No niin, vihdoin tuli tuo odotettu kontrolli Lucan tassun kanssa. Täytyy kyllä sanoa, että hermostutti ja jännitti aika tavalla. Luca oli tosi reipas eläinlääkärin odotustilassa, katteli ympärillensä ja oli aika tutkivainen. Eikä yhtään jännittänyt mennä vastaanottohuoneeseen. On se vain aika itkupilli tuo Luca, ei ole toista samanlaista vielä tähän mennessä vastaan tullut. Nimittäin, kun lääkäri oli antamassa rauhoituspiikkiä, neulo oli ehkä noin 2 sentin päässä Lucasta, niin se jo vinkui, että ai, ai. Lisäksi se huitaisi hännällään lääkäriä käteen, jolta sitten tippui se neula lattialle. Tosi hienosti alkoi. Lääkärillä oli hyviä ja huonoja uutisia. Kuvissa näkyi nyt, että oli ollut kolmaskin murtuma, joka oli niin pieni, ettei ollut aikaisemmissa kuvissa näkynyt. Hyvin olivat parantuneet, sekin, mikä oli siinä kasvulinjassa. Siinä varpaassa on pieni mahdollisuus, että ei kasva normaalisti, vaan jää lyhyemmäksi. Ei kuulemma pitäisi vaikuttaa mitenkään Lucan elämään. Mutta ne huonot uutiset. Yksi varpaanväli ja etenkin se kannuskynnen kohta oli päässyt hiertymään ja tulehtumaan siteen sisällä ja olivat punaiset. Hoidoksi täytyy antaa pari kertaa päivässä suihkutusta ja kuivaus hiustenkuivaajalla. Kiva, kaksi uutta asiaa kerralla. Ihan hyvin sujui jo tänä aamuna, eilen oli vähän vaikeampi juttu. Niin, ja lisäksi Luca sai antibioottikuurin. Mutta eniten oon nyt huolissani siitä, kun ilmeisesti tottui kävelemään ei-normaalisti, niin jatkaa sitä nyt edelleen. Onhan siinä jalassa nyt varmaan lihakset tms. jumissa, mutta miten ne saisi vetreytymään. Eli ontuu, pitää tassuosaa enemmän maassa, ei laita painoa varpaille ja ennen kaikkea, pitää tassuosaa vinosti sivulle. Joutui kävellä näin sen töpön kanssa. Huomenna pitäisi mennä uudestaan kontrolliin, mikäli vielä ontuu. Ja ontuuhan se, oon ihan varma siitä. Mutta seurataan tilannetta. Mitenkähän sitä saisi kuntoutettua itte?
Eilen kävin ottamassa tuossa "lähikentällä" Millan kanssa ohjatun noudon. Mulla oli siinä ekstrapalkka, kananpaloja. Joko kanat toimi, tai oma mielentila oli hyvä tai jotain, mutta meni ihan ok. Ekalla kertaa näytti, että olis menny suoraa oikeanpuolimmaiselle kapulalle, joten otin takas. Ei tarvinnut kieltää, kunhan käytin jotain äännähdystä. Otin uudestaan, nyt loistavasti. Palkaksi niitä kanoja. Otin vielä toisen kerran ja nyt heti loistava. Ja taas kanat palkaksi. Haettiin sitä vasenta kapulaa, joka on nyt tökkinyt. Toivon mukaan tuo sai nyt vähän aikaan sitä, että se onkin taas kiva liike.
Lisäksi otin seuraamisen juoksuosuutta nakkien avulla. Taas hinkattiin oikeaa paikkaa ja käännöksiä. Mun mielestä meni hyvin.
Sitten otin vielä kaukoja, ja siinä kerran koko sarjan. Ja pari kertaa maasta seisomaan ja siitä takas maahan. Yritin taas saada oikeaa tekniikkaa. Aika hyvin.
Viikonloppuna olis meidän tämän vuoden ensimmäinen tokokoe. Mitään tulosta en oikeastaan odota, se on lähinnä mulle ittelle harjoittelutilaisuus omaan jännittämiseen. Mutta mielenkiintoista nähdä esim. se, istuuko Milla koko ajan, vai laittaako maata, onko maahanmenoissa ongelmia/hitautta ja miten ruutu ja ohjattu nouto toimii, vai toimiiko ollenkaan. Yritän muistaa sen, mitä luin jostain, että keskityn koiraan koko ajan, en yleisöön, tuomariin tai liikkeenohjaajaan. Sitä en sitten tiedä miten oman motivaation taas saa jatkumaan, jos noi kaikki epäonnistuu...
Tänään en aio ottaa mitään, huomenna meillä alkais kilpailevien tokokurssi. Ei ollakaan Millan kanssa pitkiin aikoihin oltu millään varsinaisella tokokurssilla.
Ronjallekin kyllä pitäis keksiä jotain virikettä. Tehdä vaikka mejäjälki.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti