Pentukoulu alkoi

Maanantaina oli Millalla ja Ronjalla vapaapäivä, Lucalla sen sijaan alkoi pentukoulu.

Pentukoulussa Luca oli kaikenkaikkiaan ihan hienosti, mitä nyt näköjään pientä kyllästymistä välillä, kun piti odotella omaa vuoroaan. Mentiin aika ajoissa, jotta ehdittiin kävellä vähän. Aikamoista kiskomista, Luca ei millään malttaisi kävellä hienosti hihnassa, kun on uusi ja jännittävä paikka. Mulla oli reppujakkara mukana, jotta sain istua siinä kaikki luppoajat ja huilauttaa jalkaa. Lisäksi ittellä oli aika karmea olo, pää oli ollut koko päivän kipeä, mutta muuta lääkettä ei olisi saanut ottaa tulehduskipulääkkeiden lisäksi, joten yritin siis olla. Pentukoulun keskivaiheilla tuli vielä semmonen olo, että oksennan tähän paikkaan, sain sen sitten onneksi pidettyä kotiin asti kurissa. Jotenkin.

Luca oli auton takaosassa, ja välittömästi kun sammutin auton, se sujahti sieltä takapenkille. Eikä millään takaisin. Laitoin sen takapenkin kautta takaisin. Tuli vielä kerran pois. Nyt kurkottelin sen etupenkiltä takaisin ja jalkaan sattui kovasti. Kivasti alkoi tappelemalla.

Käveltiin siis hetki, se meni suht ok, jos ei sitä kiskomista oteta lukuun. Istuskelin sitten siinä reppujakkaralla ja katteltiin muita koiria. Oli semmonen saksanpaimenkoira, jolle piti vähän pörhistellä, koska se haukkui kauempaa. Sitten tuli ihan vieras mies kattomaan. Sitä piti pelätä, sille piti nostaa karvat pystyyn, perääntyä ja haukkua. Tuon miehen parempi puolisko piti niiden koiraa, koira kiskoi Lucan luo, sitä ei pelännyt yhtään, kun näytti ihan lapukalta. Oli sakemannin ja lapukan sekoitus. Kait Luca kattoi, että tutun näköinen koira, eikä pelottava. Sitten menikin jo ihan vapaaehtoisesti kattomaan sitä pelottavaa miestäkin, eikä ollutkaan enää pelottava. Samaan syssyyn tuli se sakemannipentukin haistelemaan. Ei Luca sitäkään pelännyt, vaikka se meinasi, ilmeisestikin, alistaa tai sitten leikkiä, Lucaa, koska laittoi tassun jo sen selkään. Mä jo että nyt siltä menee jalka uusiksi. Mutta onneksi sen omistaja otti sen pois. Lisäksi kurssilla oli Lyyli- ja Jymy-koiratkin. Niitä Luca katteli vain kauempaa. Luca on tämän ryhmän vauva. Muut on jotain 7-9 kk vanhoja.

Itse koulu alkoi niin, että käveltiin koirien kanssa ympäri kenttää hetken, jotta ne tavallaan tutustui siihen paikkaan. Eipä ole tuokaan tainnut tulla aikaisemmin mieleen, mutta ihan selvästi se tehos ainakin jonkin verran Lucan kohdalla. Ei tarvinnut niin kamalasti maata haistella tai tutkia.

Seuraavaksi vuorossa oli pieni luoksepäästävyysjuttu. Vetäjä kiersi kaikki koirat yksitellen läpi, siloitteli niitä, antoi namia jne. Mä mietin jo vähän, että mitenkähän paljon Luca sitä Elinaa mahtaa pelätä, mutta se ehkä pääsi vaivihkaa lähelle, ja Luca meni sitten ihan itte reippaasti kattomaan. Puhuttiin Lucan jalasta vähäsen samalla kun rapsutteli, silitteli ja syötti Lucaa. Eikä karvaakaan noussut pystyyn. Hyvä homma. Onkohan sitten nuo vieraat miehet se pelottava asia?

Luoksepäästävyyden jälkeen oli kontaktin vuoro. Me oltiin Lucan kanssa siinä mallioppilaita, en tiä miksi. Kait siksi, kun meille tai mulle se oli selvä asia, mitä se kontakti tai siis katsekontaktin ottaminen tarkoittaa. Ja näytettiin muille mallia. Eli otin namin, Luca istui mun edessä ja mä vein heti namin vähän sivulle!, enkä edes ajatellut ollenkaan osaako tuon. Mutta hienostihan se meni, ja oonhan mä tuota noin ottanut sillä ruokakipolla. Otettiin tuota muutama kerta, jotta muut näki. Otettiin vielä muutama kerta lisää sillä aikaa, kun jokainen teki yksitellen oman koiran kanssa.

Seuraavaksi vuorossa oli istuminen. Kaikilta kysyttiin onko ottanut istumista jo, kaikki oli, ja hienosti istuivatkin. Lucakin istui ihan hyvin, otin eka pelkästään namilla ja kädellä, muistaakseni. Sitten pelkällä käskyllä ja lopuksi muutaman kerran pelkällä kädellä.

Tässä vaiheessa Lucaa alkoi kyllästyttää, kun tuo istuminenkin tehtiin tavallaan yksitellen, ja vetäjä kiersi kattomassa, miten kullakin menee. Luca alkoi kiertää reppua ja mua, ja kiskoa toisen koiran luo. Ja kerran se kaivoi - vorosteli - repusta lelun. Ja sitten se vielä istui mun viereen ja päästeli sitä hassua ääntään, millä se pyytää pihalle.

Istumisen jälkeen otettiin pari kertaa luoksetulo. Tämä otettiin niin, että Elina piti koiraa joko pannasta tai ketjusta kiinni. Itte käveltiin vähän matkan päähän ja piti olla namia kädessä valmiina. Sekä piti muistaa kehua koiraa tarpeeksi innostavasti ja niin kovalla äänellä, jotta Elinakin sen kuuli. Luca oli kyllä ihana, se odotti, ainakin toisella kerralla, tosi hienosti ja lähti juoksemaan tosi kovaa mun luo, kun kutsuin. Mä käytin kutsuna näköjään Luca, tänne. Pitää muistaa tuo sitten kokeessa, koska noinhan saa kutsua. Se oli niin ihana, kun se yritti heiluttaa häntää ja syödä nakkeja kovalla tohinalla yhtäaikaa. Elinakin nauroi sille.

Viimeisenä otettiin sitten semmonen rauhoittumisjuttu. Mentiin kaikki aika pieneen ympyrään, ja istuttiin maassa. Koirien olis pitänyt siinä rauhoittua ääreen, kaikki muut rauhoittuikin hyvin, paitsi Luca. Se aluksi kiskoi, mutta sitten se jo sentään istui mun eteen ja silittelin sitä siinä. Kolme muuta ryhmäläistä makas, ja yksi toinen istui omistajansa sylissä. Tuo olis kyllä hyödyllinen juttu, kunhan sais sen Lucan päähän.

Ihan hyvin meni eka kerta, sen mitä nyt itte pystyin keskittyä karsealta ololta. Nyt pitäis kotiläksynä ottaa kontaktia ja istumista. Ja ehkä sitä paikallaoloakin pitäis pikkuhiljaa alkaa ottamaan enemmän.

Tiistaina olis ollut Ronjalla kaverikoiratapaaminen, mutta se jäi valitettavasti väliin. Nyt onkin sitten ilmeisesti kesätauko.

Keskiviikkona kävin Lucan kanssa kävelemässä Minimanin pihalla, kun Marko kävi siellä kaupassa. Oltiin eka siinä ovien lähellä jonkin aikaa, ja kattelin mitä Luca tuumaa. Ei mitään. Sisällehän se oli menossa. Ei se tuumannut mitään tulevista ja menevistä ihmisistä, ei ostoskärryjen räminästä, niille se vähän korvaansa heilautti. Ei autoista, mopoista. Käveltiin sitten pieni kierros parkkipaikalla ja mentiin autoon. Aika rohkea poika on.

Käytiin vielä kotona kentällä kävelemässä, nyt meni jo vähän nopeammin, kun on jo tutumpi paikka, eikä kiskottukaan niin paljon. Mun pitäis nyt opiskella mitä tehdä seuraavaksi tuon hihnakävelyn kanssa.

Ronjalla oli rokotus, ihan hyvin käyttäytyi. Mitä nyt meinas pari kertaa kiivetä tuolille. Mutta otin siinä samalla kun odoteltiin pari maahanmenoa, seisomista ja sitä käsijuttua. Näin sain ehkäistyä Ronjan haukkumisen ja komentamisen. Onneksi lääkäri tutkimuksessa totesi, että kaikki on ok.

Illalla olis ollut Millan viimeinen tokokurssikerta, mutta se peruttiin. Otin sitten itte pihassa tunnarin, seuraamista ja luoksetuloa. Seuraamista yritin nyt ilman namia, näköjään poikittaa heti. Eli pitää yrittää nyt pikkuhiljaa saada vähennettyä sitä namia. Yritin myös saada Millalle päähän sitä, että voi seurata hyvin ilman namia, kun namirasia odottaa takana. Ei oikein tahtonut vielä onnistua. Meni siis niin, että ilman namia takapää poikitti, namilla mitä loistavin paikka ja tiivistä seuraamista. Lopuksi tein niin, että annoin namit perusasennossa ennen seuruuta, pari-kolme askelta seuraamista ja siitä palkka namirasiasta.

Luoksetulossa yritin saada Millaa oivaltamaan nopean maahanmenon namirasiapalkalla. Ei ainakaan vielä mennyt perille. Mun käskytkin kuulemma vaihteli koko ajan, tai siis äänensävy. Yleensä Milla jäi siis istumaan ja vasta tokalla maahan, argh! Pari kertaa sain kuiteski sen ekalla maahan, ei nopeasti, mutta kuiteski vapautin rasialle. Vipaksi otin vielä seisomisen, hyvä pysähdys, mutta itte kuulemma kallistuin pahasti eteenpäin. Voi argh!!!

Tunnarissa kapulat oli rivissä. Millalla oli aika kova vauhti, haisteli aika hätäisesti, mutta oikea tuli. Kapula pysyi hyvin suussa, ja hieno luovutus. Ja alkukääntymisessä pysyi paikoillaan, tosin annoin muistaakseni käskyn ja näytin kädellä. Lisäksi naksuttelin, kun pysyi istumassa.

Mulle ei kovin hyvä mieli jäänyt tuon seuraamisen takia...