Tänään oli tarkoitus tehdä valoisalla nometreenejä, ja illalla tokoa. Nomea harjoiteltiin, mutta tokoa ei huvittanut lähteä treenaamaan. Joten en mennyt. Ei olisi Lucakaan jaksanut, siinä mielessä oikea päätös. En tiedä, miksi toko on kärsinyt nyt jonkin aikaa motivaatiopulasta. Tavoitekoetta en ole vielä asettanut, mutta alkuvuodesta oli tarkoitus. Saa nähdä.
Nyt oli taas vaihteeksi sellainen kerta, että oli jotenkin hankala keksiä millaiset harjoitukset teen. Jonkin sortin markkeerausta ja linjaa, mutta halusin jotain vähän erilaista, ettei aina ole samanlainen. Avustaja seisoo keskellä peltoa ja heittää dameja. Tai että minä/avustaja vien dameja, jotka otetaan linjalla pois. Paikka oli valmiiksi mietitty, sänkipelto, jossa ojan ylityksiä. Pajupusikko, ja pusikon takana maakasa. Kahdella sivulla peltoa metsää. Seuraan Santun ja Helin Labbikset-blogia (http://santunjahelinlabbikset.blogspot.com/), ja sieltä nappasinkin omaan käyttöön nyt tämän päivän treenivinkkejä. Kiitokset blogin pitäjälle.
Olisin halunnut hyödyntää tuota maakasaa jotenkin, mutta aikani kasaa kierrettyäni totesin, etten ainakaan tänään käytä sitä ollenkaan. Luca kun ei mikään rauhallinen koira ole, olisi se saattanut palauttaessaan hypätä tuolta kasan päältä huonosti alas, ja kasan alapuolella oli isohkoja kiviä, joihin olisi saattanut itsensä loukata. Siirsin markkeeraus- ja linjapaikan sitten kasan edessä olevaan laajahkoon pajukkoon. Pajukko ei ollut siis mikään varsinainen pelkkä pusikko, vaan oli vähän isommalla aluueelle levinnyt pajukko. Avustaja jäi pajun takareunaan heittämään, ja oli välillä hyvinkin piilossa.
Ensimmäisenä otin pysäytyksiä, tai no, kokonaisen yhden hyvän. Tuo koira kun ei tahdo ensimmäisen kerran jälkeen enää kovin kauas lähteä. Mutta pari ihan ok:ta sain kaikkiaan tehtyä. Molemmat ihan hyviä, matka ei kovin pitkä, pysähdykset hyviä. Toisessa istuminen nopeampi.
Seuraavaksi sinne pajukkoon ykkösmarkkeeraus. En mennyt kovin kauas, koska markkeeraukset on tosiaan takunneet. Tosin tässäkin matkalla tuli jo ainakin kaksi-kolme ojanylitystä. Lähetyspaikka suoraan kohti. Tämä hyvin. Vaihdoin paikkaa, lähetyspaikka oli nyt ihan eri suunnasta, ja tässä heittäjäkin oli hyvin piilossa. Matka oli luultavasti saman mittainen kuin tuo eka. Tämäkin hyvin. Vaihdettiin taas paikkaa, lähetys näiden kahden paikan välistä, ja nyt oli matkaakin ihan mukavasti. Tämäkin hyvin. Mä ihan yllätyin nyt näistä markkeerauksista. Luca pysyi hyvin pienellä alueella, ja etsi siitä sitkeästi vaikkei heti aina olisi löytänytkään. Näytti siltä, ettei edes harkinnut lähtevänsä laajentamaan tai tulevansa takaisin ilman damia.
Toinen tehtävä oli samaan paikkaan linja. Pyysin avustajaa kätkemään pari damia heinien alle, jotta Luca joutuisi käyttämään nenäänsä löytääkseen damit. Luca ei nähnyt kun sinne damit laitettiin, mutta varmasti tiesi, että jotain siellä tehdään. Avustaja tuli pois, ja lähetin Lucan linjalle. Matkaa en metreissä tiedä, mutta suht pitkä. Tosin pidempiäkin se on tehnyt, mutta tuossa käy pelto kyllä hyvin äkkiä pieneksi. No siis, se linja. Hyvin eteni, ja lähihakupillitys, kun oli pajukossa. Oon niin tyytyväinen Lucan työskentelyyn. Etsi tosi hyvin, ja paljon pienemmältä alueelta kuin niitä markkeerauksia. Tässä tietysti oli apuna se, että markkeerausdameista oli jäänyt hajualueita, mutta senpä takia damit olikin piilossa siellä. Toinen oli helpommassa paikassa ja toinen vaikeammassa. Vaikeampi tuli ensin. Vaihdettiin paikkaa, nyt lähetyspaikka oli sellainen, mistä ei aikaisemmin oltu tehty vielä mitään. Hyvä linja, nyt joutui etsiä damia kauemman aikaa, mutta oli sitkeä. Olen tyytyväinen.
Kolmas harjoitus oli markkeeraus pellolta ojan yli metsään. Metsässä oli harvahko kohta, ja tämän harvahkon kohdan taa tuli markkeeraus. Heittäjä oli metsän puolella. Tämäkin meni ok, tosin Luca näki mistä heittäjä meni metsän puolelle. Mutta annoin nähdä, koska halusin, että menee suoraan eikä etsi helpompaa reittiä. Tällaisia on tehty pari aikaisemmin, ja molemmat oli jotenkin hankalia, just tästä "läpimeno"-kohdasta.
En tiedä oliko mulla nyt liian helppoja harjoituksia, matkat lyhyet vai oliko koiralla vain hyvä päivä, kun kaikki onnistui. Vaikka olishan nämäkin voineet epäonnistua. Sainpa itselleni ja koiralle hyvän mielen, kun sain kehua sitä :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti