Mähän oon vallan ahkera, kun jo toistamiseen näin lyhyen ajan sisällä taas tänne kirjoittelen. Ajattelin kirjata ylös sunnuntain nometreenejä, ja tämän illan tokotreenejä.
Sunnuntain nometreenien paikka oli suht tasainen pelto, ja tehtävät oli lähinnä WT-tyyppisiä, pääosin linjaa ja markkeerauksia. Pellolle olisi saanut paljon erilaisia versioita ja harjoituksia, mutta tähän aikaan vuodesta kun tuo valoisa aika on melko rajallinen, eikä koirakaan olisi kovin montaa lisäharjoitusta jaksanut. Parempi muutama hyvä ja lyhyt, kuin monta sekalaista versiota.
Eli aloitettiin markkeerauksella ja tehtävä tehtiin pareittain. Heittäjä heitti pari damia kerralla. Ensin haki ensimmäinen koira, ja sen jälkeen toinen. Toiselle koiralle tämä dami oli muistimarkkeeraus. Heittäjällä oli oma koira mukana heittopaikalla. Lucasta huomasi, että heittäjän koira häiritsi suoritusta. Ei olla tämän tapaisia harjoituksia taidettu tehdä. Dami tippui jonkin matkaa heittäjän ja koiran eteen. Luca seurasi heiton ihan ok, markkeerasi matkankin ihan hyvin, mutta sen verran heittäjän koira tosiaan häiritsi, että Luca ei halunnut mennä koirakon etupuolelle eli just siihen missä se dami oli. Vaan etsi damia koirakon takaa. Ja kun damia ei heti löytynyt, tuli tässä esiin se meidän tämänhetkinen ehkä suurin ongelma. Nimittäin Luca luovutti, ja tuli takas mun luo. Tämä on kyllä harmillista, koska markkeeraukset on viime keväänä ollut Lucalla tosi hyvät. Mutta eipä kai auta muu, kuin palata taapäin. Uusi lähetys, samat kuviot. Kolmannella lähetyskerralla taisin jo aluksi näyttää kädellä rauhassa suunnan, mihin dami oli tippunut, ja ottaa käden pois ja sitten lähettää. Nyt Luca malttoi tehdä ihan ok:sti hommia, ja tulihan se dami sieltä. Muut teki vuorollaan ja vaihdettiin vähän pareja. Nyt meni heti ihan ok. Mutta kun mä oon mä, jäi tuo huono alku kaivelemaan. Plussaa oli se, ettei aikonutkaan vaihtaa damia, vaikka siellä toinenkin oli. Piti vain olla tarkkana ja puhaltaa pilliin heti kun koiralla oli dami suussa.
Luca oli mulla koko treenien ajan irti, ja oli heittämässä mukana. Mä yllätyin näistä kahdesta tosi positiivisesti, se ei pahemmin hötkyillyt kummassakaan. Olikohan yksi heitto, missä se vähän liikkui damin suuntaan, mutta palautin sen paikoilleen. Herranen aika, se koirahan oli hallinnassa (lähes) koko ajan! :) Tämä oli ehkä harjoitusten suurin anti.
Toinen tehtävä oli motivoitu linjaharjoitus. Ojan reunalla oli iso käkkyrä mänty, pitempää heinää ja pajupusikko. Vietiin jokainen, joko koiran kanssa tai ilman, dami tuohon pusikkoon ja palattiin takaisin lähtöpaikalle/koirien luo. Tästä paikasta laittoi ensimmäinen koiransa linjakäskyllä hakemaan damin. Koiran tultua damin kanssa takaisin, lähdettiin kävellen kiertämään pusikkoa. Pysähdyttiin sopivaan kohtaan, ja tästä paikasta laittoi toinen koiransa linjalle. Kierrettiin siis koko puska, ja eri paikoista jokaiselle lähetys. Tämä meni Lucalta tyydyttävästi, linjan alku ok, lopussa harhautui ojan vierustaa väärään suuntaan. Ja mun tyypillinen virhe, olin hiljaa! Argh! Miksiköhän se on niin pelottavaa yrittää ohjata sitä koiraa? Ärsyttävää. Tosin suuntia ei hirveästi olla otettu, mutta perusteita kyllä vähäsen. No, dami löytyi. Jätettiin tuonne puskaan damit jo valmiiksi seuraavaa harjoitusta varten.
Tehtiin välissä yhdistetty linja-markkeerausharjoitus. Lucan versio oli seuraava: jätin koiran istumaan, ja vein damin pylvään juurelle. Matkaa jotain 100 m. Avustaja meni tällä kertaa linjan vasemmalle puolelle jonkin matkan päähän valmiina heittämään. Lähetin Lucan linjalle (hyvä ja suora), ja kun se palautti damia, suunnilleen puolivälissä avustaja kraakkui ja heitti markkeerauksen. Tarkoituksena mulla oli tässä, että Luca olisi joko pysähtynyt tai edes katsonut heiton. Pyh, sanon minä. Jotenkin se ei ymmärrä, että tuon heiton voi myös seurata samalla kun tulee luo. Halusin kuitenkin, vaikka olin lähes varma ettei ollut katsonut heittoa, lähettää sen markkeeraukselle. Ekalla lähetyksellä ei tainnut tulla ylös, mutta toisella tuli. Mutta voiko tuota nyt sitten markkeeraukseksi kutsua. Otettiin vielä uusiksi koko harjoitus. Linja taas hyvin, ja nyt seurasi ihan hyvin sen heiton, mutta ei löytänyt markkeerausta kovin äkkiä. Tämä meni melkein huonommin kuin se, mistä olin varma, ettei ollut nähnyt.
Viimeisenä otettiin vielä linjakäskyllä sieltä pusikosta ne damit pois. Tämä meni nyt meiltä hyvin.
Yhteenvetona vois sanoa, että jokainen tehtävä tuli suoritettua jotenkin, osa hyvin, ja osa vähän huonommin. Ja edelleen pitää paikkansa se, että markkeerauksia pitäisi ottaa ja paljon, sekä pellolla että metsään. Ja linjaa pitäisi pidentää jo kovaa vauhtia. Suuntia, pysäytyksiä, lähihakua... Treenattavaa olisi kyllä niin paljon.
Tänä iltana mentiin vähän treenaamaan tokoa. Tarkoituksena oli ottaa ruutua, seuraamista ja hyppynoutoa. Enpä sitten tullut ajatelleeksi, että sitä lunta oli satanut sen verran paljon, että olis pitänyt ottaa isommat ruutumerkit mukaan. Saatiin lopuksi se ruutukin kuitenkin tehtyä, kun lumi tallaantui sopivalta alalta. Aloitin Lucan kanssa palloseuraamisella, pallo kaulan alla. Tämä ei kyllä sovi meille yhtään, eikä varsinkaan suoraan autosta otettuna. Tämä oli toinen kerta, kun kokeilin tuota palloa noin, ja molemmilla kerroilla sai aikaan vain Lucan edistämisen. Eli unohdetaan tämä tapa meidän kohdalla. Täytynee muutenkin ottaa taas näköjään namikuuri seuraamisen kanssa ja vahvistaa oikeaa paikkaa. Toisella kertaa seuraaminen jo parempaa, ilman namia ja namin kanssa. Juoksuosuus aika hyvä.
Meihin iski laiskuus, eikä jaksettu raahata varastosta hyppyestettä esiin, joten hyppynouto jäi tältä kertaa. Sovittiin, että ens kerralla keskitytään hyppyyn ja hyppynotoon enemmän. Otin noudon tilalta Lucan kanssa maahanmenoa vähän siihen tyyliin kuinka se luoksetulon pysäytyksessä tulee. Käsky on näköjään vielä sen verran uusi, että vaatii avuksi vielä käsimerkin. Muutoin ihan ok.
Ruutuharjoituksessa keskityin ruudussa maahanmenoon mun etäisyyttä ruudusta vaihdellen. Vein tai jätin Lucan joka kerta ruutuun, seis-käsky + käsimerkki vielä apuna. Nyt tais jäädä joka kerta seisomaan (sekaa tosi helposti nomen pysäytykseen) ja meni hyvin maahan. Kun olin lähempänä, maahanmenot ok. Vaihtelin matkaa, ja kun olin vähän kauempana, otti pikku teputukset eteenpäin maahanmennessään, mutta ihan ok:sti ruudun sisällä vielä. Tuossa tosin on vaarana, että jos jää kovin ruudun etureunaan, tuleeko yli sieltä. Mutta yleensä Luca on aika hyvin mennyt ruudun takaosaan. No halusin vielä testata lähes koko matkaa, ja sieltä maahan. Meni tosi hyvin, ja aika jännää, ei liikkunut nyt yhtään. Mikä tietty hyvä. Superisot kehut ja leikki pallolla ruudun sisällä. Lopetettiin meidän harjoitukset tähän. Muuten tyytyväinen mieli, mutta seuraamisen edistäminen jäi kaihertamaan. Täytynee ottaa kuurinomaisesti.
Hyviä uutisia Millan suhteen, ei onnu enää. Parin päivän lepo ja BOT-loimi auttoi ontumiseen :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti