taas se paikalla olo. Muut otti paikallamakaamisen ja mä Millan kans sen istumisen. Muistin istu-käskyn. Kävin kerran palkkaamassa, aikaa en muista enkä hoksannut sitä laskea/kattoa kellosta. Tokalla kertaa olin piilossa muistaakseni 45 s ja sitten takas, kun alkoi pälyilemään ympärilleen. Mutta tyytyväinen oon, pysyi hyvin istumassa.

Kaukoissa keskityin siihen maasta seisomaan-osioon. Taas teki sen kerran, että nousi istumaan, ja sitten vasta tokalla käskyllä seisomaan. Mutta tän jälkeen teki heti seisomaannousut, tosin epävarman oloisesti, mutta kuiteski parani koko ajan. Kerran tein useamman vaihdon, hyvin pysyi paikoillaan. Muutaman kerran teki sen, kun heitin ne namit sinne taakse, laittoi siinä maahan. Kouluttaja sanoi, että oon voinut huomaamattani opettaa Millalle, että kädenheilautus tarkoittaa maahan, kun annan aika äkkiä tuon heiton jälkeen sen käskyn. Eli jatkossa täytyy odottaa hetken aikaa kauemman.

Seuraamisessa tein normaaliseuruuta namilla, ihan ok. Täyskäännöksissä keskityin siihen, ettei olisi niin väljä takapää/käännöksen loppuosa. Pari hyvää tuli. Juoksussa oli havaittavissa pari kertaa pientä edistystä, muutoin ok. Näköjään tuota sais vähintään joka toinen päivä ottaa pikkupätkän, jotta pysyis muistissa oikea kohta ja tiiviys. Mutta erittäin hyvä fiilis jäi tämän kurssikerran jälkeen.

Lopuksi otin tuolla (kun jäätiin yksin) pikkupätkän variksen kantamista. Ihan ok.

Päätin illalla, kun oli niin mukava mieli tokokurssin jälkeen, ettei tänään oteta tokoa ollenkaan. Jos jutut epäonnistuukin, jää kurja mieli koetta ajatellen. Toisaalta ei jännittäisi, jos olisi ottanut, ja jos olis epäonnistunut. No, joka tapauksessa en ottanut tänään mitään tokojuttuja varsinaisesti, pari luoksetulon pysäytystä seisomaan samalla kun mentiin tekemään vesiohjausta.

Aluksi otin nomeseuraamista muutaman metrin, ja sitten siitä vapautus. Milla ryntäsi jo rantaa kohti, otin pysäytyksen. Tosi hyvä!

Vesiohjaus tehtiin kaatiksella. Matkan meinasin pitkittäin, mutta otettiinkin poikittain, koska pitkittäin olis ollu ihan tosi hirmuinen matka. Ja tuo poikittainkin oli jo pitkä. Milla on ollu tuon jälkeen ihan uuvuksissa. Marko meni heittopaikkaan niin, ettei Milla tiennyt missä se on, ja siellä piiloon. Tarkoituksena oli laittaa Milla eteen-käskyllä uimaan, ja kun on uinut jonkin matkaa, tulis heitto. No se lähti ihan ok, mutta pian kääntyi vasemmalle, pillitin, kattoi kyllä, mutta ei totellut kovin hyvin. Tais kääntyä, mutta ei lähtenyt sitten eteen. Otin pois ja uusiksi. On taidettu aina ottaa vain noin lyhyitä.... Tokalla kertaa lähti jo kauemmas uimaan. Meillä oli käytössä ne radiopuhelimet, mutta ilmeisesti hätäilin puhumisen kans, kun ei ollu kuulemma kuulunut muuta kuin piippaus, eikä muka tiennyt mitä piti tehdä. No heittää tietty! Eli jos heitto olis tullu heti tuon piipin jälkeen, tehtävä olis voinu onnistua. Nyt heitto tuli myöhäs, eikä Milla edes nähnyt sitä. Otin pois. Ei hyvä, olis ollut niin tärkeää, että tuo olis onnistunut. Marko tuli esiin niin että Milla näki. Laitoin uusiksi, meni ihan ok, heitto ja Milla haki. En silti tyytyväinen.

Tokalla Marko vaihtoi paikkaa, ettei tulisi niin pitkä matka. Edelleen piilossa ja sama tarkoitus. Milla lähti ihan hyvin, vaikka vanha paikka vetikin. Marko heitti ekan, meni musta nähden oikealle, eikä eteen. Ihan väärä paikka. Heitto muutenkin epäonnistui, joten käskin sen heittää uuden. Ihan ok. Ai niin, tässä tais käydä semmonen outo juttu, että Milla lähti käskyllä, meni pari metriä tuli takas. Pelästyin, että sekin sai jonkin oudon jutun.

Kolmannella kerralla Marko vaihtoi vielä kerran paikkaa, ja nyt oli jo aika lyhyt matka, mutta silti pitkä. Edelleen piilossa. Milla kattoi nyt tosi hyvin käden osoittamaan suuntaan, vaikka edelleen veti tuo keskimmäinenkin paikka. Sanoin aika iloisesti ja painokkaasti sen joon. Lähti ok, ui hyvin. Käskin Markon heittää suht pian sen damin, jottei tuu sitä pyörimistä ja kääntymistä johonkin suuntaan. Tuo oli kaikista paras.

En ole tyytyväinen oikeastaan yhtään tähän treenikertaan, vaikka tuo viimeinen onnistui ihan hyvin. Olis ollut niiiiiiin tärkeää sen ensimmäisen onnistuminen sen takia, että Milla luottais mun tietävän missä se dami/riista on. Matkalla kotiin mietittiin suunnitelmaa vesiohjauksen treenaamiseen ja päädyttiin tällaiseen:

* aluksi motivoituja, eli heitto, jonka Milla näkee, eteen-käskyllä pois
* sitten heitto, jonka Milla näkee, ja kun palauttaa, samaan paikkaan heitto, joka sokolla pois
* kolmantena näitä "tyhjään" lähetyksiä, joissa heitto tulee vasta Millan uitua jonkin matkaa.

Eli tavallaan aloitetaan nämä samoin kuin mitä kevään aikana maaohjauksissa tehty. Vaikka toisaalta maalla ollaan tehty paljon motivoituja, joten keskitytään sitten kait siellä vedessäkin niihin enemmän.

Lopuksi otin variksen kantamista, luovuttamista ja pitämistä. Eka hyvin, kun varis oli jossain heinikos, mutta heti kun sanoin jotain, se tippui. Siis johtuuko tämä musta jotenkin? Mistä? Mun mielestä ei ainakaan mitään johtajuusjuttuja ole vialla. Sitten kun tuo tippui, se natusti sitä varista aika kauan, ennen kuin toi. Mulla ei meinannu hermo pitää ollenkaan, joten sanoin aika pian että en saa, jolloin toi ihan ok. Näitä tämmösiä tein muutaman, että varis oli maassa meidän välis ja Millan piti tuoda mulle. Ei tainnu oikein hyvin mennä. Sitten keksin semmosen, että Milla pitää jo varista suussa, jätän sen istumaan, ja kutsun luo. Eka kerta loistava! Ja hirmu kehut! Toka kerta ei ollut niin loistava, mutta ei tiputtanut. Eli näitä silloin tällöin. Aika paljon nyt kannatin varista ja vauhdista pari luovutusta. Nämä on aina hyviä. Ja ne onnistui myöskin, missä pysähdyttiin ja Milla istui. Ei tiputa, vaikka silitän kaulasta, eli vien käden variksen lähelle. Tällä kerralla tein pari pidempää istumispitämistä, ei ongelmia niissä. Katotaan, jos huomenna otan takapihalla tai jossain vielä jotain variksen kanssa. Muutoin Millalla olis huomenna vapaapäivä.

Luca ja Ronja kävi tänään purkkarilla kävelemässä. Ronja meni Markon kanssa ja mä tulin Lucan kanssa perässä. Kävelyyn tai oikeastaan jalan asentoon en nyt jaksanut niinkään kiinnittää huomiota. Matkalla tuli vastaan purkkarin yli menevä fasaanipari, jota jäätiin kattomaan. Oli eka kerta, kun Luca näki fasaaneja. Hölkkäävä lenkkeilijä oli taas vaihteeksi pelottava, jolle piti karvoja nostella. Samaten meidän yli tai siinä lähellä lentävä varis oli aika mörkö. Muutoin meni jo ihan hyvin, hienosti tuli välillä vieressä ja itte haki välillä kontaktia. Ronja tykkäs kauheasti, kun pääsi lenkille.

Grillattiin kaikki yhdessä. Luca oli puskassa tai tuolin jalassa kiinni. Aika pelottavaa, se jahtaa mötkyjä. Kiva, jos ottaa sen suuhunsa. Ronja ja Milla sai olla vapaana, kun ne osaavat käyttäytyä, eivätkä lähde siitä mihinkään.

Otin illalla vielä Lucan kanssa vähän damin luovutusta. Ei menny ihan niin hyvin kuin eilen se yksi kerta (en tainnu edes kirjoittaa siitä). Mutta se oli siis hyvä, Luca istui, piti hienosti ja erittäin hyvä luovutus. Nyt se suurimmaksi osaksi kiemurteli maassa dami suussaan... Ja heti kun likat tuli pissalenkiltä sisälle, dami ei kiinnostanut enää. Ehkä se olis ollutkin turhan paljon vaadittu.