Yritän pitää sekä tätä ikäänkuin treenipäiväkirjana ja samalla sekä paperisena versiona, jos toiseen edes tulisi kirjoitettua. Pikkuvihkoa on helppo kuljettaa mukanakin, jos heti treenien jälkeen kirjoittaisi jotain ylös. Mutta katsotaan miten käy tämän kanssa.
Olin käymässä meillä kotona koirien kanssa, ja käytin tietysti hyväkseni hyvän pellon treenailuun. Sää oli kiva, vähän lunta, pieni pakkanen, tosin vähän alkoi jo hämärtää. Luca kävi aivan mahdottomasti kierroksilla, aivan ymmärrettävää sinänsä, kun ei pitkään aikaan olla tehty oikein mitään. Ja aika mielenkiintoista, kauheasta vauhdista ja kierroksista huolimatta se keskittyi aika hyvin tehtäviin. Asiat joissa nuo kierrokset ja kuumuminen näkyi, oli mm. maltti/kesto, damin kanssa paineltiin aluksi ohi kunnolla, ja lähetystilanteissa pienet varastamiset. Tärkeitä kaikki, ja tiedän, niihin pitäisi puuttua.
Aiheeksi olin ottanut tälle kertaa 1-markkeerauksen pellolta metsään ja samaan paikkaan linja + muutama pysäytys.
Pellolle mentäessä Luca juoksi ihan hulluna, päätin testata pillipysäytyksen. Pysähtyi, hyvä juttu. Mutta aloin vasta tämän jälkeen kaivella repusta palloa, ei kestoa sitten ollutkaan, vaan lähti tulemaan mun luo. Uusi pillitys, ei vaikutusta. Vein hihnalla Lucan alkuperäiseen pysäytyspaikkaan, kävelin repulle, kaivelin sitä, ja kävelin Lucan luo. Vapautus, mutta ei palloa. Annoin sen juoksennella vähän pellon reunassa, ja otin uuden pysäytyksen silloin, kun ei kiinnittänyt siihen niin huomiota, että mulla oli pilli suussa. Pysähtyi hyvin, pallo palkaksi.
Ekaksi tein siis pellolta ojan yli harvaan metsään 1-markkeerauksen. Ei ollut avustajaa mukana, joten jätin Lucan istumaan, ja kävin itse heittämässä ojan reunalta. Palasin koiran luo takaisin. Matka ei ollut pitkä, ei ollut kai oikein luottoa koiraan alun ja juoksentelujen jälkeen. Mutta ei ongelmia, Luca meni suoraan damille ja palasi takaisin. Tosi nopeasti. Uusi heitto, ja vähän kauempaa. Nytkin ok. Vielä uusi heitto ja lyhyehkö matka, ja nyt linjakäskyllä. Ei ongelmaa tässäkään. Heitin seuraavaksi neljä damia. Tiesin ottavani riskin, että vaihtaa, kun en näe mitä tekee ja mihin damit tippuu. Mutta luulen, ettei kyllä vaihtanut, koska takaisintulot tapahtui sen verran nopeasti. Ainakin jos vertaa siihen, miten kauan Milla olis arponut, minkä damin ottaa. Sehän olis varmaan nostellut kaikki.
Mentiin puoliväliin peltoa, ja siitä eteen-käsky. Hyvä muutoin, mutta karkas pari kertaa. Otin takaisin heti alkuunsa. Mulla on tapana tehdä niin, että ensin käsi, ja kun katsoo oikeaan suuntaan, sanon jooo, ja sitten eteen. Nyt lähti ne pari krt heti tuon joon jälkeen. Tein sitten niin, että käsi, joo ja käsi pois. Ja uudestaan, ja lähetys kun oli kunnolla. Toiselle damille jätin Lucan samaan kohtaan, selkä metsään päin. Itse kävelin vähän kauemmas, tästä taakselähetys. Ajattelin hyödyntää motivoitua linjaa ja tuttua paikkaa ja ties mitä tässä taakselähetyksessä, kun se on aika uusi asia. Eihän siinä tällä tavalla ollut ongelmaa (vaikka silloin aikaisemmin kyllä oli). Kolmannelle damille käveltiin vähän kauemmas yhdessä, ja eteen-lähetys. Pysäytys repulla, hyvä, ja siitä taakselähetyksenä. Hyvä. Nyt meni niin kuin toivoisin tämän menevän. Ja viimeisenä vielä ihan pellon toisesta reunasta suora linja. Muistin jopa repun kohdalla tai ennen sitä uuden eteenkäskyn, ettei alkaisi ennakoida pysähdystä siinä. Ja tämäkin hyvä.
+ hyvät pysähdykset
+ hyvä markkeeraus metsään
+ hyvät linjat
+ hyvät taakselähdöt
- vaatii toisen pillityksen, jotta istuisi (haluan Lucan istuvan, jotta vähän rauhoittuisi)
- ohijuoksut aluksi damin kanssa
- lyhyt kesto pysäytyksen istumisessa
- itsellä alussa tosi lyhyt pinna
Kuitenkin ihan onnistunut treeni ja koira oli taas ihan innoissaan kun vihdoin tehtiin jotain.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti