Eka kurssikerta

Elikkäs tänään meillä oli Millan kanssa ensimmäinen tokokurssikerta pitkiin aikoihin. Oli ihan kiva olla niin, että joku oli suunnitellut rungon ja katsoi liikkeitä läpi.

Ekana kurssilla otettiin paikalla makuu. Jee, Milla meni ekalla hienosti maahan, ehkä vähän hitaasti, mutta sen normaaleihin maahanmenoihin nähden hyvin. Oli ihan hyvin kuulemma ollut paikoillaan, siinä tavanomaisessa jännittyneen näköisessä asennossaan. Ei ennakoinut kun palasin, mietin matkalla takaisin koiran luo, otanko sen istumaan vai en, päätin sitten ottaa. Erittäin hyvä nousu! Toivottavasti ei alkaa ennakoimaan kokeessa tuon takia. Ittellä oli mielestäni hyvä, terävä käsky.

Tokana juttuna otettii vain maahanmenoa ja siitä palkkaamista. Otin aluksi niin, että käveltiin vain ja siitä maahan. Heti kun maassa, heitin tai laitoin? palkan jalkojen väliin ja vapautus. Kokeilin myös sitä, että peruutin ja siitä käsky, palkan hetin vähän Millan eteen, jotta joutui nousta ottamaan namin, ja jo valmiiksi ylhällä. Tätä kait se vetäjä ajoi tuolla takaa, jotain puhetta oli myös katsekontaktista tässä yhteydessä, mutta ei Millalla ainakaan heti sitä katsekontaktia ollut, kun nuuskutteli maasta sitä nakkia. Omaan kehumiseen pitää kiinnittää huomiota, enemmän kehua ja iloisemmalla/kimeämmällä äänellä. Nyt taisin kait tehdä suurimman osan niin, että kumarruin taputtamaan ja kehut oli vain, että hyvä. Pitäis muistaa vaikka se loistava, taitava tai vaikka se joo sillä tietyllä äänellä.

Viimeisenä asiana tällä kurssikerralla otettiin seuraamista. Otin sekä normaali- että juoksuseuraamista. Ensimmäisen kerran otin namin avulla siksi, että pysyis se oikea paikka ja käännöksistä tulisi tiiviit. Oikea paikka pysyi normaalissa hyvin, pari täyskäännöstä oli takaosasta väjiä. Juoksuosuus osaksi hyvin, osaksi edisti. Korjasin sitten sen paikan hidastamalla vauhtia, ja sitten uudestaan juoksuun. Mutta huomasin itsestäni sellaisen, etten keskittynyt juoksuosuudessa kunnolla käännöksiin, enkä kääntänyt päätäni antaakseni ennakkomerkkiä Millalle. Täytyy muistaa kiinnittää tuohon enempi huomiota. Tuossa seuruun aikana tuli mieleen se katsekontakti. Mahtaako Milla pitää nyt vain kontaktia siihen namiin, eikä mun kasvoihin ollenkaan. Kokeilin sitten ilman namia, niin eiköhän se heti edistänyt. Otin uudestaa ihan ittekseni ilman namia, meni jo paljon paremmin. Kokeessa viikonloppuna täytyy viritellä ennen meidän vuoroa ottamalla vaikka pikkupätkän seuraamista. Ja täytyy muistaa ottaa jotain ekstrapalkkaa mukaan. Seuraamiseen sain vetäjältä vinkin, että kannattais kokeilla sitä rasiapalkkausta. Kokeilin tätä joskus talvella kerran, ei toiminut. Millalla oli kiire palkalle ja teki huonosti. Mutta kuulemma se aluksi tekee näin, ja hoksaa sitten ajan kuluessa, että palkka tulee vain silloin rasiasta, kun tekee hyvin. Täytyy miettiä. Se kyllä pitää paikkansa, että tuota vois hyödyntää kokeessa, kun ottaa eka yhden liikkeen ja palkka rasiasta. Myöhemmin lisää liikkeitä ja sitten vasta rasiapalkka. Kokeessahan yleensä on liikkeet jaettu kahtia...

Oma mielentila oli ihan hyvä, ehkä siksi oon ihan tyytyväinen meidän treeneihin.

Ronja sai nuuskutella nameja kotona sillä aikaa, kun olin Millan kanssa kurssilla. Ronja sitten tykkää kamalasti tuosta, kun saa ettiä nameja joka paikasta.

Luca kävi tänään taas kontrollissa, kun hoito-ohjeissa sanottiin, että jos ontuu vielä tänään, pitää mennä. Kävely ja tassun asento on parantunut kuitenkin jo vähän. Ontuminen johtuu kuulemma siitä, että jalkaa ei ole käytetty 1½ viikkoon kunnolla. Ja pientä turvotusta oli ilmeisesti vielä, lisäksi se kannuskynnen tulehdus vaikuttaa. Ja onhan ne luutkin siellä varpaissa vielä arat. Hoito-ohjeena rauhallista hihnakävelyä. Mitenkähän tuo onnistuu, kun joka toinen askel on hyppy??? Ens viikolla pitäis kuulemma taas käydä näyttämäs, onko tilanne parantunut. Me näköjään käydään joka viikko nyt siellä lääkärissä. Ens viikolla tuo tarkistus ja seuraavalla rokotus. Toivottavasti loppuu tuohon rokotukseen...

Vähän alkaa jo jännittää viikonlopun koe. En ymmärrä miksi, oonhan nyt ennenkin ollut kokeissa. Pitäis saada luottamus koiran osaamiseen kuntoon, kun tiedän, että se osaa. Ja omaa jännitystä vähentymään. On monta asiaa mihin pitää yrittää muistaa kokeessa keskittyä... Tilasin tänään sellaisen uuden tokokirjan, vaikutti aika hyvältä. Mutta saa nähdä millainen on, kun sen saan.

Kontrollissa käyty

No niin, vihdoin tuli tuo odotettu kontrolli Lucan tassun kanssa. Täytyy kyllä sanoa, että hermostutti ja jännitti aika tavalla. Luca oli tosi reipas eläinlääkärin odotustilassa, katteli ympärillensä ja oli aika tutkivainen. Eikä yhtään jännittänyt mennä vastaanottohuoneeseen. On se vain aika itkupilli tuo Luca, ei ole toista samanlaista vielä tähän mennessä vastaan tullut. Nimittäin, kun lääkäri oli antamassa rauhoituspiikkiä, neulo oli ehkä noin 2 sentin päässä Lucasta, niin se jo vinkui, että ai, ai. Lisäksi se huitaisi hännällään lääkäriä käteen, jolta sitten tippui se neula lattialle. Tosi hienosti alkoi. Lääkärillä oli hyviä ja huonoja uutisia. Kuvissa näkyi nyt, että oli ollut kolmaskin murtuma, joka oli niin pieni, ettei ollut aikaisemmissa kuvissa näkynyt. Hyvin olivat parantuneet, sekin, mikä oli siinä kasvulinjassa. Siinä varpaassa on pieni mahdollisuus, että ei kasva normaalisti, vaan jää lyhyemmäksi. Ei kuulemma pitäisi vaikuttaa mitenkään Lucan elämään. Mutta ne huonot uutiset. Yksi varpaanväli ja etenkin se kannuskynnen kohta oli päässyt hiertymään ja tulehtumaan siteen sisällä ja olivat punaiset. Hoidoksi täytyy antaa pari kertaa päivässä suihkutusta ja kuivaus hiustenkuivaajalla. Kiva, kaksi uutta asiaa kerralla. Ihan hyvin sujui jo tänä aamuna, eilen oli vähän vaikeampi juttu. Niin, ja lisäksi Luca sai antibioottikuurin. Mutta eniten oon nyt huolissani siitä, kun ilmeisesti tottui kävelemään ei-normaalisti, niin jatkaa sitä nyt edelleen. Onhan siinä jalassa nyt varmaan lihakset tms. jumissa, mutta miten ne saisi vetreytymään. Eli ontuu, pitää tassuosaa enemmän maassa, ei laita painoa varpaille ja ennen kaikkea, pitää tassuosaa vinosti sivulle. Joutui kävellä näin sen töpön kanssa. Huomenna pitäisi mennä uudestaan kontrolliin, mikäli vielä ontuu. Ja ontuuhan se, oon ihan varma siitä. Mutta seurataan tilannetta. Mitenkähän sitä saisi kuntoutettua itte?

Eilen kävin ottamassa tuossa "lähikentällä" Millan kanssa ohjatun noudon. Mulla oli siinä ekstrapalkka, kananpaloja. Joko kanat toimi, tai oma mielentila oli hyvä tai jotain, mutta meni ihan ok. Ekalla kertaa näytti, että olis menny suoraa oikeanpuolimmaiselle kapulalle, joten otin takas. Ei tarvinnut kieltää, kunhan käytin jotain äännähdystä. Otin uudestaan, nyt loistavasti. Palkaksi niitä kanoja. Otin vielä toisen kerran ja nyt heti loistava. Ja taas kanat palkaksi. Haettiin sitä vasenta kapulaa, joka on nyt tökkinyt. Toivon mukaan tuo sai nyt vähän aikaan sitä, että se onkin taas kiva liike.

Lisäksi otin seuraamisen juoksuosuutta nakkien avulla. Taas hinkattiin oikeaa paikkaa ja käännöksiä. Mun mielestä meni hyvin.

Sitten otin vielä kaukoja, ja siinä kerran koko sarjan. Ja pari kertaa maasta seisomaan ja siitä takas maahan. Yritin taas saada oikeaa tekniikkaa. Aika hyvin.

Viikonloppuna olis meidän tämän vuoden ensimmäinen tokokoe. Mitään tulosta en oikeastaan odota, se on lähinnä mulle ittelle harjoittelutilaisuus omaan jännittämiseen. Mutta mielenkiintoista nähdä esim. se, istuuko Milla koko ajan, vai laittaako maata, onko maahanmenoissa ongelmia/hitautta ja miten ruutu ja ohjattu nouto toimii, vai toimiiko ollenkaan. Yritän muistaa sen, mitä luin jostain, että keskityn koiraan koko ajan, en yleisöön, tuomariin tai liikkeenohjaajaan. Sitä en sitten tiedä miten oman motivaation taas saa jatkumaan, jos noi kaikki epäonnistuu...

Tänään en aio ottaa mitään, huomenna meillä alkais kilpailevien tokokurssi. Ei ollakaan Millan kanssa pitkiin aikoihin oltu millään varsinaisella tokokurssilla.

Ronjallekin kyllä pitäis keksiä jotain virikettä. Tehdä vaikka mejäjälki.

Tokoa taas...

Kävin ottamas sittarin parkkipaikalla ruudun ja ohjatun noudon Millan kans. Näiden välissä otin seuraamisen juoksuosuutta. Kotona otin kaukoja.

Niin, se ruutu. Se oli aikalailla samassa paikassa kuin silloin möllitokossa. Vain kehänauhat ja ne puupalikat sieltä nauhojen päältä puuttui. Muita merkkejä oli kyllä yllin kyllin. Mutta ei mitään ongelmaa. Milla näytti aluksi, kun tapani mukaan sanoin sille sen merkki ja ruutu, siltä, ettei se tiedä missä se on. Mutta kyllä se tiesi. Ekalla kertaa jäi vähän sivuun, niin kuin sillä on tapana. Tokalla kertaa meni erittäin loistavasti keskelle. Tälläkään kertaa en ottanut ruudussa maahanmenoa enkä sitä mun kävelyä. Siitä on aikaa, kun oon ne ottanut. Oon tosi tyytyväinen tuohon. Ekalla kertaa palkkana nakki, tokalla nakki ja pallo.

Seuraamisen juoksuosuuden tein taas namin avulla. Näin siksi, että yritän saada sitä oikeaa paikkaa ja tiiviyttä tällä korjattua. Meni aika ok, ainoastaan täyskäännös tais olla vähän väljä. Sivuaskeleissa itte en enää mennyt kuulemma vinossa. Täytyis varmaan ennen koetta koittaa ilman, että nami on kädessä...

Ohjattu nouto sitten takkuskin taas koko treenin edestä. Tämänkin tein suht samaan kohtaan, jossa se oli möllitokossa. Avustaja vei kapulat, otettiin vasen. Merkille hyvin, mutta haki keskimmäisen. Otin väärän jälkeen uudestaan, ei mitään ongelmaa. Otettiin uudestaan koko liike. Merkille hyvin, tällä kertaa merkiltä suoraan vasemmalle, sieltä mutkan kautta, ja haki taas keskimmäisen! Huusin ei, ei vaikutusta. Mä en tiedä mikä tässä mättää!!! Teenkö mä jotain, vai johtuuko vain jostain, esim. olosuhteista/tilanteesta kotona? Kuulemma jossain vaiheessa, jos mulla on naksutin kädessä, mä teen sillä pienen liikkeen vastakkaiseen suuntaan, mutta nyt ei ollut naksutinta. Mutta nyt mä olin kuulemma kääntänyt pään siihen suuntaan mikä piti hakea, aika kauan aikaa. Mutta niin mä oon tehnyt aina, tosin en tiä kuinka kauan oon kattonu, mutta sen on mun mielestä tarkoitus auttaa Millaa. Otin taas tuon väärän jälkeen uudestaan, ei ongelmaa. Sitten otettiin kokonaan vielä uudestaan. Tällä kertaa hyvin. Kehut, mutta tais olla aika laimeat. Pallopalkka. Vein Millan autoon hetkeksi. Autossa oli pari-kolme minuuttia. Otettiin koko juttu vielä kerran, että näin, oliko edellinen kerta vain sattumaa. Nyt meni heti hyvin, ja yritin antaa kunnon kehut, iloisella äänellä, nakkia ja pallo. Toivon mukaan onnistuin.

Kotona pähkäilin tuota, mikä on mennyt vikaan, vai onko tuo esim. Millan protestia pentuun tai johonkin muuhun. Liikaa ei mun mielestä tokoa olla kuiteskaan otettu. Vai ollaanko sittenkin? No, välähti kuitenkin sellainen, että jos ottaisin tuohon palkaksi sen erikoisherkun, millä sain sitä istumista parannettua? Aion ottaa huomenna tai tiistaina tuon ohjatun noudon, kokeilen erikoisherkkua silloin. Pähkäilin myös sitä, että josko ottaisin hetkeksi käyttöön vain 2 kapulaa, jättäisin siis keskimmäisen pois. Mutta kattotaan nyt.

Kotona otin pihassa vielä kaukoja. Sain Millan jokin aika sitten tekemään kaukojen liikkeet oikealla tekniikalla niin, että se makas hiekalla tai ruoholla ja itte olin lumella tms. Ei edennyt yhtään. Pihassa Milla makas soralla ja mä olin ruoholla, oli selkeä "raja". Ei edennyt ja mielestäni seisomasta-maahan-tekniikka oli oikea.

Oma mieliala treeneihin ei välttämättä ollut paras mahdollinen. Jännittää ja hermostuttaa Lucan huominen kontrolli...

Perjantaina oli likkojen kanssa mettälenkillä. Kyllä tykkäsivät, ja ilmakin oli mitä mukavin.

Pensasruusun leikkaus ja tokojuttuja

Päätin olla ahkera ja käydä vähän harventamassa tuota meidän pensasruusua, saa nähdä kukkiiko se nyt enää kesällä vai onnistuinko sen nirhaamaan hengiltä.

Ennen puskan leikkausta otin Millan kanssa merkkitreeniä. Käytössä oli se uusi jalkapallojuttumerkki. Otin kolmesta eri suunnasta samaa merkkiä. Välillä meni hyvin, ja välillä jäi vähän kauemmas. Sen huomasin ittestäni, että olin vain hiljaa suurimman osan aikaa ja odotin Millan korjaavan paikan. Kun korjas, naksautus. En siis missään vaiheessa sanonut sitä seis-käskyä. Miksiköhän? Kun sen kuitenkin nyt pitää sanoa.

Otin normaaliseuraamista. Tässäkin osan hyvin ja osaksi vähän edisti, siis tosi vähän. Mutta kuiteski. Ja kaikki namin avulla. Mä oon vähän pähkäillyt, että teen tuota seuraamista suurimmaksi osaksi namin avulla, ja sitten vasta kokeessa ilman. Tai jotain tommosta. Kokeilin myös juoksuosuutta. Se meni paremmin kuin viimeksi. Se oli oikeastaan hyvä. Kontakti pysyi ja paikka oli hyvä.

Sitten meidän varsinainen pääharjoitus, eli tunnari. Otettiin osaksi koemaisesti, matka oli lyhyempi, eikä apuri "käskyttänyt". Kapulat vietiin ympyrän muotoon, kympissä oma. Milla meni hyvin kapuloille, paremmin kuin siellä möllitokossa. Keskittyi haistelemiseenkin tosi hyvin. Ja toi oikean. Ja häiriötäkin oli. Naapuri lapsineen tuli just kotia kun kapulat saatiin paikoilleen, joten lähestyivät koko ajan. Hyvää häiriötä!

Millan harjoitukset loppui noihin, välillä on ihan hyvä ottaa vain muutama tuollainen pieni harjoitus. Kun sen vain muistais, eikä suunnittelisi mitään hehtoharjoituksia. Kaukoja pitäis muuten ottaa taas...

Ronja sai puuhailla tuos pihas sen aikaa kun leikkasin puskaa. Otin kyllä senkin kans eka pari liikettä. Eli liikkeestä maahanmeno oli eka. Taas eka kerta oli niin, että jäi istumaan. Mitähän tein erilailla? Otin sitten vielä pari kertaa, ja nyt meni tosi hienosti maahan molemmilla kerroilla. Heitin namin sen etujalkojen väliin ja siitä vapautus. Toinen liike oli luoksetulo lyhyeltä matkalta. Ronjaa on aina kiva kattoa täs liikkees kun se niin iloisesti aina juoksee luo. Muutoin se oli yllättävän kiltisti tuossa pihassa. Ei lähtenyt mihinkään kauas, vaan istuskeli siinä aika lähellä.

Luca on edelleen toipilas, n. 3,5 päivää ja 4 yötä kontrolliin... Pilliluoksetuloja ruokakipon kanssa ollaan otettu. Ja harjoitellaan tavallaan malttia sillä, ettei häkistä sännätä niin vain pois, vaan odotetaan lupaa.

Nomea

Tänään menin Ronjan ja Millan kanssa käymässä mun kotona. Siellä on hyviä peltoja ja metsää, joita tänäänkin hyödynsin treeneihini. Ja vielä kun sää oli kiva ja sain siskonkin avustajaksi heittelemään dameja. Mikäs siinä oli treenatessa.

Eli otin Millan kanssa niitä samoja harjoituksia, mitä vedin viime viikonlopun koulutusviikonlopussa. Olivat kyllä ihan hyviä, täytyi todeta se itsekin. Ja yllättävää oli se, että Milla teki aika loistavasti suurimman osan harjoituksista, vaikka oli ehkä aika paineistettuja harjoituksia sille.

Aloitin sillä, että seurautin sen sinne pellolle. Yritän nykyään aina muistaa seurauttaa sitä autosta treenipaikalle ja takaisin. Se on kun ollut yksi meidän ongelmista. Ja mun mielestä ainakin treeneissä on seuraamisen osalta tapahtunut edistystä. Ja täytyy kyllä sanoa, että yllätyin sen seuraamisesta tänään. Oli aika hyvää, sekä hihnassa että vapaana. Tosin pidin hihnassa suurimman osan ajasta, kun oon saanut tähän semmosen vinkin, että hihnassa ensin se oikea kohta. Täytyy kyllä myöntää, että tuo vinkki tehoaa meille. Tai ainakin tähän asti on tehonnut.

Alkuun oli monta malttiharjoitusta. Sekä sitä seuraamista. Eli eka tehtävä oli sellainen, että sisko meni pellon toiseen päähän (oli aika lyhyt pelto) ja me oltiin Millan kanssa toisessa päässä. Sisko heitteli dameja ilmaan ja kvaakkui samalla. Me käveltiin kohti avustajaa, koira seuraten. Ei saanut hötkyillä damin perään. Jos koira seuraa hyvin, saa hakea damin. Meni hyvin, sekä hihnassa että vapaana.

Toinen tehtävä oli ihan selkeästi malttiharjoitus. Me oltiin keskellä peltoa, avustaja heitteli dameja ympäriinsä, aluksi vähän kauemmas, ja koko ajan lähemmäs. Viimeisin edessä oleva dami oli muutaman kymmenen sentin päässä meistä. Dameja lensi myös meidän yli. Milla oli erittäin loistava, ei edes yrittänyt ottaa sitä lähintä. Mutta tämän tehtävän se osaa, tätä on tehty sille, ei ehkä ihan pennusta asti, aika paljon.

Kolmannessa harjoituksessa oli yhdistettynä maltti-, muisti- ja seuraamisharjoitus. Eli seurautin Millaa ojan piennarta pitkin, pysähdyttiin, käännyttiin ojaa vasten, toista peltoa kohti, ja heitin sinne damin. Jatkettiin seuraamista, käännyttiin oikealle ja seurautin toisen ojan viereen. Siitä hetken eteenpäin, pysähdys, käännös toista peltoa kohti ja heitin damin. Käännös takaisinpäin ja seuraamista ensimmäiselle ojalle. Siitä ojanviertä jonkin matkaa eteenpäin, pysähdys ja dami lensi. Nyt palattiin ensimmäisen damin heittopaikkaan, samaan asentoon kuin mistä heitin. Ja koiran piti muistaa missä dami oli ja sai noutaa sen. Mentiin kakkoskohtaan, ja koira sai hakea. Sama kolmannessa kohdassa. Ensimmäisen kohdalla käytin käskyä vapaa, koska en itsekään nähnyt damia (huono väri), joten koira sai etsiä sen vapaalla haulla. Muisti aika hyvin kuitenkin sen paikan. Tokassa kohdassa käytin käskyä hae, koira selvästi muisti missä dami on. Kolmannessa käytin käskynä eteen, koira muisti paikan, vauhti oli suht kova. Tuli testattua, että tietää, mitä tarkoittaa lähihakupillitys. Tehtävä ihan ok. Viikonloppuna tämä tehtiin parityönä niin, että kaksi koiraa seurasi vierekkäin ja molemmat heittivät damin. Hakivat vuorotellen, niin että eka haki ekaksi ykkösen, toinen kakkosen, eka kolmosen jne.

Koulutusviikonlopussa käytin tätäNeljäs tehtävä oli helppo hallintatehtävä. Avustaja jäi toiseen päähän peltoa, mentiin itte Millan kans keskelle, avustaja heitti damin, ja mä kävelin toiseen päähän peltoa. Kutsuin koiran, ja sen piti tulla, ja tulikin, mun luo ilman damia. Otettiin toisen kerran niin, että dami oli lähempänä koiraa. Meni ok. Otettiin vielä kolmannen kerran niin, että dami oli tosi lähellä Millaan. Meni erinomaisesti. Tämän jälkeen annoin sen noutaa palkinnoksi tuon heitetyn damin. harjoitusta niin, että avustaja ampui ensin laukauksen ja sitten tuli heitto. Ei ollutkaan niin helppo harjoitus sen laukauksen kanssa. Täytynee itte kokeilla kans niin.

Viides harjoitus oli sellainen damin "vaihtamisenestoharjoitus". Eli mentiin Millan kanssa keskelle, siitä heitin 4 damia neliön muotoon meidän ympärille. Viidennen damin heitin jonkin matkaa Millan eteen, jonka sai noutaa. Samalla kun koira haki tuota heitettyä, juoksin itte toiseen suuntaan niin kauas, että joutui ohittaa neliössä olevat damit. Tämä tais mennä siten, että Milla kerran meni väärälle, ärähdys (pieni) kertoi, että nyt meni pieleen, vein väärän damin takaisin. Ja otettiin uudestaan. Nyt meni ok. Oon tyytyväinen, ettei mulla menny hermot...

Kuudes tehtävä oli sielä koulutusohjaajien koulutusviikonlopusta. Tehtävässä oli 2 kolmen damin jonoa viistosti poispäin. Keskellä oli 1 kolmen damin jono, joka alkoi viistojen viimeisen damin kohdalta. Koiran piti tässä harjoituksessa hakea keskimmäisestä jonosta damit, sai huomioida sivuilla olevat, mutta ei saanut hakea niitä. Tämä meni suht ok. Paremmin kuin viimeksi, mutta paremminkin olis voinu mennä. Ekan damin se haki hyvin. Tokalle meni ok, mutta sitten meni vaihtamaan sen viimeiseen. En tällä kertaa vienyt sitä takaisin ja haetuttanut järjestyksessä (vaikka olis pitänyt tehdä niin), olin vain tyytyväinen, ettei vaihtanut sivudameja. Viimeiselle damille ok, teki pienen lenkin sivudamin kautta, kielto (tai ärähdys, en muista kumpi) kertoi, ettei sitä oteta. Ja yllättävää kyllä, Milla ei ottanut sitä. Jätin tämän harjoituksen tähän, koska olin sinänsä tyytyväinen. Viimeksi tätä piti hinkata niiiiiiiin monta kertaa...

Viimeinen tehtävä oli 2-markkeeraus. Harjoituksen oli tarkoitus aluksi olla tavallinen kakkonen, sitten vaihdettais paikkaa, uudestaan heitot, ja vielä kerran vaihdettais paikkaa niin, että nyt tulis linjakakkonen. Otin pelkästään tavallisena kakkosena, koska takkus jonkin verran. Heittoipaikoiksi yritin kattoa suht selkeät kohdat, toinen (kauimmainen) oli metsänurkkaus ja toinen (vaikeampi) pieni pajupusikko "keskellä" peltoja. Pusikko oli ojassa. Hajustin putoamispaikat valmiiksi, apudameja ei laitettu. Avustaja heitti eka sinne kauimmaiseen paikkaan damin ja haettiin pois. Meni hyvin. Sitten heitti sinne pusikkoon ykkösen, sekin meni ok, vaikka dami kuulemma vieri ojaan. Tämän jälkeen otettiin kakkosena. Eka heitettiin se metsänurkkaus. Halusin, että Milla hakee sen metsänurkkauksen eka. No, se meni hyvin, mutta sitten se pusikko takkus. Heitto meni vähän paikasta ohi, joten tyypilliseen tapaansa laajensi aika isoksi sen alueen. Ja kaiken lisäksi, ei tullut kutsusta pois! Eli kuuliaisuus/hallittavuus oli kateissa (vaikka niitä just oli treenattu!). Otettiin uudestaan kakkosena, edelleen pusikko heitettiin viimeisenä. Tällä kertaa annoin Millan itse päättää kumman heiton se hakee ekana. No, se haki tuon pusikon. Meni hyvin, ja sitten se metsänurkkaus. Sekin ok. Olisin halunnut ottaa vielä linjana, mutta onneksi järki (ja avustaja) sanoi, ettei kannata ottaa, kun viimeinen kerta onnistui. Lisäksi mun mielestä Milla hyppäs ojan yli vähän huonosti, ja tuos linjas olis tullu ojanylityksiä ties kuinka monta. Eli jätin tuohon. Täytyy muistaa ens kerralla käydä ottamas tuo 2-markkeeraus samaan kohtaan, ja jos silloin ottais sen linjana.

Kaikin puolin oon ihan tyytyväinen treeneihin. Ainoat miinukset tulee siitä yhdestä vaihtamisesta, yhdestä väärästä noudosta, markkeeuraksen toisen heiton epäonnistumisesta. Mutta iso miinus tulee siitä, ettei totellut mun kutsua. Asialle täytyy tehdä jotain. Tosin tais käydä kierroksilla, kun oli paineistunut seuraamisesta (ainakin luulen niin) ja koska heittoja oli aika paljon. Kierrokset huomasin siitä, että dameja purtiin aika kovaa... Mutta siltikin oon tyytyväinen.

Meillä meni jotain tunnin paikka noissa harjoituksissa. Sen jälkeen haettiin "Ärrät" ja tehtiin pieni metsälenkki. Kyllä ne tykkäsivät kovasti siitä kun saivat juoksennella vapaasti metsässä ja pellolla.

Tokoilua

Tämän päivän tokotreenit tais kyllä kummankin koiran osalta mennä ihan hyvin.

Ronjakin siis oli mukana, ja sillä oli pitkästä aikaa taas intoa ja vauhtia tehdä jotain. Otin sen kanssa putkeen osan alokasluokan liikkeistä. Ekaksi seuraamista vapaana. Tuli ihan hyvin mukana, tapana kun on jätättää hieman. Istui hyvin, käännökset hyvin, ja toiseen suuntaan juoksuosuus hyvin. Takaisinpäin se sitten jo jätättikin vähän. Ehkä tuo oli sitten liian pitkä seuraaminen, tai sitten vaan ei tykkää, kun noita samoja aina vain hinkataan. Mä oonkin miettinyt, että se opettelis vaikka ruutua tai jotain seuraavaksi.

Seuraamisen jälkeen otin lyhyellä matkalla luoksetulon. Oli hieno, vaikka perusasennot väljiä. Liikkeestä maahanmeno oli taas aivan loistava. Niin nopeasti maahan taas mentiin! Milla sais melkein ottaa tuossa mallia Ronjasta. Liikkeestä seisominenkin meni hyvin. Näiden jälkeen laitoin Ronjan hetkeksi autoon.

Lopuksi se sai harjoitella vielä merkkiä. Vein ensin namipalan merkin taakse ja palasin koiran luo. Siitä käsky merkki, meni hyvin. Otin sitten ilman namin vientiä sitä merkkiä, pari kertaa hyvin, ja vein palkan sinne. Otin muutaman vielä lisää, nekin ihan ok, tosin alkoi ettiä välillä sitä namia sieltä merkin alta. Ronja vähän hauskutti treenikavereita työntämällä merkkisankoa kuonollaan pitkin maata ja kaatamalla sen. Täytyihän se nyt tarkistaa, ettei vain se nami olisi kätkeytyneenä sinne alle! Mutta näki aika selkeästi, että kun tehtiin jotain uutta, oli intokin erilaista. Pitänee sitten alkaa harjoitella sitä ruutua ja vaikkapa tunnaria tai jotain muuta tämmöstä.

Millan kanssa otin ensiksi seuraamista normaalikävelyssä. Otin tosi lyhyen pätkän. Meni ihan ok, ensimmäinen istuminen meinas "unohtua", joten otin pienen matkan lisää. Siinä istuminenkin jo meni ok. Sitten otin seuraamisen juoksuosuutta. Siinä kun tahtoo edistää aika paljon, ja väljyyttä tulee. Kokeilin tätä namin kanssa samalla tavalla kuin tuota normaalikävelyä oon tehnyt viime aikoina. Se on ainakin siihen tehonnut. Nytkin meni osan seuraamisesta oikeassa paikassa, mutta välillä edisti. Ei toki niin paljon kuin ennen, mutta silti. Täytynee jatkaa tuota tuon namin kanssa ja katsoa tuleeko siitä jotain tuolla tavalla.

Treenikaveri treenasi omalla koirallaan merkkejä niin, että oli kolmessa eri suunnassa erilaiset/eriväriset merkit. Mäkin sitten Millan kanssa kokeilin samaa juttua. Ensimmäinen merkki oli punainen hillopurkki. Meni hyvin, itellä kun on samanlainen merkki. Annoin palkaksi namia, jonka vein, tai heitin tai sitten heitin pallon. Toka merkki oli sellainen uusi, semmonen joku jalkapallojuttuun liittyvä. Sekin meni ihan hyvin. Ekalla kertaa näytti siltä, ettei ole ihan varma, onko tämä nyt se merkki vai ei. Meni kuitenkin ihan ok. Otin vielä tokan kerran, kun ekalla kertaa oli vähän kauempana merkistä kuin yleensä. Jäi vieläkin kauas, olin hiljaa, ja Milla korjas itte paikkaansa. Pelästyin, että mokasin jo, kun oli hetken oikeassa kohtaa, mutta en puhunu mitään. Meni onneksi sitten vielä oikeaan kohtaan. Eli ihan ok. Kolmas merkki oli keltainen sanko, ja siellä oli pari kaveria aika lähellä takana. Mä näin jo alusta, ettei Milla keskity tai katto sitä merkkiä kunnolla, mutta laitoin silti merkille. No eihän se menny, vaan meinas mennä sille ekalle. Otin uusiksi, ja sitten se tais mennä vähän epäröiden. Eipä olla ennen näin merkkejä treenattu, eikä etenkään niin, että joku siellä takana seisois. Otin vielä kerran, ja sitten meni hyvin.

Otettiin myös ohjattu nouto, se kun on takunnut viime aikoina, ja siellä möllitokossakin. Käytin hyödykseni tilannetta, että on vähän vieraampia ihmisiä paikalla. Elikkä S vei kapulat ja jäi siihen melkein merkin kohtaan seisomaan sinne sivuun. M seisoi meidän sivussa aika lähellä. Milla meni epävarmasti merkille, ja jäikin sitten mun mielestä liian kauas, annoin uuden käskyn, merkki. Ja nyt meni merkille asti ja pysähtyi siihen. Vaarana oli myös se, että olis sinkaissut tuosta vain kapulalle. Yritin keskittyä seuraavaan käskyyn kunnolla, ja näyttää tarpeeksi selkeästi mikä kapuloista tuodaan. Kait sitten ihan ok onnistuin, koska lähti oikeaan suuntaan. Säikytteli kyllä mennessään, kun teki sellaisen mutkan matkalla, ja näytti siltä että hakee taas keskimmäisen, mutta teki taas mutkan ja haki sen minkä pitkin.

Lopuksi otettiin vielä paikallamakuuta kaikki yhdessä. En kait itte keskittynyt liikkeeseen kovin tarkasti, kun en huomannut toisten käskyjä, huomasin sitten vain, että oho, tuo vieruskaveri jo makaa. No, eipä Milla ainakaan reagoinut toisten käskyihin. Oltiin piilossa hetken, ja palattiin koirien taakse ja siitä viereen. Jee, Milla ei ennakoinut istumaan nousua. En sitten edes pyytänyt istumaan, vaan vapautin sen suoraan maasta. Tulin sitten ilman koiraa siihen mukamas käskyttämään omaa koiraa, jotta vieruskaverille saatiin treeniä siitä, että toiset käskyttää vieressä.

Ihan viimeiseksi otin vielä pari, kolme kertaa sivuaskeleita. Milla meni ekan kerran hyvin, sen jälkeen meidän väliin jäi semmonen muutaman sentin rako. Mutta tarkoituksena oli vain kattoa, meenkö itte vinoon vai suoraan. Taisinpa suurimman osan mennä vinoon. Pitääköhän mun piirtää maahan viiva, ja sitä pitkin ottaa niitä sivuaskeleita, vai mitenköhän saan tuon korjattua? Kun en edes aina huomaa sitä itte. Loppujen lopuksi oon aika tyytyväinen treeneihin, tuosta ohjatusta noudosta huolimatta.

Luca on edelleen levossa. Tänään se on jo kuitenkin saanut olla enemmän vapaana täällä ja leikkiä enempi. Sillä kävi vieraskin tänään, Suvi. Pilliluoksetuloja pillityksenä oon tänään nyt ottanut joka kerta kun oon antanut ruokakupin, jotta ei vain unohda sitä, kun sen kanssa jo niin hyvin päästiin alkuun ja toimi loistavasti. Taas saa vetää yhden toipilaspäivän kalenterista yli. Enää niitä on kontrolliin 5 jäljellä.

Vähän nomea

No niin, mun viikonlopun koulutusrupeama on onnellisesti ohi ja kait ihan hyvinkin se meni.

Oikeastaan koirien kanssa en ole puuhaillut nyt mitään. Ei ole oikein kauheasti huvittanut. Torstaina sattui vahinko Lucalle, ja sillä on jalka paketissa, ainakin vielä tämän viikon. Katsotaan maanantaina kontrollikäynnissä, mitä lääkäri sanoo.

Tuolla pikku toipilaalla kyllä alkaa virtaa olla ihan entiseen malliin. Mitään oikeastaan en ole sen kanssa nyt tehnyt. No, eilen tosin otin kerran luoksetulo-pillityksen ruokakupin kanssa, Luca ihan vieressä. Se on niin ahne ruoan perään, joten ei voi kuvitellakaan muuta. Eilen taisin ottaa namin kanssa istumista pari kertaa. Se on sopivan rauhallinen juttu minkä voi tehdä. Tänään sillä onkin ollut ja tulee olemaan jännempi päivä. Olin vienyt takapihalle variksen, jonka Luca sitten pissakäynnillä löysi. Oon näyttänyt sille vasta sen lokin siiven, joten oli mielenkiintoista nähdä reagointi tuohon. Meni paljon reippaammin kuin sille lokin siivelle. Luca käveli heti variksen luo (kun oli eka haistanut missä se on), nyppäs vähän siiven kärjestä ja nappas sen suuhunsa. Kyllähän se sitä vielä ravisteli, eli en näytä taas hetkeen mitään riistaa. Hyvä puoli tässä on se, että se toi sen variksen sitten mulle, kun pyysin luo. Sen verran kiva varis kai oli, että oli aika tiukka ote. Mutta ei mitenkään liian tiukka. Muistaakseni Milla oli samanlainen pentuna, kun näki ekan kerran variksen. Mutta aika tyytyväinen olen tuohon.

Ronja ei ole oikeastaan tehnyt mitään. No, kokeili se kantaa varista tänään takapihalla. Suunnisti heti varikselle, otti sen ja toi mulle. Sillä on aina ollut hyvä ote mutta luovutukset on huonoja. Mutta ei se mitään.

Milla oli mulla lauantaina koko päivän mukana koulutuksessa. Koulutuksen lomassa sekin sai tehdä pari harjoitusta, vaikka mulla on sellainen periaate, että jos itte oon pitämässä jotain koulutusta, en oman koiran kanssa tee. Mutta kun koulutettavat vaatimalla vaati, että otan senkin välillä : ) Eli kyseessä oli nomekoulutus. Otin Millalle sellaisen vaihtamisen estämis-harjoituksen. Koira oli keskellä istumassa, ja siitä heitin/vein 4 damia koiran ympärille, viides dami heitettiin koirasta pois päin. Koira haki sen, ja sillä aikaa kun Milla oli hakemassa sitä, juoksin itte toiseen suuntaan niin kauas, että palauttaessaan Milla joutui tulla kaikkien ohi. Vilkaisi kyllä tullessaan kaikki damit, mutta ei yrittänytkään vaihtaa. Hyvä. Toinen harjoitus oli markkeeraus. Mä tein sen vain ykkösenä, kun ne ei aina onnistu, ja maasto oli ihan erilainen kuin missä ollaan ikinä treenattu. Eli lähetyspaikka oli sellaisen hiekkakuopan toisella reunalla, vähän korkeammalla, jotta näkee heiton. Heitosta näkyi osa, ei putoamispaikkaa. Jos koira meni suoraviivaisesti, se ylitti sellaisen kuopan ja nousi sieltä pois ja ylitti sorakasan. Tämä meni tosi hyvin meillä. Koulutuspäivän päätteeksi tehtiin kouluttajien omille koirille pari tehtävää. Ensimmäinen oli 3-markkeeraus. Omalta kohdalta huomasin, että tällainen systeemi ei sovi mulle. Mä kävin itte kierroksilla päivän päätteeksi, enkä osannut keskittyä vielä kunnolla omaan koiraan. Joten mun lähetykset markkeerauksille oli vain sellaisia hätäisiä. Pieleenhän ne meni. Tehtävä otettiin kahdessa palassa aluksi. Eka 1-markkeeraus, heitto näkyi, ei putoamispaikka. Se meni hyvin. Sitten otettiin 2-markkeeraus, joista toinen putosi samaan paikkaan, mistä aikaisemmin päivällä haettiin tuo ykkönen. Lisäksi tuohon kohtaan oli tehty muutakin, joten hajua siinä ainakin oli. Toinen näistä kakkosista meni sellaiseen "koloon" sorakasojen väliin. Tämä oli uskomattoman vaikea kohta useammalle koiralle. Niin myös meille. Tätä tahkottiin muutama kerta, ja lisänä ne mun hätäiset lähetykset. Vihdoin sain onnistumaan, ja otettiin sitten 3-markkeerauksena. Nyt jo muistaakseni keskityin lähetykseen ja tais se suht hyvin onnistuakin. Eka annoin Millan hakea kummanko se itte halus (siis näistä mitä kokeiltiin 2-markkeerauksena). Sitten halusin, että se hakee sen ykkösen, joten viimeiseksi jäi se vaikea. Mutta nyt se muistaakseni meni ihan hyvin. Mutta tuossa tahkotessa tuli todettua taas se, että pilliä ei kuunneltu, tai tällä kertaa vois pitää paikkansa se, ettei se kuullut sitä. Oli meinaan niin kova tuuli ja myrsky jo tuossa vaiheessa. No, sen tiedän, että sitä pitää muutenkin treenailla. Toinen tehtävä mikä otettiin, oli yhdistetty muisti-, markkeeraus- ja ohjaustehtävä. Ekaksi vietiin koiran kanssa muistidami. Tässä meistä oikealle. Sen jälkeen tuli suht lähelle 1-markkeeraus, joka haettiin heti pois. Tämän jälkeen kauas tuli toinen ykkönen, joka haettiin pois. Sillä aikaa kun koira palautti, heittäjä tiputti maahan damin ohjausta varten. Vielä heitettiin siihen lähemmäs ykkönen ja otettiin pois. Sitten otettiin se dami ohjauksella sieltä kaukaa. Tähän asti meillä meni ihan hyvin, ja periaatteessa ohjauskin, Milla vain teki sellaisen mutkan, mutta eteenpäin se kuitenkin meni. Itte en vain tykkää, jos se noita mutkia tekee. Lopuksi otettiin vielä se muistidami pois. Palautukset ja luovutukset oli hyviä kaikkien tehtävien aikana. Muutoin en oikein tiedä mitä mieltä olisin. Osa meni hyvin, osa ei, johtuen osaksi musta. Tänään Milla näki pitkästä aikaa variksen takapihalla. Heti suunnisti sinne ja otti suuhun. Olin kyykyssä ja toi siihen lähelle, en yrittänytkään ottaa varista pois, joten alkoi pyörimään siinä ja tiputti variksen maahan. Otti itte sen siitä suuhun, ja sillä aikaa olin vaihtanut paikkaa ja kutsuin luo. Olin taas kyykys. Tällä kertaa se tarjos sitä varista mulle suuhun, mitä ei välttämättä ole aikaisemmin tapahtunut. Kun en muista. Tosi hienosti tuo jälkimmäinen. Hyvä.

Huomenna olis tarkoitus mennä tokoilemaan Millan kans. Mulla on uusia merkkejäkin testattavaksi. Ronjakin tulee mukaan, kattotaan miten huomiset treenit menee.

Möllitoko

Möllitoko on ohi, eikä niin hyvin tuloksin kuin odotin. Mutta tuosta kohta lisää.

Sunnuntaina käytiin kaverin seurana ottamassa paikalla oloa. Kaveri otti oman koiran kanssa paikalla makuuta, ja mä otin Millan kanssa paikalla istumista. Itse istuminen meni hyvin, mutta nyt tuo koira keksi mennä maahan toisen käskystä! Argh! Ei se oo ennen noin tehnyt. Kokeiltiin sitten niin, että kaveri sanoo vieressä maahan-käskyjä eri äänenpainoilla ja katottiin miten Milla reagoin. Menihän se välillä maahan, mutta toisen kerran kun otettiin, istui vain nätisti vieressä. Nyt tuosta tuli sitten sellainen, että sitä pitää jännittää kokeessa. Niin kuin ei tuossa istumisessa nyt olisi tarpeeksi jännitettävää. Mutta tuokin tulisi testattua möllitokossa. Otettiin taas hyppyäkin. Muutoin tosi hyvä, mutta jalat tais hipaista taas estettä. Mun mielestä kyse ei ole siitä, etteikö se pääsisi hyppäämään kunnolla sen esteen yli, se ei vain kerkiä, kun on kiirus kapulalle. Tiedä sitten mikä on oikea syy. Muuta en sitten Millan kanssa ottanutkaan.

Ronja sai kans pitkästä aikaa tehdä jotain. Kokeilin ottaa sen kanssa liikkeestä maahanmenoa. En ymmärrä, mikä on taas tullut, kun ei halua mennä maahan, edes sisällä. Välillä oli niin hieno ja nopea maahanmeno ja nyt jäädään istumaan. Luoksetulo meni hienosti ja samaten liikkeestä seisominen. Tai en nyt enää muista, hiippailiko tuossa seisomisessa perässä vai ei. Hyppy meni yllättävän hyvin, kun ottaa huomioon, etten oo sitä Ronjan kanssa ottanut pitkään aikaan. Ja kun ottaa huomioon etenkin sen, että Ronja on agility-koira, jolle kädellä näytetään hypyt. Ekalle tais olla niin, että piti kädellä näyttää, samalla pysäytin sen namin ja käden avulla esteen taakse seisomaan. Mutta tämän jälkeen hypyt meni hyvin. Tosin palkkasin seisomaan jäämisestä namilla.

Tuolta jatkettiin sitten matkaa mun kotiin. Siellä Rommi-koiran ja Lucan oleminen ja leikkiminen keskenään meni jo huomattavasti paremmin kuin edelliskerralla. Enää ei ollut sitä suunnatonta riehumista ja juoksemista edes takaisin, vaan maltettiin leikkiä jo ihan rauhassa, osan aikaa. En tiä olisko syynä ollut se, että Rommi tuli pihalle aluksi ja saivat siinä olla hetken. Ainut kurja juttu oli se, kun mentiin kaikkien koirien kanssa metsään, Rommi sai hepulikohtauksen tai jotain, ja se päästi päin Lucaa. Tuota pitää vielä noiden kahden kanssa vahtia... Ja Vieno-kissaakaan ei tarvinnut koko aikaa olla härnäämässä.

Niin, se möllitoko. Ihan alkuu, keli oli tosi kurja, lämmintä varmaan jotain pari astetta, ja lisäksi vielä satoi tosi kylmästi koko ajan. Kehässä oli lätäköitä ja muutenkin märkää. Toki paikalla oloihin ettiittiin kuivimmat kohdat, mutta oli silti kurja laittaa koira sinne. Kaikki suoritukset ym. tehtiin kokeenomaisesti. Eli koe alkoi paikalla istumisesta. Jee, harjoitus on tuottanut tulosta. Milla oli istunut koko ajan hienosti! Paikalla makuu on ollut paikalla pysymisen osalta aina varma, mutta se maahan meno tökkii. En ymmärrä, edelleen oli niin, että vasta toisella mun käskyllä meni maahan, vaikka kuinka yritin kiinnittää omaan äänensävyyn huomiota. Ja muutoin kun kotona on treenattu jotain, Milla on suurin piirtein ennakoinut tuon maahanmenon. Ja me oltiin tietysti eka suorittava koirakko, joten ei tullut nyt sitten testattua sitä, meneekö toisen käskystä maahan. Se jäi sitten oikeaan kokeeseen jännitettäväksi. Ja sitten se ryökäle keksi nousta toisten käskystä istumaan, tai muuten vain ennakoida ylösnousua. Tuota se on kyllä joskus tehnyt, että on ennakoinut istumaan nousun. Pitänee tuohonkin nyt kiinnittää sitten huomiota, kun tietäis miten. Kun en ole tähänkään asti pyytänyt sitä maasta istumaan, vaan oon palkannut maahan...

Seuraamiseta olen tosi tyytyväinen. Koko talvi ollaan hinkattu pientä pätkää, käännöksien kanssa tai ilman, ja namilla haettu oikeaa paikkaa ja suoruutta. Nyt sekin oli tuottanut jo tulosta! Jee! Ainoastaan juoksu-osuudessa oli väljyyttä. Ja mun itte pitää muistaa ottaa sivuaskeleet suoraan, kun nyt menin vähän vinosti.

Idioottiringistä en tiä mitä siinä tapahtui, pisteistä päätellen ei mennyt oikein hyvin. Itte en siitä muista muuta kuin sen, että varmistin istumisen kattomalla istuuko se vai ei ja maahan menon kohdalla jouduin muistaakseni antaa kaksi käskyä. No, olihan tuossa näköjään noita pistevähennyssyitä.

Luoksetulon pysähdyksiin oon tyytyväinen, muutoin en. Taas maahanmenossa alussa kaksi käskyä. Vauhti oli tosi hidas, se on hidastunu aivan kamalasti, vaikka en ole pitkään aikaan sitä ottanutkaan. Mutta en oikein montaa kertaa uskaltaisi ottaa suoriakaan, koska sitten tulee taas sitä vauhtia, eikä ehditä reagoida käskyihin/merkkeihin. Lopussa tapahtui jotain, joko tuli hyviä hajuja tai sitten meidän yläpuolelta lentänyt lokki häiritsi. Oli kuulemma sitä lokkia ainakin kattellu. Tulihan se sieltä sitten vihdoin sivulle...

Ruutu meni päin honkia, ihan täydellisesti. Kehän reunassa oli autojen lämmitystolppia ja kehänauhan päällä oli jotain isohkoja puukalikoita. Merkkinä oli sellainen jalkapalloiluun liittyvä pieni juttu, joita ei ittellä ole. No, ilmeisesti Milla näki merkin, vaikka meinasin ettei näe, kun oli niin pieni. Mutta sitten ei muka nähnt sitä ruutua ollenkaan, vaan juoksi sinne lämmitystolpille ja puukalikan luo. Milla näytti ihan siltä, että mikä ruutu, en oo ikinä kuullutkaan. Otin varmaan pari kertaa uusiksi, mutta ei. Menin sitten lähemmäs ruutua, ja käskin sen sinne. Menihän se, mutta paikka ruudussa oli tosi sivus. Tuo jäi sitten tuohon. Pitänee käydä hakemassa ittelle tuollaisia juttuja merkeiksi ja käydä tuolla samaisessa paikassa joku kerta ottamassa se ruutu. Harmi, kun tuo on muutenkin takunnut ja viimeksi sain sen onnistumaan.

Ohjatussa noudossakin oli jotain outoa. Milla meni merkille hyvin, pysähtyi ja mielestäni annoin ihan selkeät käskyt, mutta 100% varma en tiettykään voi olla. Merkiltä Milla lähti hakemaan keskimmäistä, kun piti hakea vasen. Huusin ei ja Milla meni ihan keskimmäisen kapulan luo. Pysähtyi siihen, eikä ihme kyllä ottanut kapulaa. Käskytin tuossa uudestaan vasen, mutta lähti merkille. Pysäytin sitten siihen, ja siiten sitten uusiksi vasen. Ei mitään ongelmaa. En tiä olisko tuo sitten sitä, kun on nyt viime aikoina paljon vain otettu tokoa, ja kun tuo kersakin väsyttää sitä koko ajan, kun on hereillä.

Hyppynouto meni muutoin hyvin, mutta mietti kapulan kohdalla ottaako vai ei. Tämä oli ihan uus juttu, yleensä ottaa heti kapulat. Mutta jalat ei hipaissut estettä.

Tunnarissa tapahtui kans jotain ihmeellistä. Pysyi hyvin paikoillaan kattomassa mun käännöksen ajan, lähti ihan mukavasti kapuloille. Harhautui jostain kumman syystä kapuloista oikealle, lieneekö siellä ollut mätsärin jäljiltä namin hajuja. Meni kapuloille ja haistoi kahta kapulaa. Se näytti siltä, että olis törmännyt omaan kapulaan, ja otti sen sitten. Oikea kapula oli, mutta pureskelua oli. Sitä oli itse asiassa kyllä paljon vähemmän kuin aikaisemmin. Mutta sivulla ollessaan tiputti sen maahan, noukki ylös ja sitten vasta tuli käsky irti.

Kauko-ohjaukset, tämä on vähän kaksijakoinen juttu. Itse liikkeet meni tekniikan osalta hyvin, ei edennyt yhtään! Mutta maahanmeno alussa, taas kaksi käskyä. Ja ensimmäinen liike oli seiso, niin Milla muistaakseni istui, kun tyhmää kyllä, oon tuota vain hinkannut. Ja hyvin tiedän, että voi tulla noinkin. Tuosta loput vaihdot menikin hyvin. Mutta sitten kun lähdin palaamaan koiran luo, se ennakoi istumisen varmaan kolme kertaa. Ja joka kerta laitoin sen takas maahan. Viimeinen kerta oli ihan vieressä. Me saatiin tuohon maahanmenoon vinkiksi, että pitäis palkata siitä joka kerta. Pitänee kokeilla. Jotain tuohon on pakko keksiä, jos niitä tuloksia haluan.

Eli tuossa oli hyvää ja huonoa, enimmäkseen huonoa ja paljon lisää yksityiskohtien hinkkaamista ja treenaamista. Kukaan meistä kolmesta osallistujasta ei saanut tulosta, palkinnot silti saatiin. Ja olikin erilaiset palkinnot kuin missään aikaisemmin. Eli ekaksi tullut sai ohjatun noudon kapulat ja kaksi muuta tunnarikapuloita. Aika hyvät palkinnot.

Tänään onkin Millalla sitten lepopäivä, mikäli Luca antaa sen levätä. Kun vaikuttais vähän siltä, että Luca on koko sen ajan mitä on hereillä, Millan kimpus.

Lucalla on tänään ollut jännittävä päivä, se kävi eläinlääkärillä rokotuksilla. Mutta tosi reippaasti tuli sisälle. Vähän piti olla harjasta selässä ja niskassa, kun oli toinen koira sisällä joka haukkui. Aika reippaasti meni kattomaan yhtä miestä siellä sisällä ja itse tutkimushuoneeseen meni iloisesti. Eikä edes huomannut koko pistosta, kun oli namia nenän edessä. Eikä lopuksi edes olisi malttanut lähteä pois. Toivon mukaan Lucalle jäi positiivinen kuva eläinlääkärikäynnistä.

Taas olis hieno aurinkoinen ilma mennä ottamaan pihaan, sen mitä siihen mahtuu, jotain tokojuttua tai vaihteeksi vaikka damijuttuja. Mutta nyt mulla ittellä jostain syystä on taas intoa tuohon tokoon. En tiä miksi, kun se ruutu ja ohjattu nouto meni nollille aika reippaasti. Mutta en mee, täytyy antaa Millan levätä. Lucan kanssa voisin mennä harjoittelemaan hihnakävelyä.

Pääsiäistä

Millalla on tänään ollut vapaapäivä. Se raukka vaikuttaa vähän väsyneeltä. Onhan sillä kyllä ollut melkein joka päivä tällä viikolla jotain puuhaa.

Eilenkin käytiin koko porukka metsässä kävelemässä. Varsinaisesta metsälenkistä ei voi mun mielestä kyllä puhua, tuon kersan takia, kun se ei vielä jaksa kovin kauas tulla. Mutta pieni lenkki kuitenkin. Koirat tykkäs kun saivat kirmata siellä ja luntakin kun oli vielä. Ilmeisesti Millalla tuli kuuma, koska päätti sitten mennä uimaan sellaiseen hyhmäiseen lätäkköön. Hetken juostuaan se näytti siltä, kuin olisi höyrynnyt koko koira. Tämänkään takia ei pitkälle enää menty.

Lucan kanssa otin matkalla luokstuloja, namipalkka aina palkkioksi. Lisäksi tein suunnan muutoksia siellä metsässä, hyvin vielä ainakin tulee perässä eikä päästä kovin kauas karkuun. Ei tietystikään paras mahdollinen paikka ja aika harjoitella tuota, kun likat ja mies mukana. Mutta ei niistä kyllä näyttänyt paljon piittaavan. Toki välillä lähti likkojen perässä juoksemaan, mutta palas kyllä mun luo takaisin. Kun oltiin melkein autolla, pääsin tekemään sen piiloutumishommelin. Eli Luca juoksi mun edellä, mä menin katajapuskan taakse sitä piiloon. Kyllä sille pieni hätä tuli ja lähti juoksemaan sinne missä oltiin oltu. Ja siitä takas autolle päin. Sihahdin sille pienesti, että tietää mun olevan siinä jossain lähellä. Oon kyllä sitä mieltä, että tuo auttaminen ei ole hyväksi, vaan sen pitäis itte hoksata ettiä mut, mutta kun siinä aika lähellä meni tie, josta oli sinäkin aamuna mennyt autoja. Luulen kyllä, että pääsen kokeilemaan tuota vielä monesti uudestaan. No kuiteski, kyllä se mut sieltä puskasta löysi. Luca on muuten aina autoillessa nyt viime päivinä harjoitellut olemaan siellä takaosassa. Kyllä se vielä tahtois sieltä pois tulla, mutta ei ole tainnut kuin kerran päästä tulemaan. Tänäänkin jo nukkui ihan reippaasti siellä.

Tänään Ronja leikki ensimmäistä kertaa Lucan kanssa kahdestaan pitemmän aikaa. Ja ilman lelua, eli sillä lailla, että "näykkivät" toisiaan. Niin kuin koirat ilman leluja leikkivät. Ihan kiva. Tähän mennessä vain Milla on leikkinyt sen kanssa noin. Ehkä se Ronjakin siitä nyt sitten alkaa kunnolla hyväksymään tuon Lucan. Milla sen on näköjään tehnyt jo jokin aika sitten. Nyt ne onkin tuossa ihan väsyneitä kovasta leikkimisestä.

Pihalla olis mitä mainioin ilma lähteä taas metsälenkille...

Tokotreeniä

Oon ilmoittanut Millan möllitokoon, joten tokoa on sitten treenattu aikas paljon viime aikoina. Eikä vain tuon möllitokon takia, vaan muutenkin. Tän vuoden tavoitteina vois tokon osalta olla edes muutama tulos kokeista.

Tiistaina käytiin ottamassa porukalla istuminen, se kun on takunnut meillä viime vuonna jostain syystä. No, eihän siinä treeneissä ole mitään ongelmaa. Otin tiistaina myöskin pelkästään merkkiä eri suunnista, meni hyvin. Ja pitkästä aikaa otettiin hyppynoutoa. Este ei edes ollut kovin korkea, mutta silti hyvä jottei mennen tullen jalat hipaissut estettä. Otin sen kai kolme kertaa, ja aina jompaan kumpaan suuntaan jalat hipaisi. Pitäisköhän harjoitella korkeammalla esteellä, jotta se hyppäis kunnolla?

Keskiviikkona menin taas porukkatreeneihin ottamaan sitä istumista, ja etenkin vieraiden koirien kanssa. Se meni taas hyvin. Mulla on nykyään palkkana istumisen tai yleensä paikallaolojen jälkeen jotain ekstraherkkua kipossa. Ennen tuota istumista olin jo ehtinyt ottaa ruudun. Testasin sitä niin, että otin Millan suoraan autosta tekemään ruudun. Se meni ihan ok. Ekalla kertaa Milla juoksi ruudun yli, omaa mokaa tosin oli ihan kokonaan. Huusin seis-käskyn ihan liian myöhään. Pysähty sitten tosiaan sinne ruudun taakse, mistä kyllä itte korjas oikeaan paikkaan kun en enää puhunut mitään. Tokalla kertaa meni ihan ok, tosin ei pysähtynyt kunnolla mun seis-käskyyn, vaan vaihtoi vähän paikkaa. En oo sitten muuta tuossa ruudussa ottanutkaan, eli ei mitään tietoa meneekö ekalla maahan ja tuleeko ok seuraamaan vai ennakoiko ruudusta lähdön. Sen näkee sitten siellä möllitokossa. Sitten otin pienen pätkän normaaliseurausta, meni omasta mielestä loistavasti. Kokeilin myös käännöksiä ja sivuaskeleita, ihan ok. Lisäksi vielä otin pitkästä aikaa hitaassa kävelyssä, loistava, sekä juoksussa seuraamista, ei niin hyvä. Ehkä namiseuraamispätkät on tuottanut tulosta. Ehkä. Sitten kokeilin kaukoja kun niissä liikkuu niin paljon. Kokeilin niin, että Milla oli ruoholla ja mä ite lumella, eli oli tavallaan "este" välissä. Se maahanmeno missä liikkuu eniten, meni todella loistavasti. Vapautin takapalkalle heti tuon jälkeen ja vielä palloriekkumiset päälle. Vipana liikkeenä kokeilin ohjattua noutoa. Ei ollut avustajaa, joten vein kapulat itte. Ruoho oli hyvin kapuloiden väristä, joten mietin mahtaako nähdä kapulat sieltä seasta. Merkille hyvin, mutta en tiä sekoittaako nomen suuntiin niin paljon, kun lähti siitä suoraan näytettyyn suuntaan. Ei siis tuonut kapulaa. Vein sen takaisin lähetyspaikalle, ja kävin nostamassa haluamaani kapulaa, ja otin uusiksi. Nyt meni ihan ok. Tätä täytynee treenailla lisää.

Tänään kävin ottamassa asfalttipohjaisella parkkipaikalla ruudun, kaukoja sekä ohjatun noudon. Ruutu ihan ok, tosin meni sivusta, mitä ei ole tehnyt hetkeen. Otin vielä uusiksi niin, että palkkasin merkille, siitä lähetin sitten vielä ruutuun, jossa odotti pallo ja vapautus. Tarkoituksena saada se aikaan, että muistais mennä suoraan sinne ruutuun. Mutta tällä kertaa ei onneksi tehnyt sitä, että juoksee paljon sivuun ja jää sinne odottelemaan mitä sanon vai sanonko mitään. Vois päätellä, että edistystä olis ehkä tapahtunut. Kaukot tein taas samoin kuin silloin keskiviikkona, eli tavallaan "luonnoneste" välissä estämässä etenemistä. Ja maahanmeno onnistui taas! Ja palkkasin siitä. Mutta se ohjattu nouto. En ymmärrä mikä siihen on tullut. Tällä kertaa oli avustaja viemässä kapulat. Ja haettiin taas sitä oikeanpuolimmaista. Ekalla kertaa näytti siltä, ettei edes nähnyt koko kapulaa, vaan haki sitten keskimmäisen. Otettiin vielä uusiksi, haki vasemman. Vielä uudestaan, sama toistui. Vieläkin uusiksi, tällä kertaa niin, että oli vain se oikean puolimmainen, nyt haki ok. Sitten uusiksi, oli oikea ja vasen, ok. Ja lopuksi oli kaikki ja nyt meni hienosti. Mulla oli naksutin vasemmassa kädessä ja kun naksautin merkille, olin kuulemma tehnyt kädellä jonkin pienen liikkeen vasempaan suuntaan. Liekö tästä sitten ottanut sen käsimerkkikäskyn ja haki siksi sen vasemman puolimmaisen? Sen kun tietäisi. Pitää treenailla tuota ilman naksutinta. Mutta tuonkin näkee sitten siellä möllitokossa miten menee.

Tuo kersa on kauhea riiviö. Tällä viikolla se on koetellut aika tavalla kärsivällisyyttä. Kun on ollut aika paljon pahanteossa tai sitten yrittämässä sohvalle tai muuten vain puremassa. Tai pompottamassa pääsyä pihalle, mutta ei sitten teekään mitään muuta kuin napsii sammalta tai käpyjä. Tiistaina käytiin rakentamassa meidän suhdetta kaksistaan pienellä metsälenkillä. Aluksi otettiin tiellä hihnakävelyä, joka sujui ihan hyvin. Lisäksi halusin kokeilla tuoko palloa pihalla mulle. Toihan se, mutta liian aikaista on tuokin vielä. Alkoi leikkimään sillä pallolla, kun siinä oli lunta. Lisäksi on tainnut aika hyvin ehdollistua luoksetulopillitykseen, ja siihen, että sen jälkeen saa palkkion. Kokeilin pillittää kun oli pallo suussa, pallo jäi, mutta koira tuli. Mutta tuo oli vain testaus ja päädyin siis siihen, että liian aikaista on. Eihän sillä edes ole ikää kuin 11 vkoa. Taidetaan harjoitella pallon hakemista ihan sisällä vain vielä pitkän aikaa. Ja sitten jossain vaiheessa yhdistää sitä pillitystä siihen. Luoksetulopillitykseen jätän siltikin sen namipalkan vielä, jotta se luoksetulo pysyis yhtä hyvänä. Oon nyt liittänyt ruokakupin yhteyteen joka toinen kerta myös eteen-lähetyksen opettelun. Tavoitteena olis saada Lucalle parempi eteenlähetys heti alusta kuin Millan kanssa.

Tiistaina Ronjalla oli kaverikoiratapaaminen taas pitkästä aikaa. Se meni tosi hyvin. Ronja oli oikein mallikaverikoira, ei yrittänyt pois, vaan kärsivällisesti oli siliteltävänä ja taputeltavana. Eikä edes komentanut kuin ihan hiljaa. Ja senkin lopetti siihen, kun käskin lopettaa. Sisällä viikolla kokeilin Ronjan kanssa myös vähän tokoliikkeitä. Ronjan tasoon nähden meni ihan hyvin, paitsi maahanmeno tökki, joka on ollut loistava liike sillä viime aikoina. Mutta ei se haittaa, omaksi iloksi sen kanssa vain uusia liikkeitä opetellaan.