Millalla oli taas tänään tokokurssi. Itte en ollut parhaassa mahdollisessa vireessä, pää kipeä ja hermot kireällä, vähän, Lucan jalan takia. Mutta menikin hyvin. Mikäs siinä, kun jutteli mukavien kurssilaisten kanssa välillä, niin paha tuulikin unohtui. Ja etenkin kun koira teki hyvin.
Ihan ekaksi tehtiin paikallaoloharjoitus. Laitoin Millan ensin paikallamakuuseen, meni hyvin maata. Jokainen kävi palkkaamassa miten sattuu, omaan tahtiinsa. En pyytänyt Millaa istumaan, vaan palkka jalkojen väliin. Vapautus, ja sitten otin samaan syssyyn sen paikalla istumisen. Namirasia palkkana takana. Tein muutoksen käskyyn, sanoin lähtiessäni istu, yleensä paikka. Kävelin piiloon, tulin parin sekunnin piilossaolon jälkeen takaisin. Takaisin tullessa yritin esittää, että olen rentoutunut ja rauhallinen. Yritin venytellä ja haukotella, oli aika vaikeeta. Juttelin tuosta muiden kanssa, ja sain semmosen vinkin, että joskus voi pelkkä pään kääntäminen sivulle riittää. Täytyy kokeilla. Vapautus, ja namirasiasta palkka. Hieno istuminen.
Ensimmäinen harjoitus oli ruutu. Ruutumerkit oli oranssit kartiot, nauhana oli valkoinen muovinauha. Merkkinä vihreä muovisanko. Ruutu oli meistä vasemmalle. Milla lähti hyvin merkille, jäi ehkä vähän sen eteen. Tosi kovaa vauhti ruutuun, heti oikeasta kohtaa. Meinas jäädä vähän eteen, olin hiljaa, joten siirtyi taaemmas. Huusin seis, se laittoi heti maata! Iik, en oo ottanut ruudussa maahan menoa just tän takia, kun ennakoi niin kovasti. Olisko koe vaikuttanut, että nyt sitten teki noin. No, joka tapauksessa oli ruudussa. Palkka pallolla, ja sitte vielä laitoin seisomaan oikeaan kohtaan, ja taas palkka.
Otin pelkkää merkkiä muutaman kerran, jäi aina sivuun. En kyllä muista edes, onko ikinä jääny taakse, vaikka palkka (nami tai pallo) on ollu merkin takana. Ihan ok, mulle kelpas. Vois tietty vaatia sinne taakse, mutta tärkeintä on, että on sen säteen sisällä ja mahdollisimman lähellä merkkiä.
Tauolla, tai siis kun muut teki, otin istumista pikkupätkissä. Jätin istumaan, kävin piilossa, tulin takas, ja namia palkaksi. Tein näin 3 krt. Kerran palasin Millan takaa. Istumiset ok.
Odotellessa ehdin ottaa myös hyppynoudon. Loistava. Ei jalat kolahdellu, hyvä vauhti, hyvä perusasento (!) ja hyvä kapulan luovutus (!!). Ehkä olisin voinu odottaa vielä kauemmin, muka käskyä odottaen. Täytyy testata, vaikuttaako liikkurin käskytys kapulakäyttäytymiseen.
Toinen varsinainen harjoitus oli sitten ohjattu nouto. Mietin uskallanko ottaa, kun kokeessa meni niin hyvin. Kokeessa suunta oli oikea, ja meillä on vasen takunnut. Otin sen sitten kuitenkin, ja hyvä, että otin. Otin namirasian palkaksi. Merkille ihan hyvin, tosin hieman hitaampaa vautia kuin ruutumerkille. Jäi sille kuitenkin paremmin, tosin kattoi muistaakseni oikeaan suuntaan, eli siis "väärään". Lähti hyvin vasemmalle, mutta säikytteli matkalla kun tavallaan lähti ennen kapulaa harhailemaa enemmän vasemmalle. Tiedä sitten vetikö siellä suunnassa ollut hyppyeste (jota just oli otettu) vai häiritsikö häiriökoira vai mikä sai aikaan tuon kiemuran. Kenttä on kyllä ruohoa, ja kapulat ei oikein hyvin näkyny. Säikähdin jo, ettei se löydä oikeaa kapulaa. Mutta löysi! Ei meinannutkaan hakea keskimmäistä. Hyvä palautus, ei mielestäni pureskelua, suora perusasento, ei tiputtanut kapulaa, eikä noussut heti kapulan luovutuksen jälkeen seisomaan! Ihan hyvä. Milla oli kyllä ansainnut (mutkasta huolimatta) namirasiapalkan.
Tyytyväinen tämän päivän tekemiseen ja kurssikertaan.
Päivällä käytiin Lucan jalasta taas kontrollissa. Ei kauheesti uutta tietoa saatu. Lääkäri kokeili painella tassua, Luca vinkui vähäsen, mutta kun siitä ei tiedä oliko se sitä, että sai kipeetä vai muuten vain vinkumista. Mutta edistynyt se on viime viikosta. "Hoidoksi" saatiin: ei hyppyjä (miten?), pehmeällä alustalla kävelyä hihnassa (ei onnu ja käyttää jalkaansa aika lailla hyvin) ja uimista (mielenkiintoista viedä sitä uimaan, kun jäät on hiljan lähteny/sulanu). Maanantaina tais olla rokotukset, joten sitten kattotaan taas. Käytiin sitten iltapäivällä tuolla purkkarilla kävelemäs, kun siellä on tosi pehmeä alusta. Mennessä tosi hyvin, mutta takaisin tullessa oli jotain ihme syöksähdyksiä välillä eteenpäin. No, tulihan harjoiteltua sitä, ettei kiskomalla pääse eteenpäin.
Ronja sai tehdä namiaarteenetsintää sillä aikaa kun olin Millan kanssa kurssilla. Se kun tykkää siitä niin kovaa.
Aivan niin kuin likoilla olis "ikävä" Lucan kanssa riehumista. Molemmat on tänään sitä houkutellut riehumaan, Ronjakin. Toisaalta aika kivaa, harmi vain, kun ei voi päästää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti