nimittäin mulla, mahtavaa! Neljän päivän vapaa. Aikaa treenata Lucaa vähän enemmän. No, pari päivää näistä meni kyllä jo vähän kuin "harakoille" jouluostoksilla ollessa. Mutta onpa nyt sitten yhtä lahjaa lukuunottamatta kaikki hankittuna. Onneksi on vielä huominen jäljellä.

Tänään kävin ensin tokoilemassa Lucan kanssa ja perään pienet nomeharjoitukset.

Toko:
Seuraaminen: normaalikäyntiä, aluksi nami kädessä, jotta saan oikeaa paikkaa taas muistutettua. Sitten ilman namia. Otin aika pitkän pätkän tätä normaalikäyntiä, oon tosi tyytyväinen, vaikka välillä tuntui, että käännökset ei olleet yhtä hyviä kuin on ollut. Täyskäännökset oli hyviä. Namin kanssa juoksua, koska sitä ei kauheasti olla otettu, meni paremmin kuin oletin. Hidas käynti, oli just sellaista kuin kuvittelin, elikkä, että meinaa istua koko ajan. Mutta ilmeisesti istumisen aikominen tuli siinä esiin, kun havitteli namia kädestä. Paikalla sivukäännökset namilla ok, ja ilman vähän sinne päin. Ilmeisesti istuu mun taakse. Sivuaskeleet oikealle namin kanssa paremmat kuin vasemmalle. Peruutus ok. Mutta paljon on työtä, jotta ne ilman namiakin olisi hyvät.
Liikkeestä istuminen: Taas kerran tuli todettua, että kun jotain asiaa opetellaan, ei voi luottaa siihen, että liike olisi valmis, jos se muutaman kerran onnistuu. Itselle niin tärkeä oppi ja asia muistaa. Istuminen ollut jo hyvällä mallilla ilman namiakin, ja nyt ei sitten osannut jäädä ollenkaan istumaan. Tosin epäilen kyllä kylmällä maalla olevan jotain osuutta asiaan.
Ruutu: Ruutu pitää pilkkoa näköjään moneen osaan. Ruutuun meno, ruutuun pysähtyminen, ruudussa seisomasta maahan meneminen, ruudussa makaaminen kun kävelen ja ruudusta seuraamiseen tuleminen. On se hyvä, että oon oppinut pilkkomaan ainakin osittain joitakin liikkeitä. Tänään oli vuorossa ruudussa makaaminen kun käveleskelen edestakaisin. Hyvin pysyi. Oliko kerran, kun liikautti jotain jalkaansa. Ennen kuin hoksasin tuon pilkkomisen tässäkin vielä kahteen osaan, kutsuin Lucan ruudusta mun luo seuruuseen. Ei lähtenyt ekalla, vasta kun kutsuin luoksetuloskäskyllä. Kokeilin toisen kerran, mutta houkuttelin pallolla. Ruudussa makuuseen oon ihan tyytyväinen.
Ohjattu nouto: harjoiteltiin tätä vieläkin makupalarasioilla. Tämä täytyy eka näin saada toimimaan, ennen kuin tuon kapulat kuvioihin. Meinasin pitää keskelläkin rasiaa, mutta se veti liikaa, joten otin pois. Rasiat n. 5 m merkin takana ja 5 m sivuille päin. Oikealle nami ensin ja tämä rasia oli vähän lähempänä kuin oikea. Jätin Lucan aina merkin taa seisomaan ja siitä lähetys. Oikea ok, uusi nami, ok. Rasia vähän kauemmas, ok, ja samalle tasolle toisen kanssa, ok. Nami vasempaan rasiaan, ja samat jutut, kaikki ok. Vielä nami oikealle, ok. Kyllä Luca ainakin tässä nyt lähtee hyvin sinne suuntaan minkä näytän. Olin tyytyväinen.
Metallinouto: Luca ei oikein tykkää tästä kapulasta, ja siksipä otinkin ekan noudon ihan vapaasti ja annoin Lucan lähteä suht heti heiton perään hakemaan kapulan. Ihan iloisesti toi. Toisen otin liikkeenomaisesti. Oli hyvä, vaikka menikin kapulasta ohi. Ei tainnut nähdä sitä, kun mielestäni ei kattonut heittoa loppuun, ja kapula näkyi huonosti mullekin. Mutta haistoi sen, hyvin kiinni, sivulle (pienellä avulla) ja hieno luovutus.
Tunnari: tässä toinen, minkä oletin olevan jo hyvässä alussa, mutta pitemmän tauon jälkeen näköjään joutuu aloittamaan tämänkin alusta. Luca ei ole aikaisemmin kauheasti piitannut häiriökasasta, joka on siis ollut sivussa, ja parhaimmillaan lähellä omaa kapulaa. Nyt häiriökasa veti kauheasti. Ekalla kertaa lähti häiriökasalle, kielto ja pois. Askel eteenpäin niin, että seistiin häiriökasan kanssa samalla tasolla, ja siitä oma. Ok. Uusi lähetys, edelleen häiriökasa veti. En edes lähettänyt, vaan otin heti askeleen eteenpäin, nyt ok. Kolmannella kertaa ok heti. Matka oli todella lyhyt ja kesällä kun tätä tehtiin, oltiin tosiaan hyvällä mallilla. Uusia asioita opetellessa ei näköjään saa kauhean pitkiä taukoja välissä pitää, ellei halua aina aloittaa alusta. Aika hyvä mieli jäi kuitenkin tokoharkoista.

Nome:
Paikka oli ruohottunut kenttä, jossa toisella puolella oli avointa ja toisella puolella koivuja siellä täällä. Kentän takana meni polku, samaten oikealla puolella, jossa oli suht vilkas liikenne.

Kakkosmarkkeeraus: meinasin tehdä tämän heti kauempaa, mutta onneksi olin taas järkevä. Tämä kun on takunnut, ja nytkin oli ojanylitys matkalla. Valitsin lähetyspaikan suht läheltä ojaa. Avustaja heitti ensin oikealle, sinne aukealle, ja sen jälkeen vasemmalle sinne koivun juureen. Tässä jo huomasin, että Luca jäi kiinni tuohon ensiksi heitettyyn. Eka ok, toista ei saanut ylös. En päästänyt, kun lähti jo haetun suuntaan. Ykkösenä tämä koivujen luo menevä. Nyt ok. Uusi kakkonen, ei vieläkään hyvin. Edelleen oikea veti, tai jokin siellä. Oikea meni koko ajan hyvin, vaikka ittestä näytti, että se olisi vaikeampi, koska ei mitään kiintopistettä. Nyt taisi toisella lähetyksellä lähteä oikeaan suuntaan, ja löytää myös koivujen luo heitetyn. Mietin, ottaisinko vielä yhden, ja päätin ottaa, onneksi. Tämä meni nyt sitten niin kuin halusin.
+ oikea koko ajan hyvin, vaikka ei kiintopistettä, vaan keskelle ruohoa
+ ei hivuttautumista eteenpäin heitoissa
+ ei hakeutunut heittäjän luo, vaikka oli keskellä
- vasen tökki lähes koko ajan
- jokin veti oikealla nyt vähän liikaa. Mikä? Jäikö liikaa oikealle heitettyyn kiinni?
Mielestäni en hätäillyt vasemmalle lähetyksissä, vaan annoin koiran katsoa ja muistella. Jos näytti, (ja näytti) ettei Luca muista, näytin kädellä, käsi pois, ja käsky.
Linja: sama paikka, mutta toisin päin. Eli polku jäi taakse ja vasemmalle. Vietiin yhdessä kauimmainen dami (tässäkin siis ojanylitys) ja palattiin takaisin. Lähetys, ja hyvä linja. Pitikin olla, koska matka lyhyt. Jätin koiran, ja vein nyt itse ojan reunaan damin, hyvin pysyi istuen paikoillaan, ei ollut hivuttautumista. Hyvä linja. Avustaja vei kauimmaisen, ja itte vein ojan reunaan, molemmat hyvin. Avustaja vei ojan reunaan. Tarkoitus oli ottaa pysäytys, ja siitä lähihaulla dami ylös. Ilmeisesti Luca ei osaa pysäytyksestä lähihakua, koska pysäyhtyi ihan hyvin, mutta sitten lähihakupillityksen jälkeen lähti kauimmaiselle damille. Kutsuin, pysäytys ojalle, pillitys, lähti mun luo. Menin ihan lähelle Lucaa, joka istui siis lähellä ojan reunaa, ja siitä lähihakupillitystä, ja kädellä vähän avustusta. Nyt sai damin ylös. Lopuksi vielä kauimmainen dami linjana, jotta sain vahvistaa käskyä ojalla. Ok.
Ihan vipana lähihaku pallolla niin, että jätin Lucan istumaan ja katsomaan, kun muka kätkin pallon ruohon alle. Tein näitä hajupaikkoja muutamia, ja laitoin pallon sitten johonkin näistä. Ja Luca lähelle aluetta, selkä alueeseen päin ja tästä lähihakupillitys. Haisteli ihan ok, välillä harhautui kauemmas, mutta tuli itse alueelle takaisin. Ja kun tuli, annoin uudestaan lähihakupillityksen. En tiedä meneekö tämä oikein, mutta ajatuksena mulla, että kun annan käskyn pillillä, tietää olevansa oikeassa paikassa, ja kun ei mitään käskyä, on väärässä paikassa. Tokikaan en pillittänyt koko aikaa. Tätä täytyy miettiä vielä miten tämän kanssa menettelen. Tuo oli hyvä paikka lähihaun harjoitteluun, koska ruoho oli sen verran pitkää, että pallon sai hyvin alle piiloon.
Linja:
+ suorat linjat hyvin
+ ojan ylitys hyvin
+ ei jumiutunut ojalle, vaikka oli siitä löytänyt damin
+ pysäytys ok
- pysäytyksestä lähihakuun lähetys ei toimi

Lähihaku:
+ aika hyvin pysyi alueella
+ tajusi lähteä istumasta lähihakupillityksellä
- harhautui kuitenkin vähän alueelta pois

Mutta oon näihinkin harjoituksiin kuitenkin aika tyytyväinen.

Huomenna jatketaan.